Kaihon Hiimuinen Huppeli VH21-018-0440
Pupu oli ihan sataprosenttisesti heräteostos, sillä en vain voinut jättää noin hauskasti nimettyä hevosta ostamatta. Hieman kyseenalaisin perustein ostetusta hevosesta voisi ajatella, että sen luonteeseen tai sukuun ei olisi juurikaan ostotilanteessa perehdytty. Pitää paikkansa, mutta heti tamman saavuttua Rihtniemeen tiesin, etten tulisi katumaan sen ostamista päivääkään. Ratsuna Pupu on vauhdikas ja se joskus innostuessaan loikkaa pupuloikan jos toisenkin. Noin muuten se on mitä miellyttävin ratsu. Ennen Rihtniemeen saapumistaan Pupu on ehtinyt aloittaa kilpauransa ja sen kanssa on tulevaisuudessakin vielä tarkoitus kilpailla koulukentillä.
Palkittu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa KRJ-I palkinnolla elokuussa 2023
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
| Säkä, väri | 164 cm, rautias |
| Syntymäaika | 02.03.2021, 10-vuotias |
| Kasvattaja | Kaihovaara |
| Omistaja | Juulia, VRL-12454 |
| Koulutustaso | Helppo A |
Kaihon Hiimuinen Huppeli on mukavan rento tamma, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Se ei pääsääntöisesti laita vastaan missään hoitotoimenpiteessä mutta etenkin kiima-aikana voi nyrpistellä ja inahdella ilman järkevää syytä. Pupuksi lyhennetty nimihirviö antaa laittaa varusteet mukisematta mutta loimitus voi toisinaan olla omanlaisensa show, sillä raudikko ojentaa mielellään auttavan turpansa ja kiskoo vastapuolelta loimen alas.
Tarhatessa tai laitumella Pupu kuuluu niihin kaikkien kavereihin mutta ei se kuitenkaan suostu kynnysmatoksi. Sopivan pehmeässä laumassa Pupu voi yllättäen kiivetä varsin korkealle arvoasteikossa mutta onneksi se ei nouse sille päähän. Laidunkauden alussa Pupulta nähdään paremmankin rodeohevosen vertaisia pukkisarjoja lennokkaan ravi- ja laukkaputken seassa.
Liikuttaessa Pupu on energinen ja sen kanssa pärjää vähemmälläkin kokemuksella vaikka toki silloin menokin voi olla vähän sen mukaista, että nyt ei kuski ihan kaikkea tiedä. Mikään intopiukeena suorittava tamma ei ole mutta ei sen kanssa tarvitse myöskään olla koko ajan patistelemassa eteenpäin tai hutkia raipalla.
Kun Pupun kanssa saa lämmittelyn tehtyä ja muutenkin tamman oikeasti hyvin avuille on sen liikkeet elastisia ja energisiä. Raudikko kyllä kantaa itsensä pääsääntöisesti oikein pienellä muistutuksella jos meinaa paketti levitä kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Siistit, täsmälliset ja rauhalliset siirtymiset ovat tammalle ominta ja näistä on lähes jokaisessa arviointipaperissa vain kiitettäviä. Sen sijaan väistöt vaativat useampia toistoja ollakseen parhaimmillaan ja tämä voi aiheuttaa ongelmia jos lämmittely meinaa kisoissa jäädä lyhyeksi. Kyllä Pupu ne osaa mutta kun herkästi menee vain hevonen mutkalle eikä todellista väistämistä tule.
Esteillä Pupu on sellainen malttamaton ja herkästi kuumuva. Estesilmää tammalle ei ehkä ole siunaantunut ihan niin paljon kuin suvun puolesta voisi olettaa. Raudikko hyppää periaatteessa hyvin mutta ponnistuspaikkojen arviointi ei ole sille mieluisaa eikä teknisesti vaativat radat muutenkaan ole tälle ominta aluetta. Epävarmuuttaan tamma kompensoi vauhdilla, jolloin niille päätöksille ei jää sitäkään vähää harkinta-aikaa.
Maastoillessa Pupu on mukavaa seuraa, sillä tamma ei kyttäile puskia tai sinkoa alta naapuri pitäjään lintuparven lähtiessä lentoon viereiseltä pellolta. Isommassa joukossa sopii laittaa mihin tahansa väliin - tamma ei ota nokkiinsa vaikka jonkun joutuisi pariin kertaan ohjaamaan sen takapuoleen kiinni rauhoitteluksi. Energinen tamma tykkää irrotella reippailla ravi tai laukka jaksoilla, jolloin saattaa myös vähän innostua pukittelemaan tai pomppimaan pienen varsan elkein. Toistaiseksi se on kuitenkin parin komennuksen jälkeen asettunut eikä kenellekään ole käynyt mitään vahinkoa.
Matkustajana Pupu on rauhallinen eikä sen kanssa ole koskaan tarvinnut stressata kisa- tai klinikkareissuja. Se kävelee rauhallisesti omalle paikalleen niin traileriin kuin autoonkin. Se tervehtii mahdollista kaveria mutta pysyy omalla puolellaan. Pidemmille matkoille kun laittaa heinäverkon niin Pupu on tyytyväinen. Uudessa paikassa se katselee hetken ympärilleen, tuntuu toteavan “Jaahas, tämmönen paikka sitte tällä kertaa. Mitäs me täällä?” eikä sen kummoisempaa. Raudikon kisapää on kunnossa, sillä se ei stressaa suuremmissakaan tapahtumissa.
Luonteen on kirjoittanut Jenna, kiitos!
Suku
|
i. Viljan Hiimuinen Hunsvotti KTK-II |
ii. Ch Kuhdon Hiimuinen Hulttio KTK-II, SLA-II, SV-I, EV-II, KEV-II, KV-II |
iii. Hallan Hiimuinen Horkanronkka |
| iie. Milanova |
ie. Sotamaalauksen Sankaritar KTK-III, SV-I, EV-II, KV-II, KEV-II |
iei. Antisankari |
| iee. Morsiusruusu KTK-III |
||
|
e. Kaihon Savusuukko KTK-II |
ei. Mörkövaaran Pusupiisami KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA3 |
eii. Kuningaskettu SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I |
| eie. Pusuhippa KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I |
ee. VIR MVA Ch Hiivurin Sumuhurmio KTK-II |
eei. Ch Korpikotka KTK-II, KRJ-I, KERJ-I |
| eee. Sumusurmaaja KTK-III, ERJ-I |
Jälkeläiset
tammavarsa Juhlamoka, isäorista Tuulenpesän Unimuhveli syntyi 15.01.2023
Kilpailut
Pupu kilpailee kouluratsastuksessa, tavoitteena Helppo A -luokat. Katso Pupun ajantasainen kilpailustatistiikka sen VH-profiilista.
05.08.2021 VSR Ikäryhmäkilpailu, 5-vuotiaat (helppo C ja 80 cm), sijoitus 16/21
31.08.2021 KRJ Cup, helppo A, sijoitus 15/200
28.02.2022 KRJ Cup, helppo A, sijoitus 9/136
31.05.2022 KRJ Cup, helppo A, sijoitus 13/144
27.06.2022 Kultasaari Cupin 2. osakilpailu, helppo A, sijoitus 42/50 (60,714%)
30.06.2022 KRJ Cup, helppo B, sijoitus 2/125
23.07.2022 Sjöholma Sommarfestival, helppo A, sijoitus 7/10 (60,459%)
31.07.2022 KRJ-Cup, helppo B, sijoitus 3/124
21.08.2022 Rihtniemi, helppo A, sijoitus 27/27 (53,571%)
31.08.2022 KRJ Cup, helppo A, sijoitus 7/160
03.09.2022 Kultasaari Cupin 3. osakilpailu, helppo A, sijoitus 1/49 (81,071%)
10.09.2022 Vanillabourne, helppo A, sijoitus 24/35 (63,363%)
30.09.2022 KRJ Cup, KN Special, sijoitus 9/126
22.10.2022 Kultasaari Cupin 4. osakilpailu, helppo A, sijoitus 3/27 (77,500%)
06.11.2022 Stall Isengård, helppo B, sijoitus 14/23 (62,301%)
06.11.2022 Stall Isengård, helppo A, sijoitus 16/18 (54,121%)
17.06.2023 Åland Weekend, K.N. Special, sijoitus 41/58 (58,868%)
18.06.2023 Åland Weekend, Small Tour 90 cm, sijoitus 19/35 (8 vp)
23.06.2023 Sommersolverv 2023, helppo B, sijoitus 26/32 (57,326%)
23.06.2023 Sommersolverv 2023, helppo A, sijoitus 12/31 (65,364%)
24.06.2023 Sommersolverv 2023, 90 cm, sijoitus 21/22 (26vp)
26.08.2023 Kultasaari Cup 2023, helppo A, sijoitus 28/36 (56,600%)
31.08.2023 Elokuun VSR Cup, helppo A, sijoitus 5/71 (68,793%)
14.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 9/35 (75,273%)
20.10.2023 KRJ Finnhorse Champion, päivä 1, helppo B, sijoitus 26/70 (69,252%)
21.10.2023 KRJ Finnhorse Champion, päivä 2, helppo A, sijoitus 14/60 (71,227%)
22.10.2023 KRJ Finnhorse Champion, päivä 3, helppo A, sijoitus 4/30 (83,454%)
28.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 24/27 (54,483%)
04.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, helppo A, sijoitus 37/43 (51,898%)
05.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, 80 cm, sijoitus 22/31 (12 vp)
18.11.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 9/35 (64,415%)
09.12.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 19/26 (63,003%)
03.02.2024 Saura Winter Dressage, helppo A, sijoitus 37/38 (50,529%)
29.02.2024 Karkauspäivän estekisat, 80 cm, sijoitus 5/27 (4vp, 62,260s)
19.04.2024 Tulip Carnival 2024, helppo A, sijoitus 39/102 (64,461%)
Päiväkirja
16.06.2021
Pupu muutti Rihtniemeen Kaihovaarasta. Parin tunnin matkanteko ei näkynyt Pupun olemuksessa laisinkaan, kun se rymisteli vauhdilla alas trailerin ramppia ja sitten tutkaili kiinnostuneena uuden kotinsa parkkipaikkaa. Joka puolella oli jotain kovin kiinnostavaa ja Pupu olisi halunnut tutustua kaikkeen heti paikalla. Se ei kuitenkaan tiennyt mihin suuntaan lähteä ensimmäisenä, joten se jäi hölmistyneenä pyörimään ympäriinsä. Aivan ensimmäisenä Pupun tie vei tarhaan, jonne se pääsi verryttelemään jalkojaan matkan jäljiltä.
06.09.2022 kouluvalmennus, valmentajana Siiri
Rihtniemen kentän aitaan nojatessa mietin, mihin olin pääni laittanut. Juulia käveli välikäyntejä raudikolla tammalla, joka siksakkasi käyntiä eteenpäin kuin jumiin jäänyt Singer. Tamma ei varsinaisesti näyttänyt levottomalta, mutta jokin pieni osa sen eteenpäinpyrkimyksestä oli saatava pois. "Vaikka me annetaan sille nyt pienet välikäynnit, niin sä voisit oikeastaan pitää ohjat tuntumalla ja ratsastaa sitä pohkeella ja istunnalla kohti pitkää, eteen-alas suuntaavaa ohjastuntumaa. Jos me saataisiin se porukalla pitkälle kaulalle selkä pyöreäksi, sillä pysyisi ajatus työnteossa ja selässä vietetty aika tulisi käytettyä hyödyksi." ohjeistin ratsastajaa, joka alkoi heti tuumasta toimeen. Kun Pupu hiljalleen tukeutui ohjaan ja se malttoi venyyttää eteen-alas, sen käyntiin löytyi selkeämpi, rauhallisempi ja rehellisempi tahti. "Paljon parempi." hymyilin ratsastajalle.
Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme työstämään vielä yhtä lempitehtävääni, jossa yhdistyi avotaivutus, voltti ja sulkutaivutus. Juulialla ja Pupulla tehtävä oli luonnistunut mukavasti käynnissä ja ravissa, joten päätin pyytää tehtävää myös laukassa. "Vaikka ravissa pystytte paistattelemaan avoa ja sulkua vaikka maailman tappiin asti, niin laukassa riittää kun saat suoran hevosen siirrettyä avoon ja kuten ravissa, myös laukassa sun on helppo jatkaa voltilta sulkutaivutusta kun et suorista sitä välistä. Muutama hyvä askel riittää, jonka jälkeen saat kiittää sitä suoristuksella." ohjeistin ratsastajaa, joka jo valmisteli hevostaan laukannostoon. Ensimmäiset suoritukset tehtävänannolla oli melkoisia roiskaisuja, mutta hiljalleen tehtävän sisältä alkoi löytymään hienoja, tunnistettavissa olevia avo- ja sulkutaivutuksen askeleita. Erityisesti sulkutaivutus sai Pupun hieman kuumenemaan, mutta vain hyvällä tavalla; se alkoi keräämään itseään enemmän pakettiin jonka myötä Juulian oli helpompi ratsastaa muutama hyvä sulkutaivutusaskel ulos voltilta. "Ihan mielettömän hyvää tekemistä." hihkaisin ratsastajalle, joka istui kierroksia keräävän hevosen selässä kuin viilipytty sen matkaa tukien.
Koska sulkutaivutuksen myötä saimme Pupun hereille, teimme vielä valmennuksen loppua kohden muutaman laukanvaihdon diagonaalilla. "Nyt kun se on noin hyvin sun kanssa yhtä, meidän on helppoa lähteä pyytämään siltä laukanvaihtoa. Kun tuut ensimmäisen kerran, muista, että se saattaa nyt olla normaalia lennokkaampi ja ilmavampi, joten valmistele vaihto aikaa käyttäen ja muista oma istunta. Oma korsetti tiukaksi ja käsi piirun verran eteen, niin et jää kädellä kiinni." ohjeistin ratsastajaa, joka suuntasi jo hevosineen diagonaalille. Kuten arvasin, Pupu esitti hyvin energisiä ja lennokkaita vaihtoja, joissa oli upea rytmiikka ja tasapaino. "Vau, ihan mieletön." sain vihdoin sanottua, kun katsoin ratsukon vaihtoja vaaleanpunaisten sydänsilmä-emoji silmälasien läpi.
05.11.2022 Hyväntekeväisyystapahtuma Villa Backassa
Lähdettiinpä Pupun kanssa retkelle Turun saaristoon. Eihän siinä mitään järkeä ollut, matkustaa nyt maastoilemaan toiselle puolelle Suomea, mutta hyväntekeväisyyden nimissä järkeilin päässäni retken olevan tarpeellinen. Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla, olihan matkaa nelisen tuntia ja tapahtuma starttasi kymmenen tienoilla. Olimmekin ratsuni kanssa juuri tasan kymmeneltä valmiina lähtöön sieniveisten ja -korien kanssa. Villa Backan puolesta mukaan saatiin vielä eväsrasia - ovathan eväät joka reissun tärkein osuus. Pakkasin eväsrasian reppuuni pikkuruisen pärekorin kanssa, johon ajattelin kerätä sieni. Pärekori tosin oli mukana ihan vain muodon vuoksi, että saisin napattua instagramiin hienon kuvan sienimetsästä. Ainakin Siiri naureskeli korilleni ja sanoi, etten ehtisi edes pihapiiristä pois kun se olisi jo täynnä.
Kiipesin reppu selässä Pupun selkään ja avasin maastokartan tutkiakseni päivän reittejä. Käänsin ratsuni turvan kohti Uhkurin lenkkiä, sillä vieraassa paikassa ajattelin autottoman polun olevan meille turvallisin vaihtoehto. Lenkki osoittutuikin oikeaksi kultasuoneksi sienten osalta, kun jo alkumatkasta sain pysäyttää Pupun kerätäkseni tienvarresta suppilovahveroita. Pupulle järjestely näytti sopivan ja se nyhti viereisen kuusen oksilta havunneulasia ahnaasti suuhunsa. Päätin jatkaa matkaa taluttaen, kun suppilovahverot kasvoivat polun lähettyvillä siistissä jonossa. Matkanteko oli hidasta ja Pupu alkoi vähän jo hermostua, kun joka toisella askeleella kumarruin nyppimään sammalikosta pitkävartisia vahveroita mukaan. Pärekori osoittautuikin auttamatta liian pieneksi, mutta onneksi olin pakannut mukaan tyylikkään Sauran K-Supermarketin muovipussin, johon saatoin kerätä lisää sieniä. Muovikassin ollessa puolillaan sulloin sen reppuuni ja totesin, että juurikaan enempää sieniä mukaan ei olisi enää mahtunut. Harkitsin kyllä laittavani seuraavat sienet takkini huppuun, kun sieniapajat eivät ottaneet loppuakseen. Lopulta oli kuitenkin pakko luovuttaa sienestämisen suhteen, ettei saalis olisi kasvanut aivan hervottoman suureksi.
Istahdin polun varressa olevalle kivelle syömään eväitä. Rasian avatessani vastassa oli sienipiirakan huumaava tuoksu, joka kiinnosti myös Pupua. Annoin tammalle palan piirakasta, mutta maku ei ollutkaan sen mielestä yhtä hyvä kuin tuoksu, ja tamma sylkäisi piirakanpalansa maahan.
Kiipesin kiven päältä takaisin Pupun selkään ja jatkoimme matkaa metsälammen ohitse kohti peltoa. Maastopolun pohja tuntui joustavalta ja uskalsin pyytää Pupun hetkeksi raviin. Se heilautti päätään päästessään viimeinkin siirtymään reippaampaan askellajiin, ja olisi varmasti mennyt kovempaakin ellen olisi toppuutellut. Selässä hölskyvät sienet eivät houkutelleet ottamaan reippaampia ravi- tai laukkapätkiä.
07.02.2024 (lue koko tarina täältä)
Sisällä lämpöisessä tallissa pilkkihaalari osoittautui jokseenkin huonoksi vaatevaihtoehdoksi ja karsinoiden siivoamisen jälkeen tunsin, kuinka hiki valui vanoina pitkin selkää. Mutta kaikki tallityöt oli nyt tehty, karsinat siivottu, iltaväkkärit mitattu, päiväheinät annosteltu. Mietin hetken, lähtisinkö ratsastamaan, varmaan pilkkihaalarissa tarkenisi tehdä lyhyen aamulenkin järven jäällä. Nappasin naulasta ylimääräiset ohjat mukaan ja arvoin hetken, vaihtaisinko lämpöisen villamyssyn kypärään, enkä sitten vaihtanut, vaikka olisi varmaankin kannattanut. Luotin siihen etten putoaisi tai jos putoaisin, nakkaisi Pupu minut johonkin pehmoiseen hankeen eikä kivikovaksi jäätyneelle tielle. Pupu oli tuttuun tapaan korvat hörössä vastassa tarhassa. Kiinnitin ohjat Pupun riimuun ja talutin sen ulos tarhasta kentän laidalle, jossa kiipesin jakkaralta tamman selkään. Toppahaalari tuntui liukkaalta Pupun liukaspintaista loimea vasten, mutta ehkäpä tämä varustus nyt ajaisi asiansa. Rantaan johtavaa tietä ei oltu aurattu, mutta siinä kulki mukava polku jota pitkin ohjasin Pupun kohti rantaa. Rantasaunan huurteinen seinä ja luminen katto pilkottivat näkökentässä jo kaukaa, ja järven toiselta laidalta puitten takaa pilkotti nousemassa oleva aurinko, joka värjäsi sinertävää taivasta kauniisti lämpimän sävyihin.
Polku loppui rantasaunan terassille ja siitä eteenpäin Pupu joutui harppomaan polvensyvyisessä hangessa järven jäällä. Hanki oli mukavan puuterista ja mietin, että pitäisikö täällä käydä vähän reippaammassa askellajissa harrastamassa hankitreeniä, kunhan pakkaset vähän lauhtuisivat. Pureva pakkanen pisteli ikävästi poskia, enkä viitsinyt ratsastaa kauhean isoakaan lenkkiä ennen kuin oli jo käännyttävä takaisin kotiin. Pupu toimi onneksi ajatuksen lailla pelkällä riimullakin ja se lähti seuraamaan jälkiämme kohti rantaa ja sitä kautta takaisin kohti tallia.