i. Haddrick
Haddrcik oli suoranainen legenda eläessään. Jo nuorena sille kaavailtiin hienoa uraa kouluratsuna ja ori täytti kaikki odotukset moninkertaisesti. Punarautias piirtopää oli erittäin tunnettu näky Grand Prix -tason koulukilpailuissa niin kotimaassaan Saksassa kuin myös muualla Euroopassa. Uransa huippuvuosina Haddrick osallistui useisiin EM- ja MM-kilpailuihin saaden liudan hyviä sijoituksia. Valitettavasti Olympialaisiin asti ori ei koskaan päässyt, sillä erittäin huonon tuurin vuoksi se oli joka kerta sairaslomalla, kun Olympialaiset olivat. Tämä takaisku ei kuitenkaan vähentänyt punaraudikon arvoa juuri lainkaan ja jätettyään kilpakentät 17-vuotiaana se myytiin todella suurella summalla italialaiselle miljonäärille, jonka omistuksessa Haddrick teki menestyksekkään uran siitosorina. Suurin osa orin jälkeläisistä syntyi Euroopassa, mutta onpa sillä jokunen jälkeläinen myös Yhdysvalloissa ja jopa Australiassa. Periyttäjänä se onkin ollut erittäin laadukas: Haddrick periytti kohtuullisen suurta kokoa, olihan se itsekin 176-senttinen, järkevää, tasaista luonnetta ja lennokkaita liikkeitä ja erityisesti todella laadukasta ravia. Punaraudikko sai elää pitkän elämän ja se muistetaan vielä kuolemansakin jälkeen erinomaisena kouluratsuna ja hyvänä siitosorina. Haddrick lopetettiin 24-vuotiaana sen yleiskunnon heikennyttyä yllättäen..

ii. Handstand
Handstand oli 175 cm korkea tummanpunarautias läsipäinen hannoverori, joka kilpaili kouluratsastuksessa Grand Prix -tasolla. Nuoruudessaan ori oli vaihtanut omistajaa useaan otteeseen, sillä se ei ulkomuotonsa perusteella vaikuttanut niin lupaavalta kuin olisi voinut odottaa. Vuosien kuluessa orista kuitenkin kasvoi lihaksikas ja näyttävä hevonen, josta tuli erinomainen ratsu. Se oppi nopeasti, oli kuuliainen ja hyväliikkeinen, joten tunnetun kouluratsastajan luotsaamana se kohosi lopulta EM-tasolle asti. Koko elämänsä Handstand asui Saksassa ja lopetettuaan kilpauransa 18-vuotiaana se siirtyi täysipäiväisesti jalostuskäyttöön. Erityisen tunnettu tai suosittu jalostushevonen se ei ollut, eikä Handstandin jälkeläisiä juuri päätynyt Saksan ulkopuolelle. Oikeastaan orin laatu ymmärrettiin vasta useita vuosia sen kuoleman jälkeen, sillä lähes puolet sen jälkeläisistä on kilpaillut vähintään Intermediate I -tasolla. Eläkepäivistä Handstand sai nauttia vain lyhyen aikaan, sillä jo 20-vuotiaana se lopetettiin pahojen hammasongelmien vuoksi. Ikävä kyllä, tätä ominaisuutta se on myös periyttänyt jonkin verran eteenpäin.

ie. Riscallion
Riscallionia kuvattiin aikansa kauneimmaksi hannoveriksi. Pikimusta tamma oli 173 cm korkea, sen karva kiilsi sinisenmustana ja askel oli niin lennokas, että näytti siltä kuin se ei olisi osunut maahan lainkaan. Aina varsa-ajoista lähtien tammaa kuljetettiin paljon näyttelyissä, se keräsi huikean kasan palkintoja ja mainetta. 3-vuotiaana se astutettiin ensimmäisen kerran ja ratsukoulutus aloitettiin varsan vieroituksen jälkeen. Riscallion saavutti Vaativa A -tason suhteellisen vaivatta ja se olikin kansallisella tasolla likipitäen takuuvarma sijoittuja. Tamman liikkeet hurmasivat niin näyttely- kuin kouluratsastustuomarit ja se oli ratsastettavuudeltaan todella miellyttävä ja kuuliainen. Uskotaan, että Riscallionista olisi voinut tulla GP-tason kilpatykki, ellei sen omistaja olisi käynyt ahneeksi ja päättänyt alkaa teettää sillä lisää varsoja jo 10-vuotiaana. Tästä eteenpäin seuraavat noin 10 vuotta Riscallion olikin enimmäkseen joko kantavana tai huolehti varsoista. Se ehti saada peräti kahdeksan varsaa, joista kolme oli tammoja ja loput oreja. Riscallion periytti hyvää luonnetta ja laadukkaita liikkeitä, mutta harmillisesti yksikään sen varsoista ei perinyt tamman upeaa väriä. Musta tamma kuoli yllättäen hieman ennen kuin sen viimeinen varsa oli vieroitettu, ollessaan 20-vuotias ja vielä hyvässä kunnossa. Myöhemmin kuolinsyyksi paljastui sydänpysähdys.

e. Semisec
Semisec oli 170-senttinen punaruunikko, jolla ei ollut merkkejä. Tamma syntyi keskikokoiseen ja laadukkaaseen siittolaan, joka kasvatti kouluratsuja. Sen emä oli kokenut siitostamma ja sellaista tulevaisuutta Semisecillekin kaavailtiin hyvän sukunsa puolesta. Tamman ollessa 2-vuotias se päätettiin kuitenkin myydä ja Semisec päätyi lupaavan nuoren kouluratsastajan omistukseen. Ratsukoulutuksen myötä tamma eteni aina Intermediate I -tasolle asti saavuttaen paljon sijoituksia. Tamman kilpailu-ura kuitenkin katkesi jo 13-vuotiaana, sillä sen omistaja ja ratsastaja loukkaantui auto-onnettomuudessa, eikä sen jälkeen enää pystynyt ratsastamaan temperamenttista tammaa. Näin ollen Semisec myytiin ja se päätyi siitostammaksi, aivan kuten alun perin oli tarkoituskin. Ensimmäisen varsansa se sai melko vanhana, 15-vuotiaana, mutta kantoaika ja synnytys sujuivat ongelmitta. Vaikka punaruunikolla luonnetta riitti, se hoiti kuitenkin varsansa erinomaisesti ja oli hyvä emä. Semisec ehti saada kolme varsaa eläkepäivillään, jotka kaikki ovat tammoja. Valitettavasti vain yksi, Haydee Sec, on nähty kilparadoilla niittämässä mainetta ja kunniaa. Luonteikas tamma oli oikea sisupussi viime hetkiin saakka, kunnes se lopetettiin 21-vuotiaana taloudellisten syiden vuoksi Sectempe Dressagen pienentäessä toimintaansa.

ei. Secore
Secore oli vaikea hevonen. Jo varsana se oli kuriton ja haastava, edes sen emä ei saanut punaruunikkoa orivarsaa kuriin. Mitä isommaksi Secore kasvoi, sitä haastavampi siitä tuli. Se kyseenalaisti kaikki käskyt, uhitteli ihmisille ja muille hevosille, eikä voinut sietää autoja. Olikin todellinen riemuvoitto kun 175 cm korkea ori oli vihdoin siinä pisteessä, että sen ratsukoulutus pystyttiin aloittamaan – 6-vuotiaana. Useimmat ihmiset sanoivatkin orin omistajalle, että hän tekee aivan turhaa työtä, että orista ei koskaan tulisi mitään. Sinnikkäästi koulutusta kuitenkin jatkettiin ja vuosien kuluessa Secoren tulinen luonne tasoittui hieman. Kouluratsastuksen saralla se eteni Vaativa A -luokkiin asti. Joitain omituisuuksia silti edelleen oli: se piti esimerkiksi kisapaikalla taluttaa kentälle tai maneesiin silmät peitettynä, tai muuten sen keskittymiskyky katosi kokonaan. Maastoilu ei orin kanssa koskaan onnistunut, sillä aina nähdessään liikkuvan auton se raivostui, eikä suuren orin hallitseminen ollut helppoa. Kaikki tämä tiedostaen on suorastaan ihme, että Secore sai ensimmäistäkään jälkeläistä; tarkemmin ottaen niitä siunaantui kymmenen. Suureksi harmiksi juuri haastava luonne oli se ominaisuus, joka periytyi kenties kaikkein vahvimmin. Vaikealuonteinen ori oli yhtä hankala aina kuolemaansa saakka. 27 vuotta se haastoi riitaa kaikkien kanssa, uhitteli ihmisille ja vihasi autoja, kunnes eräänä aamuna se ei päässyt nousemaan, sillä sen takajalat olivat halvaantuneet ja Secore lopetettiin.

ee. Spectaculare
Spectaculare oli, kuten kerrottua, koko elämänsä ajan siitostamma. Se oli 169-senttinen ja väriltään punarautias ilman merkkejä. Rakenteellisesti se oli keskitasoa, mutta luonteeltaan todella laadukas: ihmistä kohtaan Spectaculare oli aina hyvin kiltti ja varsansa se hoiti ensiluokkaisesti. Nuorena tamma koulutettiin ratsuksi ja mielenvirkistykseksi sillä ratsastettiin aina silloin tällöin. Kovin osaava se ei ollut, mutta hyväliikkeinen ja yritteliäs, sekä todella rohkea. Tallitytöt monesti ratsastivatkin tammalla maastossa jopa ilman satulaa, sillä se ei pelännyt mitään ja suhtautui uusiin asioihin todella maltillisesti. Myös irtohypytyksestä Spectaculare piti kovasti, vaikkei sillä hyppylahjoja juuri ollutkaan, se nimittäin selvisi juuri ja juuri 80-senttisistä esteistä. Varsoja Spectaculare ehti saada yhdeksän, joista kolme oreja ja loput tammoja. Tamma oli periyttäjänä loistava, sillä se jätti jälkeensä huomattavasti itseään parempaa jälkikasvua monin tavoin. Harmittavaa kyllä, sen hyvä luonne ei periytynyt erityisen vahvasti ja etenkin temperamenttisempaan oriin yhdistettynä osa varsoista on varsin isoluonteisia. Spectaculare loukkaantui 23-vuotiaanaa laitumella muun lauman pelästyessä ukkosta, ja mitä ilmeisimmin toinen hevonen potkaisi sitä vasempaan etujalkaan. Useita viikkoja tammaa yritettiin kuntouttaa, mutta lopulta todettiin olevan parempi ratkaisu päästää se tuskistaan.

Sukuselvityksestä suuri kiitos Ireth!