Varismäen Soraya

ruunikko Aa Ee suomalainen puoliveritamma, 164 cm
syntynyt 08.11.2022 Suomessa, 8-vuotias
VH22-031-0317

kasvattanut Varismäki
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Intermediate I

VSN Ridden Champion, PSB-II, KV-I (lkv. III)

Ensimmäisessä omassa kasvatissa on aina jotain maagista. Siihen liittyy hurjasti odotuksia ja valtavasti tunnearvoa, tulipa kasvatista sitten minkälainen tahansa. Niin kävi myös Sorayan suhteen. Erityisesti Sorayan isän ollessa varsin isokokoinen tyyppi, odotettiin varsastakin tietysti kasvavan iso ja näyttävä kouluratsu, Vaan mitä vielä, saatiinkin pieni (toki ihan hevosen mitoissa oleva) halinalle. Odotukset eivät missään tapauksessa täyttyneet, mutta onneksi Soraya on luonteeltaan täysi kymppi. Sen minkä se häviää muille kouluratsuille näyttävässä ulkonäössä, se korvaa yritteliäällä ja lempeällä luonteellaan. Soraya on varsasta asti ollut helppo kaikessa mahdollisessa. Sillä on kolme hyvää askellajia ja ratsain se tuntuu toimivan kuin ajatuksen voimalla. Lisäksi se on tallissa aina niin mukava hoidettava ja tarhaa ongelmitta kenen tahansa kanssa.

Kuvat © Fee Fotografie

Kuvat © Fee Fotografie

20.12.2022    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Joulukuussa lähdettiin Ressun ja Sorayan kanssa kohti kouluvarsojen laatuarvosteluita. Kumpikin matkusti koko matkan nätisti autossa ja kaikki sujui oikein hyvin ottaen huomioon, että olimme matkassa kahden kolmivuotiaan kanssa. Kolmevuotiaat esitettiin tilaisuudessa maasta käsin ja irtojuoksutusta oli harjoiteltu paljon kummankin hevosen kanssa. Soraya oli luonteeltaan niin helppo ja yhteityökykyinen, että sen kanssa nyt sujui kaikki. Itse laatuarvostelutilaisuudessa Soraya käyttäytyi jopa vähän liiankin rauhallisesti, eikä se meinannut millään esittää käyntiä kummoisempaa askellajia. Ymmärrettävästi sekä laukka että ravi arvioitiin Sorayan osalta vain yhdellä pisteellä, mutta tuomaristo ihastui Sorayan luonteeseen ja päätuomari palkitsi sen peräti kymmenellä laatupisteellä ja kehui erityisesti tamman ulkonäköä. Onneksi varsa osasi hurmata tuomariston muuten kuin niillä askellajeillaan. Ressun arviointi jännitti, sillä sen käyttäytyminen irtona juoksuttaessa ei aina ollut parasta A-luokkaa, mutta tänään se pisti parastaan ja ravista ori saikin peräti neljä pistettä. Olimme tulokseen erittäin tyytyväisiä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lopulta Ressu palkittiin kolmivuotiaiden luokkavoittajana ja tilaisuuden korkeimmilla sukupisteillä. Pikkuinen Soraya seurasi perässä, kun se palkittiin luokkansa kolmanneksi parhaana.

01.09.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Valmentajani Suzanne ei koskaan ratsastanut, en muistanut olinko koskaan nähnyt naista hevosen selässä. Selkävaivoihin vedoten nainen vältti tälläkin kertaa hevosen selkään nousemisen, vaikka yritin kovasti houkutella valmentajaani hevosen selkään edes hetkeksi fiilistelemään. Kävihän se fiilistely tietysti katsomostakin käsin. Suzannella oli uskomaton kyky saada jokaisen ratsukon yhteistyö toimimaan saumattomasti, ja silloin harvoin kun nainen tarttui ajo-ohjiin ohjasajaakseen hevosia, muuttuivat narujen päässä juoksentelevat hevoset kuin taikaiskusta ryhdikkäiksi, rehellisesti kroppansa läpi kulkeviksi näyttäviksi olennoiksi. Niin kävi tälläkin kertaa, kun Suzanne oli tarttunut Sorayan ajo-ohjiin. Ensimmäiset askeleet ruunikko tamma käveli varovasti, mutta Suzannen rohkaistessa sitä liikkumaan eteen löytyi tamman käynnistä uusi vaihde. Ei Sorayan käynti normaalistikaan mikään huono ollut, sellainen kuuden ja puolen tai seiskan arvoinen kouluradalla, mutta Suzanne kaivoi siitä esiin sellaista yliastuntaa ja tahtia, että koulutuomari olisi palkinnut varmaan vähintään yhdeksiköllä.

Nojasin maneesin laitaan ja seurasin mykistyneenä Suzannen ja Sorayan treenihetkeä. Oli Soraya normaalistikin kuuliainen ja yritteliäs, mutta vain muutaman kierroksen aikana Suzanne sai Sorayan herkemmäksi ja nopeammin apuihin reagoivaksi kuin minä koskaan. Kuka tietää, ehkä Suzannen hyppysissä Sorayastakin olisi voinut tulla Grand Prix -tason kouluratsu - vaikka sitä oli turha jossitella. Ympyrällä ravaavan Sorayan ravi näytti rennolta ja letkeältä, jotenkin vaivattomalta. Sen askellus oli ryhdikästä ja tahdikasta, eikä yhtään laiskan oloista. Suzannen maiskauttaessa Soraya suorastaan hypähti laukkaan. Se näytti ensin siltä, että tekisi mieli alkaa riehumaan, mutta nopeasti muutaman pomppivan askeleen jälkeen tamma rauhoittui takaisin työntekomoodiin. Miten totiselta se näyttikään kuunnellessaan Suzannen ohjeita. Ympyrän keskeltä nainen ohjasi Sorayaa laukka-ravi-laukka siirtymisiin ja tamma teki työtä käskettyä. Tehokkaan parinkymmenen minuutin ohjasajohetken jälkeen Suzanne pyysi Sorayan siirtymään käyntiin, jonka jälkeen nainen käänsi katseensa minuun. Loppukäyntien kävelyttämiseen Suzannen nilkuttavasta kävelytyylistä ei ollut, joten irrotimme yhteistuumin ohjat Sorayan suitsista ja kliksautin riimunnarun kuolainrenkaaseen. Soraya sai lähteä kanssani ulos loppukäynneille ja Suzanne varmaan siirtyisi tallitupaan kahville. Omaakin kahvihammasta kolotti jo, mutta tunnollisena hevosenomistajana halusin ensin kävelyttää ja hoitaa Sorayan takaisin tarhaan, ennen kuin tosissani harkitsisin kahvitaukoa.