Tervetuloa maalle!

Punainen navetta nököttää tutulla paikallaan siinä, mihin tie ennen päättyi. Kahdeksankymmentäluvun lopulla Rihtniementietä jatkettiin ja nykyään kuoppainen hiekkatie halkoo pihamaan - tai siis oikeammin erottaa pihan metsästä. Navetan vino katto on suoristettu ja maaleistaan rapissut lautaseinä on saanut ylleen uuden punamultakerroksen. Pihamaakin näyttää siistiytyneen sitten viime kerran, ja vanhalla talolla on elämää. Päärakennuksen verannalla vaaleatukkainen nainen heilauttaa hymyillen kättään ohikulkijoille.

Haave omasta luksustallista Helsingin kupeessa valtavine maneeseineen vaihtui arjeksi isoisältä perityllä maatilalla neljän tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista. Valtavan, hyväpohjaisen ja valoisan maneesin korvaajaksi on saatu kenttä, joka toki on iso, mutta muistuttaa vesisateiden jälkeen usein enemmän maauimalaa kuin ratsastuskenttää. Mutta parempaakaan ei muutaman tonnin kuukausittaisilla tuloilla saada, vaikka kuinka olisi intohimoa kouluratsastukseen. Vaikka alkuun hävettikin myöntää, on elämä vanhalla sukutilalla oikeastaan ihan mukavaa. Ympärillä on ikuinen remontti, halkeillutta maalia sekä narisevia ovia. Maalla varttuneesta Juuliasta tuskin olisikaan saanut fiiniä kaupunkilaista.

Lämpimästi tervetuloa toivottaa
Juulia (@)