Demure

Elokuu 2025
Olin odottanut tätä jo parin vuoden ajan ja vihdoinkin toiveeni kuultiin. Rakas tyttäreni, joka jäi isälleen Amerikkaan, on juuri lentämässä Saksaan. Eikä vain lomalle vaan pysyvästi opiskeluiden perässä. Victoria on jo 17-vuotias, eikä muuttoni jälkeen ole nähnytkään hevosia, mutta toivon saavani hänet jälleen ratsaille, jotta pääsemme yhdessä maastoilemaan kuten aiemmin. Olin jopa miettinyt Vickylle sopivia ratsuja ja Sidon oli yksi valinnoistani. Hehkutin orille, miten mukavaa heillä tulisi olemaan yhdessä. Sidon kaipaisikin omaa ihmistä nyt, kun sen kanssa ei enää kilpailla. Sidon ei tainnut ymmärtää sanaakaan puheistani. Se vain mussutti heiniään ja vilkuili sivusilmällä minua.

Jälleennäkeminen oli jännittävä ja ensimmäisen päivän annoin tytön toipua aikaerosta. Meillä olisi hyvin aikaa tutustua hevosiin, ennen kuin opinnot alkavat. Toisena päivänä ehdotin, että vien hänet tutustumaan talleihin ja Sidoniin. En saannut ihan toivomaani vastakaikua. Victorian ilme kertoi, ettei hän järin innoissaan ollut lähdössä talliin. En kuulemma ymmärtänyt mitään ja hän teki harvinaisen selväksi, ettei kiinnosta. Lopulta kuitenkin sain tytön houkuteltua mukaani ja suuntasimme Sidonin luokse. Viktoria katsoi hetken oria ja totesi, että nyt se oli nähty ja jos olisin ystävällinen ja veisin hänet kaupungille. En ymmärtänyt mihin se hevosrakas lapsi oli kadonnut, tyttö joka tarvittaessa nukkui tallissa rakkaiden hevostensa kanssa. Jotta rauha säilyisi päätin viedä Vickyn tutustumaan kaupunkiin ja koittaa myöhemmin uudestaan.

Palattuani kotiin kävin hakemassa Sidonin sisälle. Harjailin orin hieman allapäin ja Sidon selvästi yritti lohduttaa kevyillä turpatökkäsyillä. Vaikkei hevonen asiaa ymmärtänyt, selitin sille miksei Victoria lähde ratsastamaan sen kanssa nyt. Päätin silti lähtä itsekseni, jotta Sidon saisi liikuntaa ja ehkä rento maastokävely piristäisi minua. Laitoin pelkät suitset orille ja siirryimme kentälle, jossa nousin selkään. Loppukesän kaunis ja vielä lämmin aurinkoinen sää oli mukava tällaista rentoa ilman satulaa köpöttelyä varten. Menimme käynnissä suunnilleen parinkymmenen minuutin retken, jonka jälkeen purkasin suitset karsinassa ja harjasin karvat takapuolen alta suoraksi. Ehkä huomenna olisi parempi päivä ja Victoria haluaisi edes kokeilla Sidonia.

Syyskuu 2025
Syyskuun ensimmäisellä viikolla koin yllätyksen. Victoria oli asunut luonani pari viikkoa ja ollut lähinnä omissa oloissaan. Saapastelin oritalliin ja siellä tyttö seisoi Sidonin karsinassa harjailemassa oria. Victoria puhui hiljaa ja Sidon vaikutti kuuntelevan ymmärtäväisesti. Peruutin omia askeleitani pois tallista, antaen tytön tutustua oriin rauhassa. Noin tuntia myöhemmin Victoria tuli toimistooni.
"Missä ne sen varusteet on", Victoria kysyi ja jatkoi "Haluan kokeilla ratsastaa sillä".
Lähdin näyttämään Sidonin varusteet ja kaivoin hyllyn reunalta kypärän Victorialle. Seurailin sivusta, kun Victoria varusti Sidonin. Näköjään se sujui edelleen ihan ulkomuistista. Kun tyttö oli valmis, lähdin opastamaan heitä kentälle.
"Kokeile nyt ensin tässä kentällä ja mennään toinen päivä yhdessä maastoon katsomaan reittejä", sanoin Victorialle ja avustin hänet orin selkään.
Victoria vain nyökkäsi minulle ja maiskautti Sidonin liikkelle. Sidon käveli eteenpäin rentona. Victoriaa taisi hieman jännittää, koska alkukäynnit venyivät liki varttituntiin ennen kuin tyttö rohkeni kerätä ohjia tuntumalle. Sidon ei välittänyt jännittyneestä ratsastajastaan, vaan tuntui ymmärtävän tyttöä täydellisesti. Lopulta Victoria uskaltautui nostaa ravin ja Sidon ravasi pehmeästi. Lopulta Victoria uskalsi kokeilla laukkaa ja Sidon nosti laukan sujuvasti, vaikka tytön avut eivät näyttäneet sitä tehneen. Pikemminkin näytti siltä, että Sidon toimi täysin Victorian ajatuksen voimalla.
"Mä haluan alkaa ratsastaa tällä", Victoria sanoi laskeuduttuaan satulasta.
Ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Olin niin iloinen. Tallissa Victoria riisui orin varusteet ja jätin heidät viettämään harjailu seurustelu hetkeä. Tyttö viihtyi Sidonin seurassa hyvin ja seuraavina viikkoina ratsasti usein, keräsi rohkeutta ja edistyi. Ja Sidon vaikutti tyytyväiseltä löydettyään itselleen oman ihmisensä. Parivaljakko harjoitteli kentällä jopa sadekelillä, kun maneesiin ei mahtunut. Sidon sai myös harvinaisen paljon herkkuja, mutta sallittakoon se.

Maastoretki
Äiti oli luvannut lähtä mukaan näyttämään maastoreittejä ja tänään sillä oli siihen aikaa. Aurinkokin paistoi vielä mukavasti lämmittäen, joten eiköhän tästä tulisi ihan kiva reissu. Harjailin Sidonia sen karsinassa, kun äiti tuli oritalliin taluttaen komeaa ruunikkoa oria. En ollut varma mikä sen nimi oli, koska hevosia äitillä on niin paljon, etten muista niistä vielä monenkaan nimeä. Äiti esitteli orin Aktaioniksi eli Akiksi. Se kuulemma osaa käyttäytyä ja tulee Sidonin kanssa hyvin toimeen.
Harjattuani Sidonin hain sen varusteet ja kypärän. Äiti olikin jo valmis, joten hoidin varustuksen pikaisesti. Talutimme orit kentälle, jossa nousimme selkään. Äiti ja Aki lähtivät vetämään jonoa ja ohjasin Sidonin perään. Sidon kulki rennosti, mutta minua jännitti aika paljon. Tykkään Sidonista juuri sen takia, että se antaa minun jännittää eikä välitä siitä yhtään.

Kävelimme pitkin ohjin metsätiellä. Äiti oli merkinnyt sinne reittejä eri väreillä, joten voisin helposti itsenäisestikin mennä. Kävelimme yhden lyhyen "lämmittelypolun" ja sitten lähdimme toiselle reitille. Keräsin Sidonin ohjat tuntumalle ja nostimme ravin. Ravattuamme hetken, täytyi hidastaa taas käyntiin, sillä siirryimme hetkeksi pienelle kinttupolulle. Polku oli juuria täynnä, mutta Sidon nosteli jalkojaan eikä kompuroinut. Kun tulimme seuraavalle metsätielle, Sidon selvästi muuttui valppaammaksi.
"Kohta tulee laukkapaikka ja hevoset sen tietävät", äiti huikkasi olkansa yli.
"Jos haluat voidaan ottaa siinä laukat", hän jatkoi.
Ja halusinhan minä. Sidon ennakoi ja steppaili eteenpäin. Äitin ja Akin nostettua laukan, Sidon pyrähti heidän peräänsä. Onneksi ori pysytteli perässä eikä yrittänyt lähtä ohi. Voi että se oli mukavaa! Suoran päässä hidastimme raviin ja Sidon pärskähteli tyytyväisenä. Hetken mentyä käynnissä tunnistin maiseman samaksi, jolta lähdimme liikkeelle. Sidon kulki reippain askelin.
Kentällä hyppäsin selästä alas ja taputtelin Sidonin kaulaa. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, jonka jälkeen talutimme orit talliin. Sidonin karsinassa riisuin sen varusteet. Se oli hionnut hieman satulan alta, joten harjailin sitä hetken ja lopuksi annoin sille heppanameja, joita olin ostanut oria varten. Vein Sidonin varusteet paikalleen ja hain päiväheinät, jotka se sai karsinassaan syödä.

Estevalmennus
Estevalmentaja Kaspar oli saapunut pitämään valmennuksen minulle ja Sidonille. Verryttelin oria maneesissa tehden taivutuksia sekä siirtymiä samalla, kun Kaspar rakensi hämmästyksekseni pelkästään kaksi jumppasarjaa. Toinen oli pitkän sivun suuntainen pystyesteillä, joiden välissä oli neljä puomia suhteutetulla välillä. Toinen oli halkaisijalla, mutta vain yhdellä maapuomilla pystyjen välissä. Lisäksi Kaspar pystytti lämmittelyesteen, jota tulimme muutaman hypyn verran.
Aloitimme pitkän sivun suuntaisella jumppasarjalla. Kaspar antoi minun tulla ensin niin, että hän tarkkaili. Sidon kolautti takasiaan maapuomeihin. Kaspar ohjeisti kokoamaan oria tiiviillä istunnalla, mutta antaa hevoselle myös tilaa työskennellä. Lisäksi lähdin ennakoimaan viimeistä hyppyä. Itse hevosessa ei tuntunut olevan vikaa. Tulimme sarjan uudestaan ja sain koottua Sidonia sopivasti, mutta viimeisellä maapuomilla edelleen takanen kolahti. Ennakoin edelleen hyppyä ja minun tulisi istua satulassa puomin yli. Lopulta kolmannella kerralla homma toimi paremmin.
Seuraavaksi tulimme ensimmäisen sarjan perään halkaisijan sarjan. Ensimmäinen sarja sujui nyt hyvin, mutta kaarteessa Sidon otti vauhtia ja lähes ampaisi seuraavalle sarjalle. En ehtinyt saada pidätteitä läpi ajoissa, joten rymysimme sarjan jälkimmäisen esteen likimain läpi. Kaspar pystytti esteen takaisin paikoilleen ja saimme yrittää uudestaan. Nyt ehdin rauhoittaa päädyssä orin ja lähestyminen toiselle sarjalle oli sujuvampi. Mutta edelleen liian pitkä ja Sidon polkaisi välissä olevaa maapuomia. Kolmannella yrityksellä orin rauhoittaminen päädyssä sekä kokoaminen toiselle sarjalle alkoi sujua.
Lopuksi Kaspar poisti maapuomit, teki ensimmäisen sarjan jälkimmäisestä esteestä okserin ja nosti esteiden korkeutta. Saimme tulla samoilla tekniikoilla esteet, mutta ilman puomien tuomaa apua hevosen kokoamista varten. Tämä tehtävä sujui melko hyvin ja Sidon ei enää rynnännyt toiselle sarjalle. Hypättyämme sarjat pari kertaa, siirryimme loppuverryttelyiden pariin.