Demure

Eräänä päivänä tein kasvatussuunnitelmaa ja huomasin, ettei muutamalle orille ole oikein selkeitä morsmaikkuja omassa tallissa ja etenkin orien kohdalla toiveenani on se, että tammat ovat myös omiani tai mahdollisesti liising sopimuksella. Pohdittuani asiaa tovin tulin siihen tulokseen, että on lähdettävä hevoskaupoille. En kuitenkaan löytänyt sellaisia tammoja, mitä olin ajatellut, joten tein ostoilmoituksen. Ehkä siihen joku tarttuisi. Ei mennyt kovinkaan paljon aikaa, kun sain jo tutulta kasvattajalta ehdotuksen kahdesta tammavarsasta. Varsat olivat syntyneet täällä Saksassa, joten sovin Warehamin Tuulian kanssa ajavani paikanpäälle heti seuraavana päivänä. Lähdin seuraavana aamuna matkaan, kuljetusautolla, jos vaikka palaisin kotiin edes toisen varsan kanssa. Perille päästyäni, Tuulia esitteli kaksi ruunikkoa tammaa. Paria tuntia myöhemmin istuin kuljetusauton ratin taakse, käsissäni kauppakirjat ja kuljetustilassa kaksi tamman alkua. Vanhempi näistä tammoista oli Carissa.

Tumma ja tulinen on luultavasti kaksi eniten kuulemaani sanaa, joita Carissan nähneet ihmiset ovat sanoneet. Enkä kiellä etteikö niissä olisi jotain perää, mutta on tammassa muutakin kuin tummaa karvaa ja tulista luonnetta. Myös turhan hankalaksi Carissaa on sanottu. Carissa on varmaankin syntynyt väärään sukupuoleen. Sen verran orimaista varsakäytöstä sillä on ollut nuorempana, mutta kyllä se osaa olla ihan ihmisiksi tai siis hevosiksi nykyään. Carissa on utelias ja se tutustuu kaikkeen uuteen pelottomasti sekä tavanomaisesti se on ihan hyvätapainen. Se ei ole syönnyt vielä yhtäkään ihmistä tai muutakaan elävää olentoa saati satuttanut ketään sen pahemmin. Eihän kuitenkaan pukkilaukasta tippunutta lasketa satuttaneiden joukkoon, eihän? Luultavasti ihmiset kauhistuvat nuoren tamman vilkkautta ja nähneet juurikin ne takapakit ratsukoulutuksen aikana. Oikeasti Carissa on oikein kiva nuori tamma ja erinomainen esteratsu, joten en välitä muiden puheista tai kauhisteluista.

Taluttaessa Carissa kulkee vierellä, mutta pysähtyessä reagointi on hitaanpuoleista. Se on jatkamassa matkaa vaikka aitalangan läpi eikä havaitse ihmisen pyyntöä hidastaa ja pysähtyä, ellei sitä ennakoi riittävän, siis todella riittävän, ajoissa. Kyllähän se pysähtyy muutaman sekunnin viiveellä tai viimeistään törmätessään johonkin edessä olevaan. Käsistä tamma ei kuitenkaan lähde vaikka vieressä räjähtäisi ja aitalankaa päin kävellessä lähinnä säpsähtää tilanteen tasalle. Eikö kuulostakin kauhean hankalalta ja toivottomalta tapaukselta?
Hoitaessa Carissa on aloillaan, mutta ei juurikaan nauti liian pitkistä hoitotuokioista. Pitkästyessään liikehtii hieman, mutta varoo kuitenkin ihmistä ja ei aiheuta varsinaista vaaraa kenellekkään. Ärsyyntyminen ihmisoletetun puolelta saattaa esiintyä haittavaikutuksena. Varustaessa on melko rauhallinen eikä minkään varusteen kanssa ole ongelmia. Carissa ottaa kuolaimet suuhun helposti ja satulavyön saa kiristää pelkäämättä minkään sortin ninjapotkuja tai sapelihammashyökkäystä. Kengittäessä pysyy rauhallisena siihen asti kunnes kyllästyy. Kyllästyessään ei nosta jalkojaan enää yhtä helposti ja viuhtoo hännällään ärsyyntyneesti, mutta kyllä kengitys on aina saatu päätökseen. Levottomuus kaikissa tilanteissa näkyy lähinnä epämukavuutta osoittavana ilmeenä ja korvien pyörimisenä sekä hännän viuhtomisena.

Selkäännoustessa Carissa odottaa paikoillaan ja liikkeelle lähtee vasta pyydettäessä. Carissa on taidokas ja nopeasti oppiva, mutta herkkä ja äkkipikainen. Tamma hermostuu, jos jokin ei suju oletetusti ja se on kuin mikäkin perfektionisti. Carissa osaa perusasiat koulukiemuroista ja toimii hyvin jokaisessa kolmessa askellajissa. Sillä on tasaiset ja säännölliset askeleet. Tehtävien mennessä liian vaikeaksi tai itseään toistuvaksi alkaa tamma käyttäytyä kuin pahainen kakara. Tällöin Carissa taitaa hienosti oman mielensä mukaisen kulkemisen ja tarvittaessa takapää nousee, mikäli ihminen ei ymmärrä tilanteen päälle. Se rauhoittuu kuitenkin lähes yhtä nopeasti kuin hermostuu.
Carissa hyppää upeasti. Sen koordinaatiokyky on loistava ja tekniikka mitä upein. Tamma lähestyy esteitä varmasti ja osaa hakea ponnistuspaikan oma-aloitteisesti. Ihmisen täytyy muistutella hieman nopeammasta temmosta toisinaan. Ratsastajan tulee olla tasapainoinen, sillä Carissa ärsyyntyy siitä, jos ihminen retkottaa esteen päällä ollessa ihan miten sattuu tai alastulossa ei pysy liikkeen mukana. Ärsyyntyminen onneksi näkyy vain hännässä.
Maastossa Carissa kulkee uteliaana, mutta hyvin luottavaisesti ja rennosti. Tamma ei ole pelännyt mitään vastaan tulevaa ja kulkee reippaasti erilaisten kulkuvälineiden ja esineiden ohi. Se kykenee lähtä yksin sekä seurueen kanssa, mutta kulkee parhaiten kärkihevosena. Kilpailuvietti iskee maastossa todella vahvasti, mikäli joutuu toisen perässä kulkea.