Sensano VH22-031-0022
Mä olin aivan liian hyvä ystävä antaessani Maijulle luvan tuoda kaksivuotiaaksi kääntyneen orivarsansa mun pihaan asumaan. Varsassa on virtaa ja energiaa vaikka koko Sauran sähköntuotantoa varten, se on varmaa. Mutta sen suku. Voi että sen suku on hieno. Sensano, tai Ensio, kuten Maiju sitä kutsuu, on aivan tavattoman lupaavan oloinen kouluratsun alku ja siltä odotetaan tulevaisuudessa todella paljon. Maiju sanoo, että tässä on se hevonen jonka kanssa hän kilpailee vielä Olympialaisissa. Sitä me jäämme odottamaan.
Päätuomarin kommentti: "Klassinen kouluratsun alku, upea ori joka yltää varmasti pitkälle"
Kantakirjattu KTK-II palkinnolla lokakuussa 2022
| Rotu, sukupuoli | suomalainen puoliverinen, ori |
| Säkä, väri | 166 cm, musta |
| Syntymäaika | 17.12.2020, 7-vuotias |
| Kasvattaja | VRL-12454 |
| Omistaja | Maiju Kaarna, VRL-12454 |
| Koulutustaso | tulevaisuudessa toivottavasti Grand Prix |
Maiju sanoo kaikille, että Ensio on se hevonen, jonka kanssa hän joskus kilpailee Olympialaisissa. Ja miksipä tuon haaveen ei uskoisi joskus toteutuvan, kun Ensiota katsoo. Ori on juuri niin kouluratsun näköinen kuin suinkin mahdollista. Sillä on kansainvälisen kouluratsun rakenne ja liike, eli toisinsanoen kaikki mahdollisuudet menestyä. Ainakin siis periaatteessa. Vaikka Maiju osti Ension jo maitovarsana, se saapui meille Rihtniemeen vasta kaksivuotiaana suoraan pihatosta. Sitä ei oltu juurikaan käsitelty ja sen kyllä huomasi. Nuori Ensio on vähän kovapäinen tyyppi. Ori on kyllä hurjan nopea oppimaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tavalliset käytöstavat ovat sillä vieläkin toisinaan vähän hakusessa.
Suku
| i. Ch Oldfinion Soroaq KTK-II, KRJ-III, ERJ-III, YLA1, EV-I |
ii. Golden Toucan KTK-III, ERJ-II, KRJ-II |
iii. 8r Golden Skans KTK-II, KRJ-I |
| iie. VIR MVA Ch Columba HRW KTK-III, ERJ-I, YLA2, SJP-II |
||
| ie. VIR MVA Ch Spiky Caia Steeds KTK-II, KRJ-III, YLA3 |
iei. Djaemon Steeds KERJ-II |
|
| iee. Kittylike ERJ-III |
||
| e. Wyrda Maritza KV-I |
ei. Heidseck McSteamy KTK-II, KV-I |
eii. Heidseck McDreamy KTK-III, KV-I |
| eie. Ch Evelyn v. Helmwald KTK-II, KRJ-I |
||
| ee. Brigantia | eei. Silbers Bailando | |
| eee. Brokeback Widow Red KRJ-II |
Isälinja: (4) Oldfinion Soroaq - Golden Toucan - 8r Golden Skans - Oroaq
Emälinja: (4) Wyrda Maritza - Brigantia - Brokeback Widow Red - Bonnie Larouge
Muut sukulaiset:
iiii. Oroaq VIR MVA Ch, KTK-II
iiie. Elfenbein KTK-III
iiei. Godolphin xx VIR MVA Ch
iiee. Tanzeltein
ieii. Fat&Easy;
ieie. Lorriefair ERJ-II, ERL-III, YLA2
ieei. Metallurg
ieee. Catlike
eiii. Mortzell KTK-II, KRJ-I, KV-II
eiie. Shondalynn TGIT VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-I
eiei. Eric v. Donauell TK-III, KRJ-I, HANN-II, YLA2
eiee. Burberry KRJ-II, YLA3
eeii. Bardolino
eeie. Tosca
eeei. Blackbourne Widowmaker KTK-I, KRJ-I
eeee. Bonnie Larouge KRJ-II
Jälkeläiset
Ensiolla ei ole vielä jälkeläisiä, emmekä tiedä mitä ominaisuuksia se periyttää mustan värityksen lisäksi (genotyyppi EE).
Kilpailut
17.08.2022 Adina NJ-näyttelyt irtoSERT
Tulevaisuudessa Ensio tullaan näkemään kouluradoilla tavoitteenaan Grand Prix -luokat. Katso ajankohtaiset kilpailustatistiikat sen VH-profiilista.
23.07.2022 Sjöholma Sommarfestival, helppo C, sijoitus 9/10 (56,314%)
21.08.2022 Rihtniemi, helppo C, sijoitus 23/27 (60,357%)
31.08.2022 KRJ Cup, helppo C, sijoitus 10/104
06.11.2022 Stall Isengård, helppo C, sijoitus 9/13 (62,510%)
23.06.2023 Sommersolverv 2023, helppo A, sijoitus 19/31 (63,234%)
23.06.2023 Sommersolverv 2023, vaativa B, sijoitus 21/30 (61,499%)
26.08.2023 Kultasaari Cup 2023, vaativa B, sijoitus 2/36 (79,429%) + 1000 v€
14.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), vaativa A, sijoitus 1/15 (74,820%)
20.10.2023 KRJ Future Champion, päivä 1, vaativa B, sijoitus 68/72 (51,795%)
28.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), vaativa A, sijoitus 1/17 (68,092%)
04.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, vaativa A, sijoitus 7/26 (65,732%)
18.11.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), vaativa A, sijoitus 10/14 (58,637%)
09.12.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), vaativa A, sijoitus 3/6 (71,924%)
03.02.2024 Saura Winter Dressage, vaativa A, sijoitus 25/34 (58,303%)
04.02.2024 Saura Winter Dressage, Prix St. Georges, sijoitus 15/17 (55,529%)
14.02.2024 Ystävänpäivän söpikset, hevosluokka, sijoitus 4/34
02.03.2024 Käkiharjujen Kisaviikonloppu, vaativa A, sijoitus 6/25 (67,767%)
19.04.2024 Tulip Carnival 2024, vaativa A, sijoitus 46/68 (58,521%)
19.04.2024 Tulip Carnival 2024, Prix St. Georges, sijoitus 42/51 (56,144%)
27.04.2024 Saura Spring Dressage, vaativa A, sijoitus 37/37 (50,457%)
27.04.2024 Saura Spring Dressage, Prix St. Georges, sijoitus 5/31 (73,021%)
07.06.2024 Natalja's Garden avajaiset, Prix St. Georges, sijoitus 16/18
07.09.2024 Solgården Slott avajaiset, vaativa A, sijoitus 25/39
15.09.2024 Vaahterapolun syyskisat, vaativa A, sijoitus 3/24 (70,344%)
26.10.2024 Rihtniemi Spooky Games, vaativa A, sijoitus 14/26 (64,538%)
Päiväkirja
04.01.2021
Tätä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Maijun ostos - johon takuulla oli uponnut useamman säästöpossun verran rahaa - saapui Rihtniemen tiluksille. Kaksivuotiaan orin paikka ei ollut Maijun työpaikalla Sauran ratsastuskoululla, joten se tuli sitten tänne. Yhtään enempää oreja en olisi pihamaalleni kaivannut, mutta Maiju käsi sydämellä vannoi, ettei hänen uljas mustansa aiheuttaisi minkäänlaista vahinkoa. Tuota pihaan saapunutta rimppakinttua katsoessani en ollut niin varma. Sen pitkän kaulan jatkeena oli iso pää ja se näytti pitkän harjansa kanssa lähinnä preerialta pyydystetyltä villihevoselta.
"Kai toi osaa käyttäytyä?" mä kysyin Maijulta, joka piti varsan riimunnarusta tiukasti kiinni. Narun päässä oleva hevonen nykäisi ja oli kaataa Maijun mukanaan lumihankeen. Katsoin naista kysyvästi.
"Joojoo tää nyt on vähän tällasta uudessa paikassa. Ainakin saatiin se sieltä varsapihatosta pois niin päästään tekemään jotain järkevääkin", Maiju vastasi. Naisen ääni kuulosti hyvin varmalta, mutta mä en tiennyt pitäisikö uskoa.
Maiju lähti taluttamaan Ensioksi kutsumaansa varsaa kohti lumista ratsastuskenttää. Mä naurahdin mielessäni varsan hassulle nimelle, vaikka ei mulla ollut varaa sanoa mitään ääneen. Mulla oli itselläkin hassun nimisiä hevosia. Maiju ohjasi kevyellä käden heilautuksella mustan varsansa juoksemaan ympyrälle ympärilleen. Sen liikkeet olivat upeat. Osa lennokkuudesta johtui takuulla kentän paksusta lumipeitteestä, mutta kyllä tuosta hevosesta näki jo kauas, että siinä oli laatua. Se loikki hangessa innostuneena pukkilaukkaa ja Maiju piti kaksin käsin kiinni juoksutusliinasta. Tuon kaksikon yhteistyötä oli hienoa päästä seuraamaan lähietäisyydeltä.
23.7.2022
Maiju otti nelivuotiaan Ension mukaan ratsastuskilpailuihin kokeneempien hevosten kanssa, ajatuksena käydä tutustuttamassa oria kilpailumaailman saloihin. Kotona niin hienosti ratsastaessa käyttäytyvä Ensio vähän hämmentyi, kun ympärillä yhtäkkiä tapahtuikin ihan hirveästi kaikkea. Se oli jo verryttelyssä todella jännittynyt, ja Maijulla oli hetkittäin vaikeuksia pitää hevostaan ruodussa, vaikka taitava ratsastaja olikin.
Rata oli helppo, tutustumisluokan helppo C, mutta Maiju näytti jo verryttelyareenalla siltä, että oli ehkä haukattu liian iso pala kakkua. Nainen pysäytti Ension kentän aidan viereen eteeni ja totesi, että olisi sittenkin pitänyt ilmoittautua siihen raviohjelmaan.
"Hei hyvin se menee. Ainakin lähdetään kotiin yhtä kokemusta viisaampina", tsemppasin ystävääni.
Maiju kohautti olkiaan ja pyysi Ension takaisin liikkeelle. Pian ratsukko kuulutettiinkin jo radalle, ja lähdin seuraamaan perässä kilpailukentän laidalle. Yksin kilpailukentälle jäätyään Ensio oli, jos mahdollista, vieläkin jännittyneempi kuin verryttelyssä. Se oli kuin äärimmilleen viritetty viulunkieli, valmiina poksahtamaan hetkenä minä hyvänsä. Maijun ilme oli keskittynyt, kun se tarmokkaasti ratsasti Ension kevyessä ravissa alkutervehdykseen. Jännittyneisyyden vuoksi pisteet jäivät joka kohdassa alhaisiksi, mutta varsinaisia rikkoja ei tapahtunut onneksi kuin käyntiohjelmassa.
Radan ollessa ohi Maiju huokaisi helpotuksesta.
"Selvittiin", se sanoi ja etäisesti vähän hymyilikin taputtaen Ensiota samalla kaulalle. Musta ori oli aivan hikinen, ehkä osittain heikon kunnon tai lämpimän sään vuoksi, mutta todennäköisesti suurimmaksi osaksi stressin takia. Maiju jäi vielä verryttelykentälle keventelemään Ensiolla loppuverryttelyjä, kun minä lähdin noutamaan kansliasta ratsukon pöytäkirjaa. 56 prosenttia ja risat - olisi voinut mennä vielä huonomminkin.
27.06.2023
Irrotin Wiljon hoitopaikalta, jossa se oli ehtinyt seistä valmiiksi varustettuna jo hyvän tovin. Tallin ovesta ulos astuessa aurinko häikäisi hetkellisesti silmiä niin, ettei näkökentässä ollut muuta kuin valkoista. Oli ihanaa, kun oli kesä ja lämmin. Talutin Wiljon lähimmän kentän aidan viereen ja ponnistin alimman lankun päältä orini selkään. Wiljon satulassa tuntui samanaikaisesti niin kotoisalta ja turvalliselta mutta niin oudolta, kun en ollut sillä viime aikoina juurikaan ratsastanut. Maiju käveli Ension selässä kentällä ja Ension kaviot nostivat kentän pohjasta ilmaan hiekkapilven.
"Joko mennään?" se kysyi ja mä nyökkäsin.
Hevosten satulat narisivat käyntiaskelten tahdissa ja kevyt tuulenvire tuntui mukavalta käsivarsissa. Juuri tällaiselta kesäpäivän maaston pitikin tuntua.
"Kiva kun vähän tuulee, muuten olis aika tukalat oltavat", pohdin.
"Joo, eikä oo paarmoja", Maiju iloitsi.
Me käveltiin hetken matkaa rauhassa vieretysten tiellä, kun autoliikennettä ei näkynyt eikä kuulunut. Jatkoimme risteyksestä suoraan kohti Syvälampea ja otimme tiellä pienen pätkän raviakin. Wiljo oli oikein mainio vetohevonen, vaikka Ensio oli vähän väliä pyrkimässä takaa rinnalle ja ohi. Maiju joutui aika paljon toppuuttelemaan kuusivuotiastaan, että se pysyi turvallisen välimatkan päässä Wiljosta. Ennen Kuokkalan risteystä käännyttiin vasemmalle pellon reunaan ja siirrettiin hevoset käyntiin.
"Mikä fiilis jäi muuten Ahvenaan matkasta?" kysyin takanani ratsastavalta Maijulta viitaten viikon takaiseen kilpailumatkaan Åland Weekendissä.
"Siis vähän ristiriitaiset", Maiju huokaisi ja tiesin heti mistä se seuraavaksi valittaisi. "Tavallaan hyvä fiilis jäi, varsinkin Ension debyytistä vaativassa. Se meni olosuhteisiin nähden ihan kivasti. Mutta harmittaa kyllä tosi paljon se Velmerin rata."
Tiesin kyllä mitä Maiju tarkoitti. Viime kesän kilpailukausi oli mennyt Maijulta ja Velmeriltä niin uskomattoman hyvin, että jossain kilpailukauden jälkeisessä euforiassa Maiju oli päättänyt, että talven aikana Velmeri oppisi laukanvaihdot ja ratsukko voisi nostaa tasoaan helposta Aasta yhtä ylöspäin. Mutta Velmeripä ei sitten oppinutkaan vaihtoja ja se harmitti Maijua ihan hirveästi. Åland Weekendissä Velmerin helppo A oli muutenkin ihan farssi ja rikkoja tuli siellä täällä jättäen prosentit vain viiteenkymmeneenseitsemään. Ymmärrettävästi ystäväni oli tulokseen pettynyt, kun edelliskaudella Velmerin tulokset eivät samalla tasolla jääneet kertaakaan alle kuudenkymmenen neljän.
"Mutta mites seuraava Åland Weekend?" uskalsin varovaisesti udella Maijulta.
"Jos Velmeri ei siellä tee hyvää rataa, niin heitän kyllä hanskat tiskiin tän kauden osalta", Maiju tuhahti nyt jo pieni hymynkare huulillaan. "Ehdottomasti suurin toive on kyllä se, että Max ei vedä iltajuhlassa överiksi. En jaksa taas kisa-aamuna tehdä asioita sen puolesta kun äijä itse makaa krapulassa peiton alla."
Nauroin. Parempaa kuvausta Maxin kilpailumatkasta ei oikein voinut antaa. Mies oli vähän innostunut iltajuhlassa ja sillä meni Iltagaalan jatkoja juhliessa aamuun asti, vaikka startit olivat heti aamupäivästä. Lopulta Maiju oli joutunut letittämään ja varustamaan Alman Maxille valmiiksi ja ratsastaja itse oli päässyt sängystä ylös vasta kun oli ihan pakko mennä ensimmäisen luokan verryttelyyn.
Aika riensi jutustellessamme heinäkuun kilpailuista ja pian olimmekin saapuneet Syvälammen rantaan. Metsäpolku kulki aivan rantaviivan tuntumassa ja läheisten mökkien laitureilta kuului lasten kiljuntaa ja molskahduksia, kun lapset hyppivät laiturilta veteen. Wiljo ei reagoinut ääniin mitenkään, mutta Ensio jännittyi hetkeksi kuuntelemaan riemunkiljahduksia. Jatkoimme metsäpolkua pitkin takaisin Syvälammentielle ja edelleen kohti Jyrkkävuorta. Vaikka lämpötila oli reilusti hellelukemissa, en malttanut odottaa muutamaa reipasta laukkapätkää Jyrkkävuoren mäkisissä maastoissa.
"Hei nyt mennään!" huusin takanani tulevalle Maijulle, kun Jyrkkävuorelle vievä loiva ylämäki siinti edessä. Wiljokin alkoi vähän heräilemään helletokkurastaan ja otti muutaman sivuaskeleen. Annoin sille vähän ohjaa ja ori nykäisi itsensä valtavalla loikalla eteenpäin jatkaen sitten maa tömisten isoa laukkaa eteenpäin. Ensio tuli perässä minkä jaloistaan pääsi, mutta jäi Wiljosta silti jonkun verran jälkeen. Mäen päällä Wiljo hidasti itse raviin ja lopulta käyntiin, mutta Ensio olisi varmaan jatkanut laukkaa maailman tappiin asti ellei Maiju olisi saanut sitä pysähtymään Wiljon takamukseen.
"Huh kun tultiinkin kovaa", Maiju huohotti. "Wiljo ei edes näyttänyt menevän täysiä, se vaan otti ihan valtavan pitkiä askeleita", nainen jatkoi ja pyyhki silmäkulmastaan karanneen kyyneleen.
"Tultiin kyllä kovaa. Mullakin on ihan vedet silmissä", naurahdin.
Hengähdimme hetken ja jatkoimme sitten kohti seuraavaa jyrkempää mäkeä, jossa otettiin muutama laukkapätkä vielä ennen kuin käännyttiin takaisin kotiin. Wiljon hengitys tuntui vähän hengästyneeltä, mutta se jatkoi edelleen korvat hörössä tyytyväisenä eteenpäin. Kaulasta se oli jo ihan hionnut, varmaan satulan altakin eli kotipihassa tiedossa olisi raikastava suihku.