i. Grand Grus
Ryhdikäs, hieman raskastyyppinen mutta muutoin leimoiltaan erinomainen Grand Grus ei ollut oritestinsä kiinnostavin hevonen kiistämättä hyvästä suvustaan huolimatta. Se kuitenkin teki nimensä kerralla tunnetuksi tullessaan kokonaistulosten neljänneksi ohittaen joitakin ennalta suosikeiksi nostettuja oreja. Musta, 173cm korkea raskaanpuoleinen hannoverori oli jylhä, jalopiirteinen hevonen; hyvänmuotoinen ja hyvin asettunut kaula sekä lavat, syvä sopusuhtainen runko, suorahkoja kintereitä lukuun ottamatta erinomaiset jalat. Se liikkui hyvin, kevyesti ja elastisesti ylämäkeen pitkällä, suoralla askeleella; ei ihme, että liikepisteiden keskiarvo oli 9. Testiratsastaja suitsutti mustaa oria arviossaan sekä 9,75 pisteen loistotuloksella.
Suitsutus ei tullut turhasta, Grand Grus oli erinomainen ratsastaa ja käsitellä. Itsevarma, kohtelias ja nöyrä ori esiintyi itsevarmasti selkeästi nauttien paikastaan parrasvaloissa. Se nautti kaikesta työskentelystä sekä uuden opettelusta ollen selkeästi rehellisiä, korkean työmoraalin ratsuja, jotka tekivät ratsastajansa sekä suorituksen eteen melko lailla mitä tahansa. Käsiteltäessä se oli oikea herrasmies, toki ori joka irti päästessään olisi varmasti lähtenyt tammojen perään, mutta joka ihmisen rinnalla tiedosti olevansa töissä eikä vilkuillut silloin sivuilleen. Kaiken kruunasi orin pitkä, menestyksekäs kilpaura, joka vei sen aina kansainvälisille Grand Prix -radoille asti. Vaikka Grand Grus oli raskastyyppisempi kuin monet aikalaisensa, se sai silti hyvän määrän (148) tammoja; pitkä ura lukuisine ruusukkeineen sekä ilmeisen hyvä luonne rautaisen terveyden kanssa puhutteli. Tammanomistajien iloksi ori periytti ennemmin raamia ja suurilinjaisuutta kuin raskasta tyyppiä (paras tulos tuli sellaisten tammojen kanssa, joissa oli runsaasti täyttä verta). Ori toi varsoihin myös ryhtiä sekä eleganttia, kevyttä ja vaivatonta liikkumista; myös vaatimattomasti liikkuvien tammojen varsat tekivät selkeän liikeparannuksen emiinsä verrattuna. Luonteessa sen sijaan oli enemmän hajontaan, mutta nyrkkisääntöjä Grand Grus-ori on tyyni, tasainen herrasmies ja tamma vähän uhmakas, rajojaan testaava kovapää. Ori eli 32-vuotiaaksi.

ii. Grande G
171-senttinen, rautias Grande G kuoli aortan repeämään vain 15-vuotiaana. Orilla oli toki takanaan vuosikausien menestyksekäs ura kouluradoilla sekä jalostusorina, mutta eihän se poista tosiseikkaa liian aikaisin ja nuorena tapahtuneesta kuolemasta. Grande G oli hieman vakava hevonen, vahva kädelle ja muutoinkin hyvin vahva, hieman omapäinen, herkkä ja kova samaan aikaan. Selkeästi niin sanottu ammattilaisten hevonen. Sen ratsastaja, sekä oripäivien testiratsastaja, kuitenkin pitivät rautiaasta (vaikka toki myönsivätkin sen olevan ennemmin yhteistyökykyinen kuin nöyrä ja muutoinkin hieman kulmikas persoona). Granden persoonasta voitiin olla montaa mieltä, liikkeistä tai kapasiteetista taas ei. Kolme erinomaista askellajia sekä selkeästi kapasiteettia kouluradoille, todisteena muun muassa Nuorten hevosten maailmanmestaruuspronssi ja lukuisia aikuisiän voittoja ja sijoituksia lopulta Grand Prix -tasolta.
Grande oli tyypeiltään erinomainen ratsuhevonen, ryhdikäs, sopusuhtainen ja suurilinjainen. Sen runko oli syvä ja lihaksikas, jalat pitkät ja hyväasentoiset, jalat kuivat ja hyväasentoiset pitkähkönpuoleisia vuohisia lukuun ottamatta. Niin suvultaan kuin omilta kyvyiltään hannover oli selkeästi kouluhevonen, hyppytekniikka oli kyllä hyvä, kapasiteetti vain ei olisi riittänyt läheskään yhtä korkealle mihin ori kouluratsuna ylsi. Hieman yli 200 jälkeläistä jättänyt Grande oli todella suosittu jalostusori. Nykyään oria arvostetaan eniten emänisänä, orijälkeläiset ovat jääneet hieman sisartensa sekä näiden jälkeläisten varjoon. Laadukkaiden tammojen ohella Granden jalostukseen hyväksytyt pojat ovat erinomaisia, ryhdikkäitä, hyvin liikkuvia hevosia, yleensä vähän isäänsä huumorintajuisempia persoonia.

ie. Rulenstein
Rulenstein (musta, 169cm) polveutui nykyään harvinaisesta allrounder-hannoverlinjasta (linja on sulautunut pääosin koulusukuihin). Tyypiltään tamma oli vähän raskaanpuoleinen, kuitenkin sopusuhtainen ratsuhevonen hyvällä rungon syvyydellä. Kaula oli pitkä ja kaareva, mutta alhaalta liittynyt, jalat vankkaluustoiset, suorahkoa kinnertä lukuun ottamatta hyväasentoiset. Rulenstein liikkui kaikissa askellajeissa pitkin, tahdikkain, matkaavoittavin askelin kantaen itsensä erinomaisessa ryhdissä, kooten vaivattoman oloisesti ja tehden erityisesti takaosallaan erinomaisesti töitä. Esteillä jalkatekniikka sekä selän käyttö keräsivät eniten kiitosta, samaten erinomainen asenne. Muutenkin tamman asenne oli erinomainen, se oli reipas, rohkea ja nöyrä hevonen, sosiaalinen ja hyvähermoinen, kiltti käsitellä. Ratsastettaessakin se oli nöyrä, ketterä ja taipuisa, korkealla työmoraalilla työskennellyt voimanpesä, joskin vähän hidas pohkeelle.
Tammatestissään Rulenstein sai loistavat liike- ja estekoepisteet. Siitä olisi voinut tulla melkoinen kilparatsu, mikäli omistajansa olisi ollut isommin moisesta kiinnostunut. Rulenstein kyllä starttasi niin koulu-, este- kuin kenttäradoillakin, mutta vain nuorten luokissa loistavasta menestyksestään huolimatta. Se jäi omistajansa harrastekaveriksi ja ennen kaikkea siitoskäyttöön.
Rulenstein varsoi seitsemän kertaa, viidestä kouluorista. Kaikkien varsojen niin sanottuja helmasyntejä ovat vähän raskaanpuoleinen tyyppi sekä suorahkot kintereet. Toisaalta jokainen Rulensteinin varsa liikkuu ja hyppää hyvällä mekaniikalla, niillä on selkeästi lajilahjoja vähän joka suuntaan. Tamma lopetettiin pahenevien hammasongelmien vuoksi sen ollessa 26-vuotias.

e. Greditz
Greditz, 166cm korkea musta hannovertamma, käväisi tammatestissä hakemassa päivän korkeimmat liikepisteet (9,5 käynnistä, ravista sekä laukasta laukka 8,5), 9 pistettä ratsastettavuudestaan sekä 7,75 pistettä irtohypytyksestä. Yksinkertaisen tyylikäs, elegantti tamma oli ryhdikäs, tyypeiltään ja leimoiltaan erinomainen ratsuhevonen. Kaula oli kaareva ja ylös liittynyt, lavat hyväasentoiset, runko syvä ja vahva, takaosa erinomainen, jalat kuivat ja hyväasentoiset. Käsiteltäessä tamma oli vähän hapan, eikä se pitänyt läheskään jokaisesta ihmisestä. Mikäli käsittelijä ei miellyttänyt, hannover yksinkertaisesti kieltäytyi tottelemasta yksinkertaisimpiakaan pyyntöjä. (Greditzin mielestä) oikeiden ihmisten kanssa tamma kuitenkin toimi kuin ajatus. Ratsastettaessa tätä valikoimista ei sen sijaan tapahtunut ollenkaan, ainoastaan ratsastajan tason osalta; aloitteleva ihminen ei varmasti saanut Greditziä liikkeelle. Kokeneemman ihmisen kanssa tamma teki ilolla, nöyrin mielin ja reippain askelin aivan kaiken pyydetyn.
Greditz kilpaili lähinnä nuorten luokissa tehden helpon, vaivattoman oloisia kouluratoja toisensa perään voittaen tai sijoittuen joka ikinen kerta. Tähtäin oli Nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa, jotka tosin jäivät loukkaantumisen vuoksi välistä. Tätä ei kuitenkaan turhan kauaa surkuteltu, vaan Greditz siirrettiin jalostuskäyttöön (siitä huolimatta, että siitä olisi voinut tulla Grand Prix -tasoinen kilpatamma). Yhdeksän varsaa tehnyt Greditz olikin erinomainen periyttäjä. Sen varsat ovat hyvin samannäköisiä ja -tyyppisiä, ne tunnistaa selkeästi sisaruksiksi jo pään muodon ja hämmästyttävän samanmallisten, syvien ja vahvojen runkojen osalta. Greditz periytti vahvasti omaa leimaansa myös liikkeiden osalta antaen varsoilleen selkeästi keskivertoa paremmat liikkeet ja melkoisesti kapasiteettia – Gerditzin varsat jälkeläisineen ovat tuttu näky kansainvälisillä kouluradoilla. Tamma lopetettiin 29-vuotiaana sen yleiskunnon alkaessa heikentyä korkean iän seuraksena.

ei. Giletto
Aikanaan hannoverorien aatelia edustanut Giletto (169cm, musta) jätti jälkensä hannoverin lisäksi käytännössä jokaisen puoliverikantakirjan koululinjoihin (trakehner pois lukien). Giletto oli varsahuutokaupan selkeästi kallein varsa (kuitenkaan rikkomatta aikaisempaa ennätyshintaa) ja oritestinsä odotetuimpia hevosia. Ori saikin raikuvat aplodit orilautakunnan lukiessa loppulausuntoaan; "Moderni, ryhdikäs ori, jolla on kolme erinomaista askellajia. Se liikkuu ylämäkeen hyvässä ryhdissä, erityisesti takaosan voima ja elastisuus on huomionarvoista. Täydet pisteet ratsastettavuudesta. Tässä orissa on paljon kouluhevosjalostuksen tavoittelemia ominaisuuksia." Askellajeistaan Giletto sai 9 jokaisesta.
Hollantiin myyty huippulupaus lunasti kaikki odotukset kirkastaen kruunuaan lukuisten voittojen ja sijoitusten lisäksi olympiahopealla. Ori oli terve ja kestävä, se kilpaili huomattavan pitkän uran tehden samalla jalostusorin töitä silloin, kun oriasemavierailu sopi kalenteriin. Gilettoa kehuttiin erinomaisen ratsastettavuuden (loistava eteenpäinpyrkimys, herkkä ja nopea, tarkka reaktioissaan, nöyrä ja mielellään töitä tekevä, ei kuitenkaan koskaan tehnyt mitään ratsastajan puolesta) lisäksi myös kaikin puolin järkeväksi hevoksi, hyväksi ja ongelmattomaksi käsitellä. Giletto sai hieman alle 500 varsaa, enimmäkseen hollantilaisen tai saksalaisten puoliverikantakirjojen edustajia. Ori oli ja on edelleen haluttu nimi sukutauluissa; se on omiaan tuomaan raskaampienkin tammojen varsoihin jaloutta ja keveyttä, myös liikkeisiin. Kuumien tammojen jälkeläisille saa yleensä tasaisempaa luonnetta, kokoamiskyky sekä ravi ovat olleet järjestään keskivertoa parempia emätammasta riippumatta. 31-vuotiaaksi elänyt Giletto on syystäkin kuuluisa koulupuolen jalostusori!

ee. Guilaine GER
"Ryhdikäs, hyvä tammaleima. Hieman lyhyt kaula sekä lapa, vahva sopusuhtainen runko, hyvä takaosa. Selväpiirteiset, hyväasentoiset jalat. Ahtaanlaiset suorat liikkeet. Käynti aktiivista ja matkaavoittavaa, ravi tahdikasta ja siinä on hyvä työntö takaa. Ilmava laukka, jossa myös hyvä työntö takaa." Guilaine GER:n (musta, 167cm) omistaja osasi tämän tammastaan annetun arvostelun käytännössä ulkoa toistaen sen mielellään jokaiselle varsanostajalle. Mitä lausunto ei kertonut oli Guilainen arvokas, vangitseva olemus, kuinka sen tavassa olla ja liikkua oli jotain suorastaan kuninkaallista. Suvultaan hannovertamma miellettiin vähän vaatimattomaksi, se oli itse emälinjansa ensimmäinen selkeä periyttäjätamma. Suorittajakin Guilaine olisi voinut olla, jos sillä vain olisi kilpailtu jotain helponpuoleisia koululuokkia enemmän. Tammalla oli melkoisesti kokoamiskykyä sekä ehdottomasti enemmän potentiaalia kuin alkuperäinen omistajansa oli huomannutkaan. Omistajanvaihdoksen myötä Guilaine kävi tammatestissä hakemassa hyvän arvostelun siirtyen saman tien jalostuskäyttöön. Happamanpuoleinen, mutta rohkea ja työteliäs tamma oli kevyt, pehmeä ratsastaa ja hyvä käsitellä, vaikkei mikään pusuttelija ollutkaan. Nämä mielessä pitäen Guilainelle valittiin liuta menestyneitä kouluhannoveroreja sekä pari kertaa korkean täysiveriprosentin trakehneroria, edelleen koulupainotteisia. Guilainen omistajalla oli "hyvä vainu" sekä reippaasti onnea jalostusvalinnoissaan, sekä totta kai erinomaiseksi periyttäjäksi paljastunut siitostamma. Yksitoista varsaa tehnyt Guilaine periytti varsoilleen ryhtiä, vahvaa hyvää runkoa ja hienoja liikkeitä kera hyvän ratsastettavuuden, ja peräti yhdeksän sen jälkeläisistä nousi vähintään Prix St. Georges -tasolle. Tamma eli 29-vuotiaaksi.