Demure

Olin nähnyt joidenkin hevosten sukutauluissa sekä lähes jokaisessa estekilpailussa Pauwaun kasvattamia hevosia ja tajusin, että meiltä puuttuu sellainen. Yhteydenotto Pauwaun Neritaan ja sain joitain varsaehdotuksia, joista osa oli jo luovutusiässä. Koska halusin talliin Pauwaulaisen, en välittänyt niinkään suvun menestyksestä. Lähdinkin tarjoamaan varsaa lähinnä sen nimen takia. Superstar kuulosti juuri täydelliselle nimelle kuulla saapuessa 160cm radalle. Nerita hyväksyi tarjoukseni ja muutamaa päivää myöhemmin lähdin hakemaan oria uuteen kotiinsa. Olihan se kuitenkin upea musta nuori ori, josta varmasti tulisi oikein kelpo esteratsu.

Ai haluatko siis tietää kuka tuo musta nyrpeä ilmeinen hevonen on? No sehän on meidän oma supertähti, ainakin omasta mielestään. Oma nimi sillä on vain noussut hattuun ja pahasti. Sen nimi on Pauwau Superstar. Kiiltävän musta kaunis ulkokuori ja herra myös tietää itsekin näyttävänsä hyvälle. Voiko hevonen olla ylimielinen? Vastaus on joko kyllä tai sitten meille on siunattu jokin geenimanipuloitu tieteiskoe. Ja tietenkin pieni ripaus hienohelmaa tämän luokan suurhevosessa täytyy olla, mikä on toisaalta myös eduksi. Eipähän tarvitse jatkuvasti pestä ja puunata kuraa pois, mutta siihen ne hyvät puolet taas jääkin. Herra Superkiiltävä ei tietenkään voi astua kuralätäkköön, ei mihinkään mikä edes näyttää mutaiselle tai liian sottaiselle. Kakkakasasta voi saada hepulin, jos siltä tuntuu. Olisihan se nyt maailmanloppu, jos kavionpohjaan tarttuu kakkaa. Tähän väliin voisimme tehdä pienen mielikuvaharjoituksen. Kuvittele seisovasi tarhan portilla ja kutsut hevosta luoksesi. Hevonen ravaa innostuneesti portille... Ja seis. Tätähän sitä aina toivoisi, mutta tosiasiassa saat kahlaha toiseen päähän tarhaa, jossa odottaa kaikkea muuta kuin iloinen hevonen. Herra Supernyrpeä kertoo jo katseellaan, kuinka ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä mukaan ja kävellä niinkin kauas kuin mitä tallille on matkaa. Siitä huolimatta se kulkee narun jatkona mukisematta.
Kerronpa nyt samaan hengenvetoon tallikäytöksestäkin. Uljas musta majailee esteorien siivessä ihan tavallisessa karsinassa, vaikka aivan varmasti herra Superkerskuja tarinoi kisapaikoilla ollessa toisille lajitovereilleen asuvansa tallin ainoassa sviitissä. Hänen korkeutensa sviittiin ei kenenkään kuuluisi astua sisään, jos hän saisi päättää siitä. Karsinan oven avatessa musta olento muljauttelee silmänvalkuaisiaan tuoden hieman muutakin väriä mustuuteen. Korvat liimautuneena niskaan se puhisee sieraimet suurina. Mutta sisään vaan reippaasti ja pelkäämättä, ei se mitään tee. Kunhan vain uhittelee. Hoitaminen suoritetaan käytävällä, jossa mustikki seisoo nyrpeänä. Harjauksen ajan se kuitenkin on vain nyrpeä, mutta satuloidessa kannattaa hieman varoa hammaskalustoa. Ei se mikään paha ole, todella ärsyttävä kylläkin. Suitset saa päähän mukavemmin ja orikin alkaa hoksata mitä siltä odotetaan. Ihan asiallisesti se osaa muiden hevosten kanssa olla, kunhan muut pysyvät takajalan mitan päässä. Tarhauksessa laumajako on selvä. Arvon Superjohtaja sekä hänen alamaisensa.

Superstar on kuitenkin ratsuna paljon kivempi kuin mitä sen perusolemus antaa ymmärtää. Se on kuin kaksi täysin eri hevosta. Voisi luulla, ettei sitä huvita tehdä mitään mitä pyydetään tai että se suostuisi pitämään ketään selässään. Saatat yllättyä, mutta ratsuna se on aivan Supernöyrä ja hyvin kuuliainen. Sillä on kolme erittäin hyvää askellajia, joissa se kantaa itseään hyvin. Käynnissä osaa mennä rennosti vaikka askeleet ovatkin melko suuria harppauksia. Ravissa ja laukassa askellus on lennokasta ja tasaista. Mitään kouluratsua siitä ei kuitenkaan saa. Osaahan tuo perusjutut, mutta mielenkiinto eri tanssiaskelten toistamiseen ei riitä.
Esteratsuna toimii hyvin, vaikka jotenkin kummasti suurten askelten tuoma nopeus häviää jonnekkin. Etuna kuitenkin on määrätietoinen halu ylittää esteet ja tekee sen pelottomasti. Hyppytekniikka, ketteryys ja kestävyys ovat avainasemassa orin taidokkaaseen uraan esteillä. Erinomaisen hyvän hyppytekniikan ja ketteryytensä ansiosta hyppää lähes minkä tahansa yli ja mistä tahansa, venyttäen itseään esteen yli taidokkaasti ja käyttäen jalkojaan harkitusti. Vaikka nopeus ei toimi, voi Superstarin kanssa loistaa huipulla, sillä mikä tahansa vaativampikin lähestyminen vie puhtaasti esteen yli. Ori myös selkeästi nauttii hypätessään. Se on ilo näin omistajan silmissä, kun kaiken muun ajan saa katsella sitä nyrpeää ilmettä.
Maastoilusta en ehkä edes kehtaa kertoa. No jos välttämättä haluat tietää, niin ei ole yhtä eikä kahta kertaa palattu iloisin mielin maastoilemasta. Herra Superidiootti heittäytyy maastossa aivan kakaraksi. Välillä kaahottaa eteenpäin ja seuraavassa hetkessä jämähtää tuijottamaan kantoa, puhisten jännittyneenä ja valmiina pakenemaan. Kannothan tunnetusti jahtaa hevosia, joten pitäähän sitä nyt ymmärtää. Kurakelillä oria on turha edes yrittää saada liikkumaan. Edes jahtaava kanto ei ole hyvä syy joutua kävellä kuravedessä.
Kaikesta huolimatta Superstar on ihan kelpo tyyppi, kun sitä oppii ymmärtämään. Esteratsuna se on kuitenkin ainutlaatuinen.