© A1 Performance Sires

Heidseck McSteamy

KTK-II, KRJ-I, KV-I, KVJ-A+, YLA1

❯   VH18-011-0254
❯   Hannover, ori
❯   Ruunikko, 169cm
❯   Syntynyt 22.11.2018, 17-vuotias
❯   Kouluratsastus, Grand Prix
❯   Kasvattaja Heidseck Sporthorses, Saksa
❯   Omistaja maura (VRL-04116), Heidseck Sporthorses

❯   Porrastetuissa tasolla 11/10

McSteamy on yksi niistä varsoista, jotka hurmaavat jo syntyessään. Astutin McSteamyn emän Evelynin sillä ajatuksella, että jos sieltä tulee tamma, varsa menee myyntiin, mutta orin kanssa voidaan harkita kotiinjättämistä. Varsa synnyttyä ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, sillä valloittavan energisen luonteen omaava varsa hurmasi tiensä koko porukan sydämiin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Hyvä luonne saatiin säilytettyä orin kasvaessa aikuseksi, ja McSteamystä onkin tullut yksi tallin lemppareista.

Luonnekuvaus

Heidseck McSteamy on energinen höyryveturi, joka on menossa koko ajan eteenpäin - mieluiten reipasta vauhtia. 'Hätäinen' sekä 'kärsimätön' ovat kuitenkin aivan vääriä termejä kuvaamaan tätä oria, vaikka McSteamyn mielestä nopeampi on parempi. Se malttaa liikkua hitaammassakin tempossa, taitava ratsastaja saa hevosen liikkumaan miltei paikoillaan, eikä ori siltikään tunnu tykinkuulalta odottamassa sytytyslangan loppuun palamista. Kyllähän herraan saa sitä räjähtävää vauhtiakin, samaten askelpituutta; lävistäjä oikein pitkäaskelisella laukalla ei turhan montaa askelta tältä hevoselta vaadi.

Komean ulkonäön, hienojen liikkeiden, kapasiteetin sekä eteenpäinpyrkimyksen lisäksi McSteamyssä kiteytyy se, mikä tekee siitä aidosti tähden; erinomainen ratsastettavuus. Kukaan ei tee lupaavalla hevosella mitään, mikäli hevonen vastustelee apuja, ei halua tehdä yhteistyötä yhdenkään ratsastajan kanssa ja on muutoinkin hyvin haluton liikkumaan. McSteamy taas haluaa tehdä töitä, niitä hidastempoisiakin tehtäviä, eikä se ole erityisen kranttu ratsastajastaan. Saamistaan avuista kylläkin, kovakätinen tai jalkansa alati väärää paikkaan asettava ratsastaja huomaa nopeasti tekevänsä turhaa työtä hevosen pysähdyttyä ehdottoman varmana siitä, että tämä yhteistyö päättyi tähän. Voima ja herkkyys, lempeys ja temperamentti, kaikki sopivassa tasapainossa yhdessä hevosessa. McSteamyn liikkuminen on tervettä, ei kohkaavaa kauhomista tai ravinsa tahdin menettänyttä ylityöntävää kiirehtimistä. Piaffet ovat erityisen korrektit, yritteliäisyydestään ja energisyydestään huolimatta ruunikko ei menetä tahtiaan ja tasapainoaan piaffessa (tai muissakaan liikkeissä) eikä sorru liikayrittämiseen. Nuorempana McSteamy tosin teki sitäkin, erityisesti sen laukanvaihdot kirvoittivat niin naurua kuin sadattelua yliampuvuudessaan. Mutta kun hän oppi jotain uutta, hienoa ja hauskaa! Jotain reipastahtista! Ikä ja rutiinit rauhoittivat, nykyään riekkuminen ja kevätjuhlaliikkeet jäävät tarhaan. Ratsastettuna ori kuuntelee, on läsnä, keskittyy, tekee yhteistyötä. Se on pehmeä, herkkä ja reaktiivinen juuri sopivassa tasapainossa, jäntevä ilman, että menettää rentouttaan tai liikkeidensä helppouden tuntua. Voimat, saati virta, eivät taatusti lopu kesken!

Kilpaileminen lienee kiedottu McSteamyn DNA:han. Ori selkeästi nauttii esiintymisestä, pienestä adrenaliinipiikistä, kaikesta kilpailupäivään kuuluvasta jännittyneestä odotuksesta, tarkkailevista silmäpareista. Pienet tapahtumat eivät koskaan ole innostaneet ruunikkoa samalla tavalla kuin suuret areenat; ego vaatinee tilaa. McSteamy ei varmasti hermoile jalkojaan spagetiksi, vaan esiintyy melkein rehvakkaan itsevarmasti.

Rehvakas tämä on kyllä kotosallakin, oikea tallikäytävän rokkikukko. Kahdella jalalla öristen kulkeva testosteronimörkö jää kuitenkin kauhukuvaksi, vaikka McSteamystä ääntä lähteekin. Se ei stressaa muita oreja tai vahdi tammoja, vaikka onkin hyvin tietoinen muista hevosista ympärillään sekä hyvin varma omasta erinomaisuudestaan sekä korkeasta asemastaan tallihierarkiassa.
Hampaiden raspaus sekä korvakarvojen siistiminen ovat McSteamyn ykkösinhokit, ainoat hoitotoimenpiteet, joiden kanssa on koskaan tarvittu huulipuristinta tai jotain muuta vippaskonstia viemään hevosen huomio toisaalle. Niin hieno ja fiksu kuin ruunikko onkin ratsuna, paljastuu siitä välillä melkoinen putkiaivo; McSteamy unohtaa korviaan lähestyvät sakset, jos paikalle ilmestyy toinen ihminen juttelemaan ja vaikkapa rapisuttelemaan pussia. Ruokaa? Jotain jännää? Ihmekään, että oreja pidetään välillä vähän simppeleinä tapauksina.. Mukava hevonenhan tämä on, helppo ja kiva käsitellä, ongelmaton lastata ja kuljettaa.

Luonteesta suuri kiitos Lissu T.!

           
© A1 Performance Sires

-
i. Heidseck McDreamy
hann, trn, 168cm
KRJ-I, KV-I, KTK-III
ii. Mortzell
hann, rt, 167cm
KRJ-I, KTK-II, KV-II, YLA2
iii. Mortis evm
hann, prt, 170cm
iie. Elsass evm
hann, trt, 166cm
ie. VIR MVA Ch Shondalynn TGIT
hann, rn, 165cm
KRJ-I, KTK-III
iei. Shermon evm
hann, tprn, 169cm
iee. Elyise TGIT evm
hann, rt, 163cm
e. Ch Evelyn v. Helmwald
hann, trn, 165cm
KRJ-I, KTK-II
ei. Eric v. Donauell
hann, m, 166cm
KRJ-I, KTK-III, YLA2, HANN-II
eii. Ethan v. Donauell evm
hann, rm, 168cm
eie. Prima Wald evm
hann, rn, 172cm
ee. Burberry
hann, km, 167cm
KRJ-I, YLA3, HANN-II
eei. Airborne evm
hann, rn, 164cm
eee. Nicolette evm
hann, rnkm, 169cm

Jälkeläiset

18.07.2019 hann-t. Wyrda Maritza e. Brigantia VRL-12557 KV-I
18.09.2021 hann-o. Cave's McYummy e. Mein Miami VRL-10741 EV-III, KV-I
01.12.2021 hann-o. McMarvelous e. Gerlinde Grey VRL-13831 KV-I
04.01.2023 hann-t. Heidseck Minett e. Heidseck Dresden VRL-04116 KV-I

Porrastetut kilpailut

❯   Tasolla 11/10
❯   Kuuliaisuus ja luonne: 3043.06p.
❯   Tahti ja irtonaisuus: 3464.06p.
❯   KRJ: 6689.12p.

Näyttelymenestys

Näyttelyjaos

Cup-sijoitukset

❯   30.09.2021 - KRJ Cup - Lindgård - Int II - 6/94
❯   31.10.2021 - KRJ Cup - Kaihovaara - GP - 13/177
❯   31.12.2021 - KRJ Cup - Heidseck Sporthorses - GP - 5/106

Mainittavia saavutuksia

❯   Kantakirjattu hevoskantakirjaan II-palkinnolla, 70 p. (01/2019)
❯   Palkittu KV:n laatuarvostelussa 3-vuotiaana I-palkinnolla, ollen Paras Puoliverinen, 42,5 p. (12/2018)
❯   Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla, 110p. (01/2022)
❯   Myönnetty Kouluvarsojen laatuarvostelun jälkeläisnimi A-Premium (04/2023).
❯   Palkittu Yleislaatuarvostelussa 1-palkinnolla, ollen AP3 (+ parhaat tekstipisteet), 116p. (08/2023)

Päiväkirja

15.07.2023, kirjoittanut omistaja
Stemy oli joutunut olemaan parisen kuukautta vain käyntityöskentelyssä sen saatua pienen ruhjeen jänteeseensä. Hyvin harmiton pikkuinen vaurio joka ei välttämättä olisi tarvinnut edes noin pitkää huilia, mutta ottaen huomioon Steamyn iän ja sen, ettei mitään isompia tavoitteita ollut näköpiirissä, päätin antaa orille pienen kesäloman. Se sai tarhailla niin pitkään kuin tarhassa vaan viihtyi, käydä maasta käsin maastolenkeillä, kävellä vesimatolla ja käyttäytyä melkein kuin eläkeläiset konsanaan. Alkuun ori tuntui jopa nauttivan yllättäen alkaneesta vapaasta, mutta muutamien viikkojen jälkeen se alkoi hieman turhautua tekemättömyyteen. Niinpä maastaakäsin lenkkeilyt saikin vähitellen vaihtua hevosenhoitajani kanssa selästä käsin maastoiluun ja käyntityöskentelyyn kentällä.

Nyt oria oli saanut ottaa jo hieman oikeisiin töihin. Olin jo parisen viikkoa hieman ravaillut kentällä ja ottanut muutamana viimeisimpänä ratsastuskertana mukaan jo vähän laukkaakin. Koska vamma oli oikeassa etujalassa oli kuntoutuksessa alusta asti tärkeää, että Steamy kantoi itsensä treenin ensimmäisistä hetkistä alkaen hyvin, eikä rönöttänyt yhtään etuosansa päällä paino etujaloilla. Onneksi se ei ollut mikään ongelma, sillä töihin päästyään Steamy oli sen verran iloinen, että kokosi itseään hyvinkin mieluusti takaosalleen - välillä jopa hieman liikaakin siihen nähden, mitä olisin halunnut tai saikun jälkeen olisi tarvinnut.

En voinut olla hymyilemättä taas kerran kevennellessäni kentällä Steamyn kanssa. Ruunikko oli tänään ollut alusta asti erityisen hyväntuulinen ja pärskinyt tyytyväisenä ottaessani ohjia käteen. Olin ajatellut vähitellen hiukan nostaa vaatimustasoa ja tehostaa treeniä. Eihän sen enää tarvitsisi täysin kisatikissä olla - ori oli ansainnut jo hieman kevyemmän arjen. Mutta eihän sitä nyt kokonaan millään voinut kevyelle heittää, sillä ori oikeasti silmin nähden rakasti työntekoa edelleen. Vaihdoin suuntaa ja istuin alas harjoitusraviin. Tunsin takapuoleni alla kuinka Steamy hieman kokosi raviaan. Rapsutin oria kaulasta sormillani samalla kun käänsin sen pitkän sivun alusta diagonaaliseen sulkutaivutukseen. En vielä halunnut tehdä lisäyksiä tai hakea edes rataravia ettei etujalkaan kohdistuisi liikaa iskuja, vaan kruisailin menemään sellaisessa mukavassa puolikootussa ravissa. Jouduin hiukan toputtelemaan oria sen tarjotessa isompaa ravia, ja suoristin sen diagonaalin päätyttyä. Vaihdoin suuntaa ja tein saman toiseen kierrokseen. Sulkutaivutukset sujuivat helposti ja soljuvasti, ja jouduttiin Steamyn kanssa molemmat pinnistelemään, ettei ahneus voittaisi ja lähdettäisiin tekemään enemmän ja isommin. Siirsin muutaman kierroksen jälkeen käyntiin ja annoin orille pitkät ohjat taputellen sitä kaulasta. Se pärski tyytyväisenä kävellessään. Muutaman kierroksen jälkeen otin ohjia, ja nostin laukan. Tein harjoituslaukkaa aika rennossa muodossa suoraa uraa pitkin. Vaihdoin suuntaa lyhyellä diagonaalilla jossa tein yksittäisen laukanvaihdon, ja jatkoin vasemmassa laukassa uraa. Tein muutaman ympyrän ja kaarteen, jonka jälkeen jouduin molempien pettymykseksi siirtämään orin takaisin käyntiin ja lopettelemaan päivän treeniä siihen.

Ensi viikolla ultrauttaisin orin jalan vielä varmuuden vuoksi kerran, ja jos kaikki olisi silloin hyvin, alan nostaa treenitason takaisin normaaliin. Ajattelin pitää orin sellaisessa viittä vaille kisakunnossa - halutessani voisin ottaa sen joskus jonnekin mukaan, tai antaa jonkun oppilaan mennä sillä hakemaan ratarutiinia. Treenissä se olisi jokatapauksessa pidettävä edes jollain tasolla - urheiluhevonen tuntuu olevan oikeasti urheiluhevonen hautaan saakka..



09.05.2023, kirjoittanut omistaja
Olin buukannut tutun ammattivalokuvaajan ottamaan kuvat koko Heidseckin hevoskatraasta. Koska hevosia oli vuosien mittaan kertynyt jo talli täyteen, oli kuvauksia varten varattu muutama päivä, jottei aikataulu olisi aivan mahdoton. Tarkoitus oli kuvata kaikista ratsuikäisistä sekä uudet potrettikuvat, että muutama ratsastusvideo. Näitä materiaaleja voitaisiin sitten käyttää aikanaan niin jalostusmarkkinoinnissa, että vaikka tallin omaa somea päivittäessä. Ja olihan laadukkaat valokuvat ja videot aina mukava muisto. Ilman niitä tuskin muistaisi, mitä kaikkea sitä on tullut vuosien aikana tehtyä ja minkälaisia hevosia tallissa onkaan ollut.

Oli aika aloittaa toinen päivä. Oli kaunis kevätpäivä - aurinko pilkahteli pilvien takaa lämmittäen ja tuoden kesän tuntua. Oltiin edellisenä päivänä jo saatu kehitettyä hyvät systeemit, jotta päivä sujuisi jouhevasti. Olin toimittanut talliin listan hevosista, joita tänään olisi tarkoitus kuvata. Tallissa olikin jo täysi tohina päällä, kun paria ensimmäistä hevosta valmisteltiin kuvattaksi. Jokainen hevonen letitettiin, jonka jälkeen niistä otettiin potrettikuvat ulkona. Tämän jälkeen ne puettiin valkoisiin pinteleihin ja satulahuopaan, ja otettiin ulkokentällä ratsastuskuvat sekä videoita. Osan hevosista esitin itse, ja osan esittivät työntekijäni - vähän sen mukaan, kuka oli kenenkin treenattavana arjessakin.

Vaikka McSteamystä olikin jo lukuisia kuvia ja videoita sen mielettömän kisauran ajalta, halusin silti ottaa siitä vielä yhdet kuvat. Steamyn kanssa kuvaukset tehtiin hieman erilaisella teemalla - keräsin orille sen voittamat ruusukkeet, nauhat ja muut, ja puin sen yhteen orin näyttävimmistä voittoloimista. Ehkä hieman prameilua jonkun mielestä, mutta halusin muistaa kaiken sen, mitä ori on Heidseckille saavuttanut. Se tulisi aina olemaan ensimmäinen oikeasti menestynyt oma kasvatti, jonka vuoksi sillä tulisi aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Täytyy myöntää, että hieman jopa herkistyin kuvia otettaessa kaikkien muistojen tulviessa mieleeni.

Poseerauskuvien jälkeen otettiin orista vielä muutamat videot. Halusin siitä hieman rennompia ja leikkisämpiä ratsastusvideoita, ja esitettiinkin parhaat juhlatemppumme kameran eteen. Tehtiin piaffipiruetteja, leikiteltiin erilaisilla vaihtosarjoilla, ja tehtiin Grand Prix:n loppulinjan passage-piaffe kuvio yhdellä kädellä ratsastaen. Ja täytyy sanoa, että nautin täysillä jokaisesta hetkestä - ja se varmasti näkyi myös naamastani. En malta odottaa, millaisia hyvän mielen videoita saatiin aikaan - näitä taatusti tulen jakamaan omassani, sekä tallin somessa. Pikkuinen ponityttö-sieluni heräsi niin vahvasti henkiin, etten meinaa itsekään uskoa.



19.04.2023, kirjoittanut omistaja
En tiedä, voinko olla ylpeämpi orin omistajana, sekä kasvattajana. Heräsin eräänä päivänä ajatukseen, että Steamylle voisi hakea Kouluvarsojen laatuarvostelusta jälkeläisarvonimen, sillä sen jälkeläisnäytöt olivat melkoisen hyvät. Sillä hetkellä neljästä varsasta kolme oli palkittu KV-I palkinnolla, ja mikäli omassa tallissa kasvava Minett myös palkittaisiin ykkösellä, voisi ori saada A-Premium jälkeläisarvonimen. Täytyy sanoa, että hieman alkoi jännittää. Minett oli siinä vaiheessa jo ilmoitettu laatuarvostelutilaisuuteen, ja vaikka olinkin melko varma että ykköspalkinnon se saa, ei hevosten kanssa voi mistään olla varma ennenkuin kaikki on oikeasti ohi.

Ja niinhän siinä kävi - Minett palkittiin ykköspalkinnolla. Olin haljeta ylpeydestä tajutessani, että saisin talliin ensimmäisen hevosen, jolla on jälkeläisarvonimi. Steamy on vielä oman kasvatuksen tulos, joten tietenkin palkinto tuntui vielä paremmalta. Ryntäsin heti arvonimen myöntämissähköpostin saatuani Steamyn luo tarhaan. Ori oli hieman sen näköinen, että mitähän nyt taas, mutta tuli iloisesti luokseni nähdessäni kädessäni olevat omenat. Selitin orille mitä oli tapahtunut, mutta ei sitä tuntunut kiinnostavan muu kuin tarjolla olevat herkut. Onneksi tallin ihmiset ymmärsivät tilanteen, sillä muutaman tunnin kuluessa tapahtumasta oli taukotilaan ilmestynyt kakku ja pullo kuohuviiniä.

Steamy on muutenkin ylittänyt kaikki odotukseni. Se on tehnyt hienon kisauran, jättänyt jälkeensä hienoja varsoja, ja se on vielä palkittu laatuarvosteluissakin kirkkaimilla palkinnoilla. Ajatuksenani on vielä valmistella ori Yleislaatuarvosteluun, ja mikäli myös Hannover-laatuarvostelu järjestää tilaisuuksia, vien orin ehdottomasti sinne näytille. Muuten se saa vähitellen jäädä nauttimaan ansaitusta "varhaiseläkkeestä", eikä sitä enää kilpailuteta sen suuremmin. Treenissä se on pakko pitää - ja mielellään toki pidänkin, kun orista ei näy mitään vanhenemisen merkkejä.



24.12.2021, kirjoittanut omistaja
Usean vuoden tein niin, että jouluaattona hevoset saivat vapaapäivän, ja itse nautin joulusta kotona tv:n ääressä glögiä siemaillen ja jouluelokuvia katsellen. Parin viimevuoden aikana kuitenkin jouluaattomaamuun on kuulunut korkeintaan kahden hyvänmielen hevosen ratsastus, ja tänä vuonna Steamy sai kunnian olla toinen niistä.

Kaappiini oli jostain ilmestynyt tonttulakki, joten ori sai sen niskaansa. Ei se sitä hetkeäkään ihmetellyt, eikä oikeastaan välillä näkökentässä pyörähtänyttä valkoista tupsuakaan. Itsekin olin kaivanut kaapista jouluisen punaisen neulepaidan, ja satulahuovaksi valikoitui punakanttinen huopa. Maneesin musiikkijärjestelmään oli joku luonut jouluisen soittolistan, ja vaikkei joululaulut olekaan omaa suosikkimusiikkia, sai ne jouluaaton kunniaksi jäädä soimaan.

McSteamy oli hyväntuulinen ja ihana oman itsensä. Loistavan ratsastettavuutensa ja tasaisuutensa vuoksi ori on yleensä työntekijöiden liikutettavana, joten tänään nautin orin kanssa työn tekemisen helppoudesta täysin siemauksin. Aloitettiin treenit rauhallisella alkuverryttelyllä, joihin sisältyi pitkä käyntiosuus ja pienessä hölkkäravissa sivuttaislinjoja sekä taivutuksia. Laukkaa aloitettiin ihanan ärsyttävän Last Christmas - biisin säestyksellä - tosin näin jouluaattona edes puhkisoitettu joululaulu ei voinut pilata fiilistäni.

Koska jouluaatto on ainut päivä vuodesta jolloin löysätään nutturaa epätyypillisen kouluratsastajamaisesti, päätin jo etukäteen tänään vain nautiskella ja tehdä orin kanssa kaikkia sen lempijuttuja alkamatta sen kummemmin nipottaa asioista. Olihan se tehnyt jo hyvän uran kilpahevosena, ja sille on kaikki liikkeet jo niin vahvaksi kehitetty, ettei se edes vaatinut varsinaista vahtimista. Orin vahvuus on ehdottomasti piaffe, joten alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin varsinainen hauskanpito. En voinut kuin nauraa orin tajutessa mitä siltä halutaan, se oli niin hyväntuulinen ja tosissaan alkaessaan polkea korrektia piaffea paikallaan. Ja se tuntui siltä, että se voisi tehdä sitä vaikka loppupäivän. Onnistunuita piaffeja seurasi runsaat taputukset ja hyväntuulinen pärskintä.

Koska Saksaan oltiin (ihme ja kumma..) saatu pienenpieni valkea lumiharso, lähdettiin loppukäynnit maastoon. McSteamy on yksi niistä harvoista, jonka kanssa maastoilu on oikeastaan ihan rentoa raskaan treenin päätteksi. Jouluaattona maastoilussa on vain jotain taianomaista - se muistuttaa mieleen lapsuuden ratsastuskouluaikaiset perinteet, jossa lähdettiin aamuvarhaisella aattoaamuna koko ratsastuskoulun voimin toivottamaan hyvät joulut lähiseudun asiakkaille.



09.12.2021, kirjoittanut Kemiina
Jouluntaika on kovin ihmeellistä. Siinä on aina aavistus pientä jännitystä, ripaus stressiä sekä siltikin sitä eufoorista, rauhoittavaa tunnetta. Siihen tunteeseen havahduin Saksassa, suuren sekä kiiltävä kupeisen puoliverisen rinnalla. Yllätyin, koska olinhan henkeen ja vereen pörröisten suomenhevosten ystävä, vaikkakin, asuihan omassakin tallissa yksi puoliverinen.

McSteamy seisoi tallikäytävällä ylväänä ja ylpeänä. Siitä huomasi, että se tiesi arvonsa tässä tallissa. Kuten olin omiin oreihin tottunut, niin McSteamy ei ollut sellainen. Kyllä se liikutteli terävähuippuisia korviaan ja tarkkaili vähän katseellaan talliympäristöä, mutta ei se huutanut tai muutenkaan temunnut. Se keskittyi samalla minuun ja nautti pitkistä, keveistä suan vedoista sen kiiltävällä karvapeitteellä. "Oletpa sinä kertakaikkisen upea", kerroin ruunikolle ja selvitellen sen jouhia sormillani. McSteamy pärskähti kuin olisi ymmärtänyt lauseeni. Enkä ihmettele vaikka olisikin ymmärtänyt, viisashan se oli.

McSteamy näytti mielettömän upealta koulusatulan ja kankisuitsien kanssa. Se näytti juuri sellaiselta hevoselta, joita ihailin Hevoshullu-lehdestä tulleessa julisteessa. Kuin veistos. Sellainen unelmahevonen, jonkalaisen jokainen hevostyttö elämässään haluaisi nähdä - ja kokea.
McSteamy käveli valoisassa maneesissa perässäni reippaasti. Muutaman kerran se otti hätäisen raviaskeleen ja kyseli, että voitaisiinko jo aloittaa työt. Tykkäsin itse taluttaa alkukäynnit maastakäsin, mikä selvästikin oli McSteamylle vähän erilaisempi juttu.

McSteamy tiesi. Se parkkeerasi selkäännousujakkaran viereen ja käänsi sitten katseensa minuun. "Mennään jo!"; siltä se näytti vaativan katseensa kanssa. Asetin saappaani jalustimeen ja nousin orin selkään. Ennen kuin kerkesin edes istahtaa satulaan, oli ori jo liikkeessä. Sen liikkeet olivat elastiset ja aivan valtavan suuret. Jo käynnissä ori tuntui siltä, että se liikkuisi jousilla. Siinä me tallusteltiin, aivan yhdessä, hiljaisessa maneesissa. Välillä muutama maneesinpohjan hiekanjyvä kohtasi hallin seinän, joka toi ilmoille rapisevan äänen. McSteamyn korvat liikkuivat edestakaisin ja se kaarsi kaulansa kauniisti kaarelle. Takaosa tuntui selkään voimakkaalle. Koko hevonen tuntui sellaiselle haavehevoselle, sellaiselle, josta voisin vain unelmoida talviöiden unissani.

Copyright © 2018 Heidseck Sporthorses
Virtuaalihevonen ⋅ A SIM-game horse