10.09.2024 - Se oli sitten siinä
Nyt se on ohi, lopullisesti. Nimittäin Farizan viimeinen kilpakausi. Enää ei tarvitse pitää tiukkaa treenikautta eikä sitäkin kiireisempää kilpakautta. Fariza on ollut erinomainen kilpahevonen ja sen jalostusarvo on ainakin omissa silmissäni noussut suuresti. Erityisen siitä tekee sen kylmähermoisuus radoilla. Sen stressinsietokyky on aivan omaa luokkaansa, kuten myös tamman tasainen luonne, joten tulevaisuudessa siitostamman rooli on sille eittämättä varmasti oikea ratkaisu. Viimeisin kausi sujui odotetusti eikä mitään takapakkeja syntynyt. Fariza oli hyvässä terässä ja jaksoi kilpailla kuten aiemmin. Olemme olleet varsin onnekkaita, sillä olemme säästyneet isommilta vammoilta ja sairastumisilta. Nyt Fariza saa pitää hetken melko leppoisaa aikaa. Toki se saa liikuntaa, mutta kyllä se on myös lomaa ansainnut. Lomailun jälkeen harkitsen tamman astutusta tai sitten alamme katsella laatuarvosteluiden suuntaan, sillä Farizalla on kuitenkin jo kaksi jälkeläistä. Toivon kuitenkin saavani vielä yhden tai kaksi uutta jälkeläistä, joten täytyy miettiä kumpi tapahtuu ensin.

04.10.2023 - Ensimmäinen jälkeläinen
Tänään syntyi uusi ori, mutta palataan ensin hieman taaemmas. Fariza oli jo likimain 8 vuoden iässä ja vauhdikkaasti edennyt esteratsuna ylöspäin. Omien kiireiden vuoksi, joka äkkiä syntynyt suurtalli aiheutti, päätin keskeyttää hetkeksi Farizan kilpailemisen ja astuttaa sen. Omasta tallista löytyikin sopiva ori ja jonkin ajan kuluttua Fariza ultrattiin tiineäksi. Varsan odotettiin syntyvän lokakuun alussa, joten niin alkoi pitkä odotus.
Farizan tiineys sujui odotetusti eikä komplikaatioita esiintynyt odotuksen eikä synnytyksen aikana. Neljä pitkää vuorokautta kyttäsin lähes yötä päivää tiineyskameraa ja odotin birth alarm -hälytimen ilmoitusta. Melkein jo iski epätoivo ja kaikki pelkokuvat kuolleesta varsasta sekä riskeistä siihen. Lopulta juuri ja juuri neljäs päivä lokakuuta alkoi tapahtua. Ponteva ruunikko varsa syntyi hieman puolen yön jälkeen. Fariza oli hyvin omatoiminen ja ei tarvinnut apua synnytyksen aikana. Annoin tuoreen emän jäädä tutustumaan vastasyntyneeseen, kun varsa oli päässyt jaloilleen. Fariza hoiti ja suojeli kunniallisesti. Suojelu jopa yllätti itseni, sillä en kovin usein ole tamman nähnyt luimistelevan, mutta yrittäessäni lähestyä sukupuolen tarkistus mielessäni se irvisti minulle korvat niskassa. Pääsin seuraavana aamuna vasta varsan lähelle. Tosin en edes yöllä yrittänyt tiirailla, sillä nukahdin sänkyyn päästyäni heti. Sukupuoleksi paljastui ori ja oikein vireä sekä kookas sellainen. Fariza ja orivarsa saivat elää rauhallisesti keskenään aina vieroitukseen asti ja senkin jälkeen samalla tilalla, sillä päätin pitää orin itselläni.

08/2023 - Fariza saapuu kotiin
Muutettuani Saksaan oli minun hankittava myös hevosia. Eihän tuliterää vasta remontoitua tallia voi pitää kuitenkaan ihan tyhjillään tai voi, mutta olisiko se sitä mitä minun oli tarkoitus luoda. Katselin eri kasvattajien myynti-ilmoituksia ja silmiin osui pitkänlinjan harrastajan ilmoitus kasvateista. Esitin kiinnostukseni nuoreen tammaan, josta sovimme näyttöä jo parin päivän päähän. Kasvattaja kertoi varsan olevan hyvin rauhallinen ja helppo. Parin päivän kuluttua matkustin Warehamin tiluksille, jossa Tuulia tuli vastaan. Matkalla varsan luokse hän kertoi sen vanhemmista. Emä oli kuulemma myös kiltti, mutta jälkeläisestään poiketen hyvin malttamaton. Saisin pian nähdä myös emän, mutta isää en, sillä se ei kuulunut Warehamin omiin hevosiin. Varsan isä oli palkittu menestynyt ori, joka oli myös hyvin malttamaton ja vilkas. Kummastelin mistä varsa on perinyt rauhallisuutensa, johon sain vastaukseksi isänisä. Se kuulemma on samanlainen vanhemmistaan täysin poikkeava.

Saavuttuamme varsojen tarhaukseen Farizaksi nimetyn varsan tunnisti heti. Ruunikko tamma nökötti rauhallisena heinää mussuttamassa kun ikätoverit leikkivät ja liikuskelivat virkeänä. Kasvattaja haki Farizan ja talutti sen talliin. Tamma seurasi kiltisti eikä välittänyt yhtään, vaikka muut jäivät tarhaan. En aikaillut enää vaan ilmoitin ottavani sen, sillä tiesin sen menevän muuten hyvin nopeasti kaupaksi, jos en tarttuisi tilaisuuteen heti. Raha vaihtoi omistajaa ja allekirjoitimme sopimukset, jonka jälkeen pakkasimme Farizan trailerin kyytiin. Tamma asteli sisälle kuin vanha tekijä ja matkusti reippaasti yksinään. Kotiin päästyämme Fariza pääsi hetkeksi ulos tarhaukseen, jonka viereisessä tarhauksessa majaili samanikäiset tamman alut. Varsat saisivat näin tutustua ensin, vaikken epäillyt etteikö ainakaan Fariza olisi helppo yhdistää muiden seuraan. Sitten täytyikin vain odottaa sitä, että voisimme aloittaa koulutuksen.

02.05.2024 - Oheistyöskentelyä
"Huomenta", tokaisin lähes automaattisesti käveltyäni tammatalliin.
"No jos sun mielestä on vielä aamu niin huomenta vaan", kuului läheisestä karsinasta tallityöntekijä Heidin ääni.
Katsoin kelloa ja se tosiaan läheni jo kymmentä, mutta jotenkin aina toimistolla aamun vietettyäni tuntuu kuin kello ei etenisi ja aamu alkaisi vasta tallille päästyäni. Vilkaisin Farizan karsinaa, joka oli tyhjä. Nappasin riimun ja narun karsinan oven koukusta mukaani ja lähdin kävelemään tarhauksia kohti.
"Fariza... FARIZAAAA, tuu tänne nyt tule", huutelin hetken portilla, mutta tamma se ei eväänsä liikauttanut.
Korvat kyllä nousi pystyyn ja pää kääntyi katsomaan, mutta siinä se. Farizan tarhakaverit, sisarpuolet Merewina ja Marinette, sen sijaan tulivat innoissaan portille vastaan. Lopulta kävelin tarhauksen toiseen päätyyn saattue perässäni.
"Oikeesti, voisit ottaa mallia noista melkein kaksosista", totesin tympääntyneenä.
Tarhan portilla sain hätyytellä sisarsaattueen pois, sillä kumpikin olisi mielellään lähtenyt mukaan. Lopulta Farizalle riitti kun Marinette tunki aivan liian lähelle ja hääti nuoremmaiset irvistäen kauemmas. Talutin Farizan talliin hoitopaikalle, jossa kiinnitin sen ja lähdin hakemaan varusteita. Fariza nökötti paikoillaan juuri sen näköisenä ettei voisi vähempää kiinnostaa yhtään mikään. Harjailin ja varustin tamman, jonka jälkeen nappasin kypärän mukaan ja lähdimme talsimaan ulos kentän suuntaan. Vihdoinkin oli mukava kevät päivä, aurinkoinen ja suht lämmin. Kentällä kiristin vyön, laskin jalustimet ja nousin selkään. Olin käynnyt aiemmin laittamassa kentälle kolme puomisarjaa kullekkin askellajille. Niistä jokaisessa oli neljö puomia.
Kävelyämme alkukäynnit, teimme vielä alkuverryttelyjä ravissa ja laukassa. Fariza liikkui melko aktiivisesti ja halukkaasti, mutta heti kun oma keskittymiseni herpaantui hävisi hyvin liikkuva hevonenkin. Minun täytyi siis muistaa keskittää nyt kaikki tähän, jos halusin onnistuneen harjoituksen. Verryttelyiden jälkeen aloitimme käyntipuomeilla. Olin ajatellut, että treenaisimme tänään laukan pidentämistä ja lyhentämistä, mutta päädyin lopulta kaikkiin askellajeihin. Ensin tulimme puomit askelta lyhentäen ja sen jälkeen pidentäen. Fariza kuunteli tarkasti apujani ja puomityöskentely käynnissä ja ravissa oli oikein sujuvaa. Siirryimme melko nopeasti laukkatyöskentelyyn. Laukassa ensin lyhentäen askelta, niin että puomien väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Fariza eteni nyt hieman laahustaen, mutta heräsi aina apujen myötä. Laukkaa pidentäessä joutui toistamaan useamman kerran, sillä herättelyistä ei laukka pidentynyt vaan nopeutui jonkinlaiseksi kipittämiseksi. Lopulta saimme ihan hyvät pidennykset tehtyä.
Puomityöskentelyn jälkeen ravailimme hetken kaulaa pidentäen uralla. Loppukäynnit lähdimme lyhyelle metsäpolulle suorittamaan, sillä ihan kivaa mielenvirkistystä sellainen on sekä hevoselle että itselleni. Noin kymmenisen minuutin kuluttua palasimme tallin pihalle, jossa kiitin Farizaa ja hyppäsin alas satulasta. Talutin Farizan hoitopaikalle, jossa riisuin varusteet ja harjasin pikaisesti karvat suoraksi. Fariza sai päiväheinät karsinassa, sillä tarhoille ne oli jo ehditty jakaa. Ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä kävin pyytämässä jota kuta tallityöntekijää viemään Farizan takaisin ulos sitten kun se oli syönnyt heinänsä.