Demure

Eräänä päivänä tein kasvatussuunnitelmaa ja huomasin, ettei muutamalle orille ole oikein selkeitä morsmaikkuja omassa tallissa ja etenkin orien kohdalla toiveenani on se, että tammat ovat myös omiani tai mahdollisesti liising sopimuksella. Pohdittuani asiaa tovin tulin siihen tulokseen, että on lähdettävä hevoskaupoille. En kuitenkaan löytänyt sellaisia tammoja, mitä olin ajatellut, joten tein ostoilmoituksen. Ehkä siihen joku tarttuisi. Ei mennyt kovinkaan paljon aikaa, kun sain jo tutulta kasvattajalta ehdotuksen kahdesta tammavarsasta. Varsat olivat syntyneet täällä Saksassa, joten sovin Warehamin Tuulian kanssa ajavani paikanpäälle heti seuraavana päivänä. Lähdin seuraavana aamuna matkaan, kuljetusautolla, jos vaikka palaisin kotiin edes toisen varsan kanssa. Perille päästyäni, Tuulia esitteli kaksi ruunikkoa tammaa. Paria tuntia myöhemmin istuin kuljetusauton ratin taakse, käsissäni kauppakirjat ja kuljetustilassa kaksi tamman alkua. Nuorempi näistä tammoista oli Viktorina.

Aina pienellä hörinällä tutut ja tuntemattomat vastaanottava tamma on Wareham Viktorina. Ruunikko rakastaa ihmisiä ylitse kaiken ja viettäisi varmasti mielummin aikansa kaksijalkaisten kanssa. Muista hevosista se ei juuri välitä, muutamaa se sietää. Se onkin aina rynnistämässä ulkoa sisälle, sillä sen mielestä häntä kidutetaan niillä siedettävillä tarhakavereilla. Hoitaessa Viktorina on seurallinen ja tykkäisi aina vähän mupeltaa jotain. Sille on viritelty karsinaan lelu tästä syystä roikkumaan, että se saisi jotain sallittua tekemistä. Muuten sen kanssa hoitotoimet sujuvat mutkattomasti. Ikävistä toimenpiteistä kertovat vain korvat, koska ne eivät ole silloin ihan tötteröllä. Yleensä näissäkin tilanteissa pienet rapsuttelut ja porkkana saavat tamman taas paremmalle mielelle.

Vaikka ihmisrakas hevonen onkin, Viktorina on hyvin tarkka siitä, ketä se päästää selkäänsä. Jo pelkkä huono lysähdys satulaan saa tamman jäkittämään, eikä se suostu eteenpäin. Mitään ilkeyksiä se ei tee, mutta se ei vain liiku mihinkään, jos ratsastaja ei ole tämän mieleen. Kun ratsastaja on Viktorinan mieleen, lähtee homma sujumaan. Parhaimmillaan ruunikko lukee ratsastajan ajatukset ja toimii ihan pikkuriikkisilläkin avuilla. Se hyppää kauniisti ja laukka on hyvin säädeltävissä. Kun homma toimii, on hannover aivan todella helppo ja ihana ratsastettava. Se menee pyydettyä vauhtia tasapainoisesti ja se tykkää tehdä hommia. Maastossakin se vain rennosti menee eteenpäin, mutta pyydettäessä lähtee kyllä kovaakin.

Ainoa vähän vikana pidettävä asia Viktorinassa on sen lastautuminen. Se ei suoranaisesti ole vaikea lastattava, se vain tarvitsee aikaa. Sen pitää aina saada ihmetellä hetki puoliksi kopissa, josta se sitten ajallaan astelee loppuun asti. Houkuttelut eivät auta ja mitään vippaskonstia tähän ei ole keksitty. Muuten sen kanssa reissaaminen on mutkatonta ja se toimii samalla tavalla kuin kotonakin. Ihmisrakkaana hevosena yleisön kannustus yleensä saa vielä pykälän enemmän tästä hevosesta irti.