Tirith Woodstock

ruunikko Aa Ee trakehnerori, 170 cm
syntynyt 15.08.2019 Itävallassa, 10-vuotias
VH20-031-0075

kasvattanut Minas Tirith
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Grand Prix

Champion, KTK-II, PSB-II, KRJ-I, KV-I, KVJ A

Ihana trakehner-sukuinen Woody saapui Varismäkeen Itävallasta samaan aikaan kahden muun orin kanssa. Näistä kolmesta Woody oli selkeästi rauhallisin heti alkumetreiltä alkaen, rekasta ulos kävellessään se katseli hetken ympärilleen ja näytti kuin toteavan, että jaa, tällainen paikka. Luonteeltaan ori onkin sellainen verkkainen pohdiskelija, vähän oman elämänsä nuuskamuikkunen. Ratsain se on selkeästi enemmän diesel-mallia kuin räjähtävä ruutitynnyri ja Woodyn kanssa pärjää vaikka kokemattomampikin ratsastaja.

27.03.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Lumimyräkkä oli melkoinen, vaikka oltiin miltei huhtikuussa. Kylmä tuuli puhalsi lumihiutaleita vaakatasossa suoraan naamaan. Ulkoilemassa olevat hevoset näyttivät suurimmilta osin varsin tyytyväsiltä oloonsa raittiissa säässä paksun loimen alla, mutta Woody ramppasi tarhan portilla valmiina tulemaan sisälle. Ori oli ehtinyt ulkoilla vasta pari tuntia, mutta en tohtinut jättää sitä enää ulos.
“Tulehan tänne sieltä”, höpötin orille avatessani tarhan porttia. Pujotin ketjunarun Woodyn turvan alta ja lähdin taluttamaan hevosta kohti tallia. Woodylla oli kamala kiire sisään, vaikka normaalisti se oli rauhallisuuden perikuva. Lumisateesta se ei jostain syystä tykännyt yhtään.

Woody upotti karsinaan päästyään turpansa ensimmäisenä heinäkasaan ja minä aloin availemaan loimen solkia. Jo normaalisti painava loimi oli nyt märkänä entistäkin painavampi, mutta loimen alta paljastui onneksi kuiva ja lämpimän tuntuinen hevonen. Kun kerran Woody oli nyt sisällä, ajattelin lähteä ratsastamaan sillä. Kipitin pikaisesti loimen kanssa kuivatushuoneeseen ja palasin kohta karsinalle satulan ja muiden varusteiden kanssa. Woody söi heiniään tyytyväisenä koko pikaisen varustamisen ajan, eikä mennyt kuin vartti, kun olin jo valmis lähtemään maneesille. Laitoin Woodylle päälle vielä villaviltin suojaamaan sitä ja satulaa matkallamme maneesiin.

Maneesilla kävelytin Woodya muutaman kierroksen maasta ennen kuin nousin sen selkään. Heti ottaessani ohjat käteen allani oli tasaisella ohjastuntumalla kulkeva hevonen, joka tosin liikkui aika verkkaiseen tahtiin. Mutta niinhän Woodylla oli tapana. Vähän silakan mallinen ja kapea Woody tuntui kuitenkin aina niin turvalliselta ratsulta tasaisine liikkeineen, toisin kuin useammat tallin nuorista hevosista. Unohduin hetkeksi miettimään omiani ja Woody käytti tilaisuuden hyväksi ja pysähtyi maneesin keskelle pohdiskelemaan maailman menoa. Puristin kevyesti pohkeilla ja pyysin orin liikkeelle. Ratsastuksen aikana keskityin tekemään paljon siirtymisiä, jotta saisin Woodyn reagoimaan vähän nopeammin avuille. Lopuksi leikimme vähän sarjavaihdoilla ja Woody oli niin mainio, kuten aina.

27.06.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Hevostarvikeliikkeen syyskatalogin kuvaukset eivät olleet onnistuneet Achillesin kanssa toivotulla tavalla, joten seuraavana malliksi kokeiltiin Woodya. Valokuvaaja ihastui saman tien orin lempeään ilmeeseen ja verkkaiseen kävelytyyliin. Hevostarvikeliikkeen edustajaa epäilytti, näyttäisikö pitkä- ja ohutkaulainen Woody kuvissa ollenkaan hyvältä, mutta minä olin luottavaisin mielin. Tallissa Woody sai pikaisen puunauksen ja luotto hevosenhoitajani Ronja letitti Woodyn harjan näppärästi reilussa vartissa kauniille sykeröille. Suuntasimme kulun Woodyn ja kuvaajan kanssa omenatarhaan, jossa kuvaukset Achillesin kanssa olivat epäonnistuneet. Woody näytti siltä, että se tiesi tasan tarkkaan mitä siltä vaadittiin. Se seisoi ylväästi paikallaan esitellen päässään olevia kiiltonahkaisia kankisuitsia, jotka näyttivät sen päässä laittoman hienoilta. Mä totesin, että nämä suitset tarvitsisin itselleni hinnalla millä hyvänsä.

Pienellä karkkipaperin rapistuksella Woodyn korvat saatiin täydellisesti höröön ja ori taivutti kaulaansa kaarelle katsoessaan kohti kuvaajaa. Valokuvaaja räpsi kuvia minkä ehti ja hevostarvikeliikkeen edustajakin näytti varsin tyytyväiseltä. Onnistuimme jopa vaihtamaan Woodylle ruskeat kankisuitset keskellä omenatarhaa, eikä ori ottanut askeltakaan, vaikka se seisoikin hetkellisesti vapaana. Auringonvalo kajasti omenapuiden lomasta hieman hankalasti, mutta onnistuimme seisottamaan Woodyn juuri sopivaan kohtaan puiden väliin, jotta valo osui suitsien kimaltavaan otsapantaan ja jätti hevosen pään kokonaan aurinkoon. Kysyin, olisiko tarvetta vielä joillekin kuville. Kuulemma olisi, mutta tältä päivältä kuvauksiin varattu aika oli loppumassa kesken.

Takaisin talliin kävellessä sovimme, että kuvaaja saapuisi ensi viikolla tallillemme uusien kuvattavien varusteiden kanssa. Hevostarvikeliikkeen edustaja ihaili ratsastuskenttäämme ja kysyi, sopisiko meidän kuvata uusia satulahuopia ja pinteleitä ratsain. Vastasin myöntävästi ja kerroin, että olisimme Woodyn kanssa valmiina kuvattaviksi koska tahansa. Hevostarvikeliikkeen edustaja vastasi iloisena, että meistä taisi juuri tulla heidän uudet vakiomallinsa. Saimme jopa kiitokseksi ne Woodyn päässä hetkellisesti olleet kauniit kankisuitset, jotka nostin saman tien satulahuoneessa kisakaappiin talteen. Noin hienoja suitsia ei tavallisessa arjessa käytettäisi.