Maalaisidylli parhaimmillaan
Ensimmäisenä aamuna täällä katsoin kuistin ikkunasta ulos ja pihamaalle avautui sellanen maisema, etten ollut eläessäni nähnyt mitään niin kaunista. Ei lapsena täällä ollut näin nättiä. Tai sitten en vaan sen ikäisenä osannut arvostaa tällaista rauhallista maalaisidylliä. Viimeistään siinä hetkessä päätin, etten muuttaisi täältä ikinä pois.
Suuret vanhat tammet varjostavat pihapiiriä kesäisin ja takapihan ikivanhat omenapuut kasvattavat niin paljon satoa, ettei kaikkea yksinkertaisesti ehdi keräämään. Pihamaalle saapuminen on kuin matkustaisi ajassa taaksepäin viisi- tai kuusikymmentäluvulle, jolloin tilalla elettiin sen kulta-aikoja. Punainen navettakin nököttää tutulla paikallaan siinä pihamaan perällä, johon se aikojen alussa rakennettiin pihatien jatkoksi. Kahdeksankymmentäluvun lopulla Rihtniementietä jatkettiin ja nykyään kuoppainen hiekkatie halkoo pihamaan - tai siis oikeammin erottaa pihan metsästä, joka vielä ennen oli viljapeltoa. Navetan vino katto on suoristettu ja maaleistaan rapissut lautaseinä on saanut ylleen uuden punamultakerroksen. Vanhan talon pihamaalla tepastelee lauma kanoja kukkonsa kanssa ja päärakennuksen kuistilla istuva koira toivottaa vierailijat tervetulleeksi iloisesti häntäänsä heiluttaen.
Navettaan rakennettu hevostalli rakennettiin rahan puutteessa pääasiassa kaikesta tilalta jo ennestään löytyvästä materiaalista, eikä vasta muutama vuosi sitten valmistunut remontti näytä sisältä ollenkaan siltä, että siellä olisi koskettu yhtään mihinkään tällä vuosituhannella. Karsinoiden ovet avautuvat käytävälle päin ja karsinoihin on asennettu kiinteät kalterit, hevoset eivät siis pääse työntämään päätään käytävälle oven ollessa suljettuna. Kolmentoista karsinan lisäksi tallissa on tilava varustehuone, kuivaushuone loimille, pesukarsina, oma syvennys hevosten rehuille sekä wc. Varustehuoneessa on jokaisen hevosen varusteille, varavarusteille ja kaiken maailman tilpehöörille hyvin tilaa. Tallin päädyssä on ovi suoraan lantalaan. Tallin pääoven puoleisessa päädyssä on pieni katos kuivikkeille ja heinäpaaleille.
Tilalla asuvat hevoset saavat viettää leppoisaa elämää suurissa hyväpohjaisissa tarhoissa, joihin ne tarhataan mahdollisuuksien mukaan pareittain. Kesäisin hevosille rakennetaan suuri laidun vähän matkan päähän tallista. Iso, hiekkapohjainen ratsastuskenttä rakennettiin tallin ja päärakennuksen väliin. Kenttää huolletaan tarpeen mukaan, mutta valitettavasti rankkasateiden jäljiltä se on usein märkä ja lätäkköinen. Kentän nurkassa on kasa estepuomeja ja muutamia tolppia hyppäämistä varten. Kesäisin treenit on mahdollista siirtää myös maastoon, sillä Rihtniemellä on ikioma maastoreitti, jonka varrelle on myös rakennettu useampia maastoesteitä! Maastoreitin lisäksi tallin lähiympäristössä kiemurtelee kunnollisia hiekkapohjaisia reittejä joita pitkin voi ravata ja laukata, mutta halutessaan metsään pääsee myös ratsastamaan pieniä kinttupolkuja pitkin. Muutaman sadan metrin päässä tallista on Rihtniemen oma hiekkapohjainen ranta, jossa hevosetkin pääsevät uimaan.
Vieraile naapurin tallissa / Kiertoajelulle Tervalaan / Palaa Sauran keskustaan
Avaa tallipihan kartta ➤
Talo - Sotien jälkeen rakennettu keltainen päärakennus seisoo pihan laidalla sellaisena, kuin isovaari sen siihen teki. Ainoa muutos talon ulkonäköön löytyy takapihan puolelta, johon muutama vuosi sitten rakennettiin suuri terassi. Pääoven puolella verannan ikkunalaudalla komeilevat samat vanhat pitsiverhot ja samanvärisiä pelargonioita, joita mummollakin aina oli. Sisäpuolelta talo on kuitenkin käynyt läpi mittavan remontin 2010-luvulla, jolloin uusittiin muun muassa keittiö ja pesutilat kokonaan. Talon alakerrasta löytyy moderni keittiö, jonka ikkunoista näkee sekä etupihalle että viereiselle tielle - siitä onkin hyvä kytätä ohi ajavia autoja ja ihmetellä, miksi naapurin setä ajaa ohitse jo kolmatta kertaa tänään. Alakerrasta löytyy myös suuri tupa, jonka seinille on jätetty paljasta hirttä näkyviin. Ikkunoista on suora näköyhteys ratsastuskentälle ja sadesäällä paras paikka kentän tapahtumien seuraamiseen onkin tuvan nojatuolin lämpimässä syleilyssä. Lisäksi alakerrasta löytyy pesutilat, vanha salikammari, tai peräkammari kuten sitä tilalla on tavattu kutsua, sekä yksi makuuhuone, josta Juulia on tehnyt oman työhuoneensa. Narisevat portaat vievät yläkertaan, josta löytyy kolme makuuhuonetta; kaksi pienempää vierashuonetta sekä Juulian oma makuuhuone.
Aitta - Suloisen punamultaisen aitan kahdesta kerroksesta löytyy vaikka mitä aarteita. Isoimpaan ala-aittaan, vanhaan vilja-aittaan, on koottu oma pieni maatilamuseo, jossa vanhat maatilan esineet on aseteltu hyllyille kauniisiin riveihin. Viereisestä ala-aitasta löytyy vähän nykyaikaisempaa rojua, kuten hevosten loimia, valjaita ja ne Working Equitation -tarvikkeet, jos niitä joku sattuisi vielä joskus tarvitsemaan. Yläkerran kolmesta aitasta löytyy nukkumapaikat yhteensä seitsemälle henkilölle, ja aittaan voikin kelin niin salliessa jäädä yöpymään.
Kanala - Pihamaalla vapaana tepasteleva kanalauma ja Hermanni-kukko asustelevat aitan taakse rakennetussa pikkuisessa kanalassa. Kanojen lämmin sisäkanala on rakennettu reunimmaiseen ala-aittaan, josta on pieni kanojen mentävä luukku ulos ulkoaitaukseen. Talvisin kanat pysyttelevät visusti sisätiloissa, mutta kesäisin ne viettävät päivänsä pihamaalla kukkapenkkejä kuopsuttaen. Hermannin ja rouvien luona kanalassa saa tietenkin käydä vierailulla.
Kenttä - Omiin tarpeisiin sopivan kokoinen kenttä (noin 30 x 60 metriä) saatiin kuin saatiinkin mahtumaan paraatipaikalle keskelle pihamaata. Kenttää huolletaan tarpeen mukaan, mutta valitettavasti rankkasateiden jäljiltä se on usein märkä ja lätäkköinen ja muistuttaa enemmän maauimalaa kuin ratsastuskenttää. Valaistuskin on vähän niin ja näin, onneksi sentään aidat pitävät ratsukon turvallisesti kentän puolella. Kentän nurkassa on kasa estepuomeja ja muutamia tolppia hyppäämistä varten. Erillistä katsomoa kentällä ei ole, mutta aitasta löytynee tarkoitusta varten tuoli jos toinenkin.
Tarhat - Jos kentän salaojituksessa jouduttiin pihistelemään, ei hevosten tarhojen pohjissa ole säästelty. Suurissa, hyväpohjaisissa tarhoissa hevosten on mukava ulkoilla aamusta iltaan, oli keli mikä tahansa. Tukevat lankkuaidat ja niiden välissä kiertävät sähkölangat takaavat, että hevoset myöskin pysyvät tarhoissaan koko päivän. Heinähävikkiä on pyritty minimoimaan asentamalla tarhoihin heinähäkit, jotka on myöskin kätevä täyttää tarhojen ulkopuolelta. Suurimmissa tarhoissa hevoset tarhaavat laumoissa ja siellä tarhojen keskelle on rakennettu katokset pyöröpaaleja varten.
