Valmennukset
Päiväkirja
26.10.2022 - kirjoittanut omistaja
Saksan syksy oli jo tovin tarjoillut parastaan. Koko alkusyksy on ollut lämmin ja kuiva, ja ruska alkoi olla kauneimmillaan. Olinkin pyrkinyt ottamaan ilon irti ulkokeleistä niin kauan kuin se vain olisi mahdollista - kohta kuitenkin alkaisi pitkä ja pimeä hallikausi, jolloin maneesin seiniä saisi tuijotella enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä hevoset oli päässeet urakalla sekä maastoilemaan, että treenaamaan kentällä - ja täytyy myöntää, että itse kukin on tuntunut nauttivan siitä.
Tästä syystä myös Granden viikko-ohjelmassa oli ollut paljon maastoilua ja kentällä ratsastamista. Grande on siitä loistava hevonen, ettei sitä häiritse vaihtelevat sääolosuhteet ollenkaan. Se tekee aina yhtä iloisesti töitä, tuli taivaalta sitten isoja vesipisaroita, tai oli lämpötila lähempänä hellelukemia. Niinpä tänäänkin nappasin varmuuden vuoksi sadetakin niskaan lähtiessämme alkukäynneille maastoon - taivas nimittäin näytti uhkaavan synkältä.
Selvittiin meidän alkukäynnit kuivin nahoin - tosin itse hikoilin hengittämättömän sadetakin sisässäni. Nakkasin sadetakin kentän aidalle, jospa selvittäisiin lopputreenikin kuivin nahoin. Grandella oli pari rennompaa päivää takana, joten siinä oli alusta asti hieman normaalia enemmän energiaa. Onneksi se ei osannut harrastaa tuhmuuksia, puolipidätteet vaan eivät olisi tahtoneet mennä aivan läpi. Ukkonen jyrähteli jossain kaukana uhkailevaan sävyyn, mutta laskeskelin päässäni sen olevan vielä niin kaukana, ettei sen pitäisi ehtiä päällemme tämän treenin aikana. Nostin laukan, ja aloin taivuttelemaan Grandea matalassa muodossa. Tein erilaisia kaarevia linjoja, hieman avo- ja sulkutaivutuksia, sekä muutaman yksittäisen vaihdon siellä täällä. Grande oli todella hyvä kropastaan ja tuntui, että olisin voinut vääntää sen vaikka solmulle.
Päätin aloittaa varsinaisen työskentelyn laukassa. Aloin kokoamaan laukkaa hieman ja vaatimaan Grandelta tiiviimpää muotoa lähemmäs kisamuotoa. Tunsin muutaman pienen vesipisaran tipahtelevan käsilleni, mutta en kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Käänsin Granden pituushalkaisijalle aikomuksenani tehdä Grand Prix Specialissa esitettävä piruetti - sarjavaihdot joka askeleella - piruetti linjan. Kokosin laukkaa hieman lisää, ja käänsin Granden ensimmäiseen piruettiin. Naurahdin mielessäni - ori tuntui erittäin hyvältä. Se istui ja polki tasaisesti, eikä ensimmäisessä piruetissa ollut yhtään askelvirhettä. Ehkä vähän iso kuvio, mutta ei mitään hälyttävää. Suoristin Granden vaihtoja varten, ja samalla hetkellä taivas repesi. Isot vesipisarat iskeytyivät kovalla voimalla ihoa vasten, mutta Grandea se ei haitannut. Vaihtosarja sujui tyylikkäästi, ja päätin jatkaa suunnittelemani tehtävän loppuun rankkasateesta huolimatta. Käänsin orin jälkimmäiseen piruettiin oikealle, ja keskityin tekemään niin pienen kuvion kuin mahdollista rikkomatta tahtia. Ohjat meinasivat hieman lipsua niiden kastuttua, mutta klaarattiin piruetti kunnialla maaliin.
Tuon yhden tehtävän aikana oltiin kastuttu Granden kanssa molemmat aivan läpimäräksi. Vilkaisin kentän laidalla nököttävää sadetakkiani - olisi vain pitänyt luottaa alkuperäiseen fiilikseen ja pitää takki päällä loppuun asti. Saksan syyssade ei nimittäin ollut ihan niin lämmin ja virkistävä, mitä kesähelteillä sadekuurot ovat... Päätin jatkaa kuitenkin treeni loppuun sateesta huolimatta. Yritin pitää lipsuvista ohjista mahdollisimman tasaisesti kiinni, ja käänsin orin pitkälle diagonaalille tarkoituksena tehdä sarja vaihtoja ensin joka toisella askeleella, ja seuraavalla diagonaalilla jokaisella askeleella. Ensimmäiselle sarjalle tuli muutama pieni vaihtovirhe Granden olettaessa, että jatketaan edelleen jokaisen askeleen vaihdoilla - olihan niitä tehty jo aiemmin. Käänsin orin uudelle linjalle, ja valmistelin orin huolella jokatoisen vaihtoihin. Toinen linja onnistui hienosti, ja vaihdot olivat kauniit ja symmetriset. Tein alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä yhdet vaihdot jokaisella, jonka jälkeen siirsin orin raviin. Ravissa kokosin oria hieman passagemaiseen raviin, ja tein muutaman sulkutaivutuksen radan poikki. Tähän oli hyvä lopettaa - ja sadekin oli loppunut yhtä yllättäen, kuin kuuro alkoikin. Ei muuta, kun vain vaatteiden vaihtoon...
13.03.2022 - kirjoittanut omistaja
Maaliskuinen sunnutaiaamu avautui Saksassa aurinkoisena. Ja vaikka ilma olisikin ollut sateinen, olisi päivästä tehnyt aurinkoisen tieto siitä, että Ranskassa
Haras de Languedoc-Béziersin kauniissa maisemissa oli syntynyt Heidseckin uusi asukas. Omalla orillani Rekulla astuttamani tamma oli varsonut kauniin mustan orivarsan valkoisin merkein. Synnytys oli sujunut ongelmitta ja nopeasti, ja tammalla ja varsalla oli kaikki hyvin. Puhelimeeni kilahti heti aamuvarhain muutama Lean lähettämä kuva varsasta, ja olin heti aivan myyty.
En malttaisi odottaa, että kevään kuluessa varsa kasvaa, ja saadaan se aikanaan vieroitettua ja muutettua Ranskasta Saksaan. Lea lupasi lähettää myös heti videota, kun ori pääsee ulkoilemaan. Toivottavasti ori olisi perinyt isältään hyvää luonnetta, mutta siinä saisi olla hieman emänsä napakkuutta tasoittamassa liiallisuutta herkkyyttä ja kiltteyttä.
