Päiväkirja
29.10.2022, kirjoittanu omistaja
Saksan syksy oli jo tovin tarjoillut parastaan. Koko alkusyksy on ollut lämmin ja kuiva, ja ruska alkoi olla kauneimmillaan. Olinkin pyrkinyt ottamaan ilon irti ulkokeleistä niin kauan kuin se vain olisi mahdollista - kohta kuitenkin alkaisi pitkä ja pimeä hallikausi, jolloin maneesin seiniä saisi tuijotella enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä hevoset oli päässeet urakalla sekä maastoilemaan, että treenaamaan kentällä - ja täytyy myöntää, että itse kukin on tuntunut nauttivan siitä.
Dresdenillä on ollut hieman kevyempi jakso hienon kisakauden jälkeen. Tamma on kuitenkin vielä melko nuori ja takana ensimmäinen kisakausi Grand Prix-tasolla, joten olen halunnut antaa sille kunnon palautumisjakson - niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Siksi tammalla on nyt maastoiltu paljon, ja tehty vain kerran pari viikossa treeniä kentällä - silloinkin vaan enemmän hölkkäilty ja pientä kevyttä mielenvirkistystä. Dresden on tuntunut palautuvan hienosti, joten olisi aika ottaa sitä taas vähän enemmän töihin.
Päädyin kuitenkin aloittamaan treeenin aloittelemalla sen maastossa. Kävelin pitkät alkukäynnit pitkin ohjin - Dresden on yksi niistä hevosista tallissamme, jonka kanssa pystyn oikeasti rennosti maastoilemaan. Ja se on ollut sellainen aina. Dresden oli hyväntuulisena liikenteessä, ja siinä oli mukavasti energiaa. Keräilin hieman ohjia käteen ja pyysin tamman ravaamaan. Keventelin naureskellen Dresdenille sen pöristessä menemään - tamma ei ollut pitkään aikaan tuntunut niin hyvältä. Otin muutaman pätkän laukkaa, enkä malttanut olla kokeilematta muutamaa laukanvaihtoa. Dresden tuntui piristyvän päästessään tekemään taas oikeita asioita - vaikkakin maastossa. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla myös sarjoja. Ensin vaihdot joka kolmannella, sitten siitä suoraan joka toisella, ja muutama jokaisen askeleen vaihto perään. Ja olihan se ihanan helppoa. Nousin kevyeeseen istuntaan ja taputtelin Dresdeniä antaen sen venyttää hieman kaulaa ja askelta. Siirsin tamman käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkää ohjaa.
Tovin käveltyäni keräsin taas ohjia käteen, ja tein käynnistä muutaman askeleen piaffia. Dresden pärski tyytyväisenä, jonka jälkeen siirsin sen piaffista passageen. Dresden polki hienosti ja terävästi, eikä siinä tuntunut, että takana ollut kevyempi jakso juuri ollenkaan. Nousin keventämään ravia ja heitin ohjat pois antaen tamman lähteä reippaasti eteen taputellen tammaa kaulaa samalla. Kyllä maastossakin saa ilmeisesti kouluratsastaja tarpeensa tyydytettyä.
08.09.2022, kirjoittanut omistaja
En tiedä mitkä ylemmät voimat ovat tällä kertaa olleet puolellani, mutta Dresdenin kanssa kaikki on sujunut kuin oppikirjasta. Se ei ole sairastanut päivääkään meillä ollessa, eikä ole yhtenäkään päivänä ollut epäpuhdas. Koputan joka päivä puuta ja toivon, että kerrankin jonkun hevosen kanssa oikeasti saataisiin useampi ehjä kisakausi.
Dresdenin ensimmäinen kunnon kisakausi GP-tasolla oli onneksi ehjä. Mukaan mahtui useita startteja ja sijoituksia, mutta myös paljon arkista puurtamista ja tekemistä. Dresden kehittyi nopeasti tarvittavalle tasolle, mutta on vaatinut aikaa voimansa kehittämisessä. Teknisesti se suorittaa asiat oikein hienosti, mutta se on tarvinnut aika paljon apua siihen, että liikeet on saatu näyttävästi ulos kropasta. Tammalla kuitenkin on liikemekaniikkaa ja näyttävyyttä, mitä esittää radalla.
Dresden alkaa olla vähitellen myös valmis kouluhevosten laatuarvosteluun. Sinne lähdetään tietenkin hakemaan sitä kaikista kirkkainta, eli ykköspalkintoa. En näe että se olisi minkäänlainen mahdottomuus, sillä tamma on oikein hyvällä mallilla, ja sillä on myös hienosti pärjännyt jälkeläinenkin jo. Innolla odotan, että saan astuttaa tamman näiden tilaisuuksien jälkeen, ja saan siitä toivottavasti myös kotiin jonkun mini-Dresdenin.
20.12.2021, kirjoittanut omistaja
Dresdenin kanssa elämä on lähtenyt sujumaan täysin suunnitelmien mukaan - mikä on kyllä ehkä maailman kahdeksas ihme. Jo pidempään hevosten kanssa touhunneena näitä hetkiä osaa arvostaa enemmän kuin mitään - varsa kasvaa hyvää vauhtia nuoreksi hevoseksi, pysyy ehjänä ja kirsikkana kakunpäällä on myös helpohko koulutettava. Ei voisi asiat paljoa paremmin olla.
Kaiken muun lisäksi Dresden nappasi Kouluvarsojen laatuarvostelussa 3-vuotiaiden luokasta KV-I palkinnon, ja 40,5pistettä. Samalla se sai Luokkavoittaja III - palkinnon. Ei voisi kasvattaja olla iloisempi tamman hienosta käytöksestä ja menestyksestä. Nyt Dresden saakin jäädä äitiyslomalle, sillä sain ihmeellisen päähänpistoksen astuttaa sen. Innolla odotan, minkälainen varsa sieltä tulee - ori ainakin on yksi vanhempaa linjaa edustava tähtiori. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, jotta kaikki menee tiineydessä hyvin, ja saadaan maailmaan terve varsa.
10.08.2021, kirjoittanut omistaja
Koska kuluneen vuoden aikana ei talliin ollut syntynyt yhtään omaan käyttöön jäävää varsaa, tuntui ilmassa olevan hieman normaalia suurempaa jännityksen tunnetta. Tätä varsaa olin suunnitellut jo pitkään - Wisteria oli antanut kaikkensa kilparadoilla, ja synnyttänyt vuosien aikana jo neljä hienoa tammavarsaa, joista kolme edelliselle omistajalle, ja yhden meidän tallissa. Yhtään varsaa en ollut siitä kuitenkaan itselleni jättänyt, sillä en oikein osannut päättää, minkälaisen orin sille haluaisin. Koska Wisterian työmotivaatio on välillä hiukan kyseenalainen, kaipasin oriin sopivaa reippautta ja eloisuutta. Kun näin Armont Deimosin, oli päätös melkein suorilta tehty.
Jälkikäteen mietittynä, toki järkevänä ihmisenä olisin voinut valita orin, jolla olisi hieman enemmän jälkeläisnäyttöä ja näyttöä siitä, mitä se periyttää. Wisteria on mallikkaasti hoitanut äidin-hommat, ja haluaisin jättää sen jo kokonaan nauttimaan eläkkeestä. Tai ehkä vielä yksi alkionsiirtovarsa....
Suuruden hulluna ihmisenä olen siis tehnyt tulevaa varsaa varten jo selkeän tulevaisuudensuunnitelman - silläkin varalla, että usein suunnitelmia tehdessäni tuntuu, ettei mikään tule loppujen lopuksi menemään niinkuin olin suunnitellut. Varsalaatuarvostelu, mahdollinen kantakirjaus, lajilaatuarvostelu, yleislaatuarvostelu. Tietenkin luotin kovasti siihen, että sieltä syntyy edes kohtuullisen hyvä versio vanhemmistaan, ja ennenkaikkea terve ja hyvinvoiva varsa.
En siis olisi voinut hymyillä leveämmin, kun nappiin menneen synnytyksen jälkeen karsinasta löytyi kaunis tammavarsa, eikä emäkään ollut kärsinyt komplikaatioista. Nyt vain sormet ristissä toivotaan, että kaikki lähtee sujumaan mallikkaasti.
