Maalaisidylli parhaimmillaan

Avaa tallin ovi / Vieraile aittamuseossa / Eksy maastopoluille / Vieraile naapurin tallissa / Ruoki kanoja / Heitä koiralle pallo /
Silitä kissaa / Tutustu tilan väkeen / Kiertoajelulle Tervalaan / Palaa Sauran keskustaan

Ensimmäisenä aamuna täällä katsoin kuistin ikkunasta ulos ja pihamaalle avautui sellanen maisema, etten ollut eläessäni nähnyt mitään niin kaunista. Ei lapsena täällä ollut näin nättiä. Tai sitten en vaan sen ikäisenä osannut arvostaa tällaista rauhallista maalaisidylliä. Viimeistään siinä hetkessä päätin, etten muuttaisi täältä ikinä pois.

Suuret vanhat tammet varjostavat pihapiiriä kesäisin ja takapihan ikivanhat omenapuut kasvattavat niin paljon satoa, ettei kaikkea yksinkertaisesti ehdi keräämään. Pihamaalle saapuminen on kuin matkustaisi ajassa taaksepäin viisi- tai kuusikymmentäluvulle, jolloin tilalla elettiin sen kulta-aikoja. Punainen navettakin nököttää tutulla paikallaan siinä pihamaan perällä, johon se aikojen alussa rakennettiin pihatien jatkoksi. Kahdeksankymmentäluvun lopulla Rihtniementietä jatkettiin ja nykyään kuoppainen hiekkatie halkoo pihamaan - tai siis oikeammin erottaa pihan metsästä, joka vielä ennen oli viljapeltoa. Navetan vino katto on suoristettu ja maaleistaan rapissut lautaseinä on saanut ylleen uuden punamultakerroksen. Vanhan talon pihamaalla tepastelee lauma kanoja kukkonsa kanssa ja päärakennuksen kuistilla istuva koira toivottaa vierailijat tervetulleeksi iloisesti häntäänsä heiluttaen.

Navettaan rakennettu hevostalli rakennettiin rahan puutteessa pääasiassa kaikesta tilalta jo ennestään löytyvästä materiaalista, eikä vasta muutama vuosi sitten valmistunut remontti näytä sisältä ollenkaan siltä, että siellä olisi koskettu yhtään mihinkään tällä vuosituhannella. Karsinoiden ovet avautuvat käytävälle päin ja karsinoihin on asennettu kiinteät kalterit, hevoset eivät siis pääse työntämään päätään käytävälle oven ollessa suljettuna. Kolmentoista karsinan lisäksi tallissa on tilava varustehuone, kuivaushuone loimille, pesukarsina, oma syvennys hevosten rehuille sekä wc. Varustehuoneessa on jokaisen hevosen varusteille, varavarusteille ja kaiken maailman tilpehöörille hyvin tilaa. Tallin päädyssä on ovi suoraan lantalaan. Tallin pääoven puoleisessa päädyssä on pieni katos kuivikkeille ja heinäpaaleille.

Tallin ovi sulkeutui yhtä ilkeästi narahtaen kuin se oli avautunutkin. Saranat pitäisi ehkä rasvata. Pakkanen kiristeli edelleen poskipäissä, mutta tuuli oli tyyntynyt eikä ilma tuntunut enää niin kylmältä kuin aiemmin. Talvinen taivas oli pilvetön ja taivaalla loimuavat revontulet näkyivät selkeästi. Vihreän ja turkoosin sävyissä loistava taivas valaisi lyhyen matkan tallilta talolle niin hyvin, ettei taskulamppua tarvinnut sytyttää lainkaan.

Tilalla asuvat hevoset saavat viettää leppoisaa elämää suurissa hyväpohjaisissa tarhoissa, joihin ne tarhataan mahdollisuuksien mukaan pareittain. Kesäisin hevosille rakennetaan suuri laidun vähän matkan päähän tallista. Iso, hiekkapohjainen ratsastuskenttä rakennettiin tallin ja päärakennuksen väliin. Kenttää huolletaan tarpeen mukaan, mutta valitettavasti rankkasateiden jäljiltä se on usein märkä ja lätäkköinen. Kentän nurkassa on kasa estepuomeja ja muutamia tolppia hyppäämistä varten. Kesäisin treenit on mahdollista siirtää myös maastoon, sillä Rihtniemellä on ikioma maastoreitti, jonka varrelle on myös rakennettu useampia maastoesteitä! Maastoreitin lisäksi tallin lähiympäristössä kiemurtelee kunnollisia hiekkapohjaisia reittejä joita pitkin voi ravata ja laukata, mutta halutessaan metsään pääsee myös ratsastamaan pieniä kinttupolkuja pitkin. Muutaman sadan metrin päässä tallista on Rihtniemen oma hiekkapohjainen ranta, jossa hevosetkin pääsevät uimaan.

Tallipihan kartta

Lue lisää ➤

Talo - Sotien jälkeen rakennettu keltainen päärakennus seisoo pihan laidalla sellaisena, kuin isovaari sen siihen teki. Ainoa muutos talon ulkonäköön löytyy takapihan puolelta, johon muutama vuosi sitten rakennettiin suuri terassi. Pääoven puolella verannan ikkunalaudalla komeilevat samat vanhat pitsiverhot ja samanvärisiä pelargonioita, joita mummollakin aina oli. Sisäpuolelta talo on kuitenkin käynyt läpi mittavan remontin 2010-luvulla, jolloin uusittiin muun muassa keittiö ja pesutilat kokonaan. Talon alakerrasta löytyy moderni keittiö, jonka ikkunoista näkee sekä etupihalle että viereiselle tielle - siitä onkin hyvä kytätä ohi ajavia autoja ja ihmetellä, miksi naapurin setä ajaa ohitse jo kolmatta kertaa tänään. Alakerrasta löytyy myös suuri tupa, jonka seinille on jätetty paljasta hirttä näkyviin. Ikkunoista on suora näköyhteys ratsastuskentälle ja sadesäällä paras paikka kentän tapahtumien seuraamiseen onkin tuvan nojatuolin lämpimässä syleilyssä. Lisäksi alakerrasta löytyy pesutilat, vanha salikammari, tai peräkammari kuten sitä tilalla on tavattu kutsua, sekä yksi makuuhuone, josta Juulia on tehnyt oman työhuoneensa. Narisevat portaat vievät yläkertaan, josta löytyy kolme makuuhuonetta; kaksi pienempää vierashuonetta sekä Juulian oma makuuhuone.

Aitta - Suloisen punamultaisen aitan kahdesta kerroksesta löytyy vaikka mitä aarteita. Isoimpaan ala-aittaan, vanhaan vilja-aittaan, on koottu oma pieni maatilamuseo, jossa vanhat maatilan esineet on aseteltu hyllyille kauniisiin riveihin. Viereisestä ala-aitasta löytyy vähän nykyaikaisempaa rojua, kuten hevosten loimia, valjaita ja ne Working Equitation -tarvikkeet, jos niitä joku sattuisi vielä joskus tarvitsemaan. Yläkerran kolmesta aitasta löytyy nukkumapaikat yhteensä seitsemälle henkilölle, ja aittaan voikin kelin niin salliessa jäädä yöpymään.

Kanala - Pihamaalla vapaana tepasteleva kanalauma ja Hermanni-kukko asustelevat aitan taakse rakennetussa pikkuisessa kanalassa. Kanojen lämmin sisäkanala on rakennettu reunimmaiseen ala-aittaan, josta on pieni kanojen mentävä luukku ulos ulkoaitaukseen. Talvisin kanat pysyttelevät visusti sisätiloissa, mutta kesäisin ne viettävät päivänsä pihamaalla kukkapenkkejä kuopsuttaen. Hermannin ja rouvien luona kanalassa saa tietenkin käydä vierailulla.

Kenttä - Omiin tarpeisiin sopivan kokoinen kenttä (noin 30 x 60 metriä) saatiin kuin saatiinkin mahtumaan paraatipaikalle keskelle pihamaata. Kenttää huolletaan tarpeen mukaan, mutta valitettavasti rankkasateiden jäljiltä se on usein märkä ja lätäkköinen ja muistuttaa enemmän maauimalaa kuin ratsastuskenttää. Valaistuskin on vähän niin ja näin, onneksi sentään aidat pitävät ratsukon turvallisesti kentän puolella. Kentän nurkassa on kasa estepuomeja ja muutamia tolppia hyppäämistä varten. Erillistä katsomoa kentällä ei ole, mutta aitasta löytynee tarkoitusta varten tuoli jos toinenkin.

Tarhat - Jos kentän salaojituksessa jouduttiin pihistelemään, ei hevosten tarhojen pohjissa ole säästelty. Suurissa, hyväpohjaisissa tarhoissa hevosten on mukava ulkoilla aamusta iltaan, oli keli mikä tahansa. Tukevat lankkuaidat ja niiden välissä kiertävät sähkölangat takaavat, että hevoset myöskin pysyvät tarhoissaan koko päivän. Heinähävikkiä on pyritty minimoimaan asentamalla tarhoihin heinähäkit, jotka on myöskin kätevä täyttää tarhojen ulkopuolelta. Suurimmissa tarhoissa hevoset tarhaavat laumoissa ja siellä tarhojen keskelle on rakennettu katokset pyöröpaaleja varten.

Takaisin ylös

Navetasta talliksi

Navettaan rakennettu hevostalli rakennettiin rahan puutteessa pääasiassa kaikesta tilalta jo ennestään löytyvästä materiaalista, eikä vasta muutama vuosi sitten valmistunut remontti näytä sisältä ollenkaan siltä, että siellä olisi koskettu yhtään mihinkään tällä vuosituhannella. Karsinoiden ovet avautuvat käytävälle päin ja karsinoiden väliseiniin on asennettu kalterit. Kolmentoista karsinan lisäksi tallissa on tilava varustehuone, kuivaushuone loimille, pesukarsina, oma syvennys hevosten rehuille sekä wc. Varustehuoneessa on jokaisen hevosen varusteille, varavarusteille ja kaiken maailman tilpehöörille hyvin tilaa. Tallin päädyssä on ovi suoraan lantalaan. Tallin pääoven puoleisessa päädyssä on pieni katos kuivikkeille ja heinäpaaleille.

Tallipihan kuvagalleria

Nippelitietoa tallista:

13 kappaletta 3x3m kokoisia karsinoita, karsinoissa purukuivitus

Karsinoissa on vesiautomaatit, ruokakippo sekä suolakiven teline

Karsinoiden edustalla loimitelineet ja naulakko riimulle

Karsinoiden ovet avautuvat käytävälle

Karsinoiden väli- ja etuseinissä kalterit, ovissa ei kaltereita

Kaikista karsinoista on ikkuna ulos

Käytävän molemmissa päissä narut hevosen kiinnitystä varten

Varustehuoneessa satula- ja suitsitelineiden lisäksi avohyllyt muille varusteille

Varustehuoneessa myös pieni pakastin kylmäyssuojille

Pesupaikan hanasta tulee lämmintä vettä

Rehusyvennyksessä tilaa jokaisen hevosen omille rehuille sekä rehuämpäreille

Kuivaushuoneesta löytyy jokaiselle hevoselle oma loimiteline sekä kuivausteline huopien, suojien ym. kuivaamiseen

Kuivaushuoneen pesukoneessa voi pestä pientä sälää; loimet pestävä muualla tai ulkona käsin

Kausiroinan ja muiden ei koskaan käytössä olevien varusteiden säilytys mielellään keskimmäisessä ala-aitassa

Heinät ja kuivikkeet säilytetään tallin päädyssä katoksessa

Hevosten kulku pääovesta, lantalan kapea oviaukko soveltuu vain ihmisille ja kottikärryille

Tallin pohjapiirros

Avaa karsina- ja tarhajärjestys ➤

Karsinajärjestys:
1. Vilppu
2. Velmeri
3. Wiljo
4. Ensio
5. Dante
6. Apassi
7. Blondi
8. Pupu
9. Lyyli
10. Nelli
11. Notte
12.
13.

Tarhajärjestys:
1. Blondi, Lyyli, Dante
2. Pupu, Nelli, Notte
3. Velmeri
4. Vilppu
5. Wiljo
6. Apassi
7.
8. Ensio

Kaikki kuvat tallin omaisuutta, paitsi karsinakuva c. Elisa VRL-06066 (lisenssi) ja pihamaan kartan on tehnyt R.

Takaisin ylös

Aittamuseon aarteita

Vasemmanpuoleisen ala-aitan oveen on kiinnitetty metallisia kirjaimia, jotka muodostavat sanan museo. Aitan ovi aukeaa naristen ja sisällä avautuu suloinen pieni aittahuone, entinen vilja-aitta, jonka seinillä on nykyään hyllyjä täynnä toinen toistaan kummallisempia vanhoja esineitä. Museon näyttelystä löytyy muun muassa isovaarin kansakoulussa tekemä tuohivirsu, sekä maatalon arjessa käytettyjä esineitä: rukin osia, juustomuotti ja paljon sellaisia juttuja, joiden alkuperäistä käyttötarkoitusta kukaan ei tiedä.

Rihtniemen tilalla elettiin tilan ensimmäisinä vuosikymmeninä kiireistä maatalon arkea. Isäntäperheen piti kiireisenä kahdeksan lehmää ja muutaman kymmenen hehtaarin verran peltoa. Nykyisen ratsastuskentän paikalla oli suuri kasvimaa, jonka antimia kerättiin talven varalle talon kellariin: perunaa, porkkanaa ja lanttua. Kasvimaan vieressä oli suurehko kasvihuone, jossa kesäisin kasvoi kurkkua, tomaattia ja tarpeellisia yrttejä, kuten tilliä ja ruohosipulia. Vuoden saattoi jakaa karkeasti kahteen jaksoon: talveen, jolloin maassa oli lunta, ja kesäkauteen, joka alkoi lumien sulaessa ja loppui syksyn ensimmäisten pakkasöiden aikaan. Talvella levättiin, hiihdettiin lähimetsissä, käytiin pilkillä. Kesäisin päivät täyttyivät tärkeistä maatilan töistä: piti kääntää perunamaa, kitkeä porkkanapenkki, tehdä heinää, lypsää lehmät ja niin edespäin.

Seitsemän- ja kahdeksankymmentälukujen taitteessa eläimistä luovuttiin ja tila toimi vielä noin kymmenen vuoden pelkästään viljatilana, kunnes tilan isännästä, minun isovaaristani, jätti aika ja isomummo muutti kaupunkiin. Minun vaarilleni hänen lapsuudentilansa oli tärkeä, ja vaikka oma perhe asusti liki sadan kilometrin päässä, oli jokainen viikonloppu ja loma vietettävä kotitilalla. Sitten kun vihdoin tuli aika jäädä eläkkeelle, muutti vaari takaisin lapsuudenkotiinsa. Olin kymmenvuotias kun tilasta tuli minun mummolani, vaikka mummoni ei tilalla koskaan ennättänytkään asumaan. Kaikki lapsuuteni kesät vietimme mummolassa, minä, veljeni ja muutama serkkumme. Serkut olivat kaupunkilaisia eivätkä ymmärtäneet meidän maalaislasten leikkejä, ja isovelikin kasvoi pian ohi leikki-iän ja lähti ulkomaille opiskelemaan. Jäljelle jäi vaari ja minä. Vaari opetti minulle kaiken: kuinka kirves teroitetaan valtavaa tahkoa apuna käyttäen, miten traktori käynnistetään ja minne navetan vintillä voi astua ilman että jalka menee lattiasta läpi. Kaiken aikaa minä haaveilin, että joskus minullakin olisi oma tila, vähän isompi ja hienompi kuin mummola ja siellä olisi hevostalli täynnä upeita kiiltäviä kilpahevosia.

"Vaari, vaari! Anna mun ajaa!" hihkaisin vaarille, joka ajoi vanhaa punaista traktoria ulos tallista. Mä tiesin ettei se kieltäytyis ja tälläkin kertaa se ojensi kätensä, että pääsin kyytiin. Tää oli parasta. Me ajettiin ihan koko Tervajärven ympäri, viis kilsaa, ja mä sain ajaa ihan koko matkan. Haluun kyl heti huomenna uudestaan.

Olin parikymppinen, kun vaarin kunto romahti ja hän muutti palvelutaloon asumaan. "Kuules, Juulia. Ota sinä tämä tila hoidettavaksesi. Rakenna tähän se hevostalli", vaari sanoi. Ja niin mummolasta tuli pian minun kotini. Silloin elettiin vuotta 2015, olin juuri ja juuri parikymppinen vasta valmistunut ratsastuksenohjaaja ja ylioppilas. Haaveet jatko-opiskeluista vaihtuivat suureen remonttilainaan, jotta saisin rakennettua mummolaani sen hevostallin josta olin haaveillut.

Seuraavana vuonna navetasta valmistui hevostalli, rakentaja oli sitä mieltä että helpompaa olisi purkaa koko rakennus ja rakentaa uusi, mutta pidin pintani ja vaadin vanhan navetan kunnostamista. Samaan aikaan pihalle valmistui myös ratsastuskenttä, eikä aikaakaan kun pihamaan täyttivät hevoset: minun oma ratsuni Hippu, joka oli ollut omistuksessani opiskeluajoista lähtien, Hipun seuraponi Kirppu sekä kymmenkunta yksityishevosta. Myöhemmin tuli vielä Blondi, josta piti tulla seuraava kilparatsuni Hipun jäädessä eläkkeelle. Usean vuoden ajan luulin eläväni unelmaani yksityistallin pitäjänä, siivosin karsinoita, järjestelin muiden sotkuja ja lanasin kenttää harva se päivä.

Yhtenä päivänä kuitenkin päätin, että nyt riittää. Vuonna 2020 Rihtniemestä lähtivät viimeisetkin yksityishevoset ja suljin tallin vain omaan käyttööni. Aamuisin talli oli kuitenkin ankea, kymmenen tyhjää karsinaa muistuttivat jatkuvasti siitä, että tänne mahtuisi lisääkin hevosia. Pian Hippukin lähti taivaslaitumille. Sen tilalle laumani vahvistukseksi tuli pian Pupu, jotta Blondi saisi laitumelle ikäistään seuraa Kirpun kärsiessä kesän tarhassa kaviokuumeriskin takia. Tyhjä talli alkoi täyttyä keväällä 2021: talliin saapuivat ensin Wiljo, sitten Paloma ja vielä Herkku. Ostinpa vielä pari hevosta lisää ja pian tallini alkoi taas olla sellainen kuin pitikin. Illalla ennen kotiin lähtöä tallin täytti tyytyväinen heinän rouskutus ja aamulla vastassa oli hörisevä hevoskuoro. Näin kaiken pitikin olla.

Vai pitikö? Jotain tuntui puuttuvan. Tilalta puuttui elämä ja pihamaalta vilinä ja vilske. Yksin syksyn pimeydessä hevosharrastus tuntui, no, yksinäiseltä. Eikä aikaakaan, kun osa tallipaikoista varattiin uudestaan yksityishevosia varten, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Takaisin ylös

Maastoilijan paratiisi

Aika riensi jutustellessamme heinäkuun kilpailuista ja pian olimmekin saapuneet Syvälammen rantaan. Metsäpolku kulki aivan rantaviivan tuntumassa ja läheisten mökkien laitureilta kuului lasten kiljuntaa ja molskahduksia, kun lapset hyppivät laiturilta veteen. Wiljo ei reagoinut ääniin mitenkään, mutta Ensio jännittyi hetkeksi kuuntelemaan riemunkiljahduksia. Jatkoimme metsäpolkua pitkin takaisin Syvälammentielle ja edelleen kohti Jyrkkävuorta. Vaikka lämpötila oli reilusti hellelukemissa, en malttanut odottaa muutamaa reipasta laukkapätkää Jyrkkävuoren mäkisissä maastoissa.

Rihtniemen sijainti on maastoilua rakastavan unelmapaikka. Rihtniemen tilaan kuuluvaan metsään on rakennettu oma pieni maastoesterata, josta löytyy kymmenen matalahkoa kiinteää maastoestettä. Maastoesterata on melko leveä ja hyväpohjainen eikä siellä liiku muita ihmisiä, joten maastoreiteillä on turvallista ottaa reippaampiakin laukkapätkiä. Maastoradalta risteää pienempiä polkuja syvemmälle metsään, mutta kaikista parhaat maastoreitit löytyvät vähän kauempaa Syvälammen takaa Jyrkkävuoren kangaspohjaisista metsistä, joissa on laukkapätkiä ajatellen kyrkkiä nousuja ja kapeampia puiden välissä kiemurtelevia polkuja, joiden varsilta voi syksyisin löytää myös sieniä.

Kärryjen kanssa maastoilevalle pienen Tervajärven ympäri kulkeva reitti on ehdottomasti helpoin valinta, sillä tie on joka kohdasta niin leveä, että autot mahtuvat ohittamaan valjakon turvallisesti. Tervalantietä pitkin pienen järven ohitse jatkaessa pääsee ylittämään Tervalankosken kuohujen ylitse kulkevan sillan, jonka jälkeen maastoilua voi jatkaa tietä pitkin kilometrikaupalla. Tervalankosken eteläpuolella metsämaastot muuttuvat kivikkoisemmiksi, joten metsissä samoilusta pitävän ei kannata sinne päin suunnata.

Pihkajoen ranta on melkoista ryteikköä, mutta jos sellaista ei hätkähdä, on rantaan mahdollista päästä Tervalantien kautta Tervalankosken yli kulkevan sillan kohdalta. Aivan kosken alajuoksulla joen virtaus on melko voimakas, mutta vähän matkan päässä virtaus laantuu ja jokeen voi pulahtaa vaikka uimaan. Kovin lähelle Tervanummenpolun mökkirantoja ei kuitenkaan kannata hevosten kanssa mennä. Mökkiläisten pyynnöstä ja naapurirauhan säilyttämiseksi ratsastusta Tervanummenpolulla ja mökkien läheisyydessä on syytä välttää.

[klikkaa kartta suuremmaksi]

Takaisin ylös

Stall Varjoranta

"En mä kyllä omaa tallia perusta. En vaikka maksettais", Max puhisi tuohtuneena kuultuaan ehdotukseni. Minun mielestäni siihen Tervalan vanhan kyläkoulun pihaan olisi hyvin saanut oman tallin, siinä piharakennuksessakin oli ihan suora katto ja tilaa varmaan ainakin neljälle karsinalle. Tiesin kyllä, ettei Max innostuisi ajatuksesta mutta oli pakko ehdottaa jotain, kun ei sen uusi hevonen minunkaan talliini mahtunut vakituisesti asumaan.

Yksärihaku / Asukkaat

Vaikka Max ensin vastusti kovasti ajatusta omasta tallista, oli puheet lopulta pakko pyörtää. Minun tallini oli täynnä, eikä Sauran ratsastuskoululle ollut mahdollista viedä yksityishevosia. Tervalan vanhan kyläkoulun piharakennukseen saatiin kuin saatiinkin mahtumaan neljä karsinaa sekä pieni varustehuone. Lisäksi rakennusta laajennettiin hieman, jotta sen päätyyn saatiin tehtyä muutaman hevosen pihatto, jotta Max saisi oman hevosensa kesäksi ympärivuorokautisesti ulkoilemaan ja talveksi sitten takaisin karsinaan. Pihapiiriin saatiin mahtumaan muutama hiekkapohjainen tarhakin, mutta kenttää tai muita ratsastusmahdollisuuksia tiluksilla ei ole. Rihtniemen ratsastuskentälle on kuitenkin metsän läpi ratsastaen matkaa vain puolisen kilometriä ja Rihtniemen kaikki ratsastusalueet ovat Varjorannan tallin vapaassa käytössä.

Talli on mukavan valoisa ja isot karsinat sekä leveät käytävät pitävät huolen siitä, että arki on sujuvaa. Lämmitetyssä varustehuoneessa on runsaasti kaappitilaa varusteille ja erillisessä varastotilassa on tilaa kausivarusteiden, kärryjen ja muiden tarvikkeiden säilytykseen. Pesupaikan virkaa toimittaa tallin oven edusta, jossa tallikäytävältä löytyy lattiakaivo ja seinästä vesiletku hevosen pesua varten. Talvella letkusta lämpimän veden saaminen voi olla mahdotonta ja silloin kannattaakin joko lämmittää vettä vedenkeittimessä ja sekoittaa oma lämmin vesi, tai suunnata suosiolla Rihtniemeen hyödyntämään sieltä löytyvää pesupaikkaa ja lämmintä vettä. Sateessa kastuneet loimet voi kuivattaa käytävällä loimenkuivatustelineissä, jotka löytyvät seinältä varustehuoneen edustalta. Tallin oven yläpuolella puhaltava ilmalämpöpumppu kuivattaa märimmänkin loimen yön aikana sekä pitää talli-ilman talvella mukavan lämpöisenä ja kesällä viileänä. Jokaisessa karsinassa on ikkuna, jonka saa tarvittaessa avattua. Lisäksi karsinoista löytyy vesiautomaatit ja rehukulho. Pihaton puolelta vesiautomaatteja löytyy sisältä kaksin kappalein ja ulkoa löytyy vielä yksi suuri vesisaavi. Pihaton paksu kuivikepatja tarjoaa asukkaille mukavan makuupaikan vuoden ympäri, ja pihaton ovelle asetettu oviverho ja heti sen ulkopuolelta löytyvä katos pitävät sateen ja viiman visusti pihaton ulkopuolella. Pihattoon pääsee kulkemaan suoraan tallista liukuoven kautta, joka aukeaa niin paljon, että siitä mahtuu kulkemaan mukavasti hevosenkin kanssa. Pihattotarha jatkuu jonkin verran metsän puolelle, ja puut tarjoavat niin varjoa kuin tuulensuojaakin pihattolaisille, kuin myös virikkeellistä ympäristöä ja epätasaista maastoa.

Talo, päärakennus, kyläkoulu, millä nimellä tuota vesivahingoista kärsinyttä rakennusta haluaakaan kutsua, ei ole vielä lähimainkaan asumiskuntoinen. Vanhasta kyläkoulusta Max remontoi itselleen parhaillaan kotia itselleen, aina kun vain töiltään ja hevosharrastukseltaan ehtii. Koulurakennus on ehtinyt tyhjillään olon aikana rapistua ja sisältä on löytynyt kosteusvaurioita ja sen sellaista ongelmaa, jotka hidastavat remonttia ja nostavat tarvittavaa budjettia. Pihapiirissä ei siis asu ketään, että se kannattaa ottaa huomioon tänne tullessa. Talon kellariin on tulossa erillinen saunaosasto ja kunhan putkiremontti saadaan tehtyä niin sinne tulee sisävessa mitä tallilaiset voi käyttää, vielä hetken aikaa täytyy tyytyä ulkohuussiin. Kyllä se remontti muutenkin joskus valmistuu, vaikka tarkempi aikataulu on vähän auki vielä.

Tallin ovet pidetään lukossa, kun paikalla ei ole ketään! Avain löytyy oven vierestä numerolukollisesta boksista ja numerokoodi jaetaan vain yksityisten omistajille! Pihassa on ilmoitukset valvontakamerasta, mutta ei täältä sellaista löydy. Pihatien varteen on kuitenkin asennettu riistakamera kävijöiden valvontaa varten. Muista siis hymyillä kun ajat tallin pihaan - olet kamerassa!

Nippelitietoa tallista

4 karsinaa, liukuovet ja kalterit ja kaikki muut hienoudet löytyy mitä Rihtniemestä ei

Pihatossa tilaa 3-4 hevoselle, riippuu vähän laumadynamiikasta ja onko poneja vai isoja hevosia

Muutama tarha, joissa heinäautomaatit. Hiekkapohjakin on, mutta sateella silti kuraantuu kaikki

Oikopolkua pitkin 0,5 km ratsastusmatka Rihtniemeen

Lämmin satulahuone ja erillinen varasto varusteille

Erillistä pesupaikkaa ei ole, mutta oven edustalla käytävällä on lattiakaivo niin siinä voi pestä hevosen

Heinät löytyy siitä pienemmästä piharakennuksesta

Kunnolla valaistu piha, valoissa liiketunnistimet

Talon takana ulkohuussi, sisävessaa ei löydy tallista

Avaa karsina- ja tarhajärjestys ➤

Talli
Karsina 1: Alma
Karsina 2: Vale
Karsina 3: Rafael
Karsina 4:

Pihatto:
1. Sirpa
2. Celeste
3. Jenavieve
4.

Tarhaus:
Tarha 1: Alma
Tarha 2: Vale & Rafael
Tarha 3:

Takaisin ylös

Hermanni ja rouvat

Kesäkanoista tulikin ympärivuotiskanoja, kun en loppukesästä enää tohtinut pienestä kanalaumastani luopua. Kukapa ei haluaisi viettää päiviään kuunnellen iloista kotkotusta ja harva se päivä johdattaa karanneita kanoja takaisin oman laumansa luokse.

Aamuisin, päivisin ja oikeastaan mihin tahansa vuorokaudenaikaan Rihtniemen tontilla saattaa raikua rosoinen kiekaisu. Kyseessä on mitä todennäköisimmin tilan ehdoton kuningas, kukko nimeltä Hermanni. Aitan yhteyteen on rakennettu kanala ja siellä asustaa tällä hetkellä kuusi kanaa: Helmi, Vilma, Elvi, Aila, Onerva ja Kerttu, sekä tietysti Hermanni. Kesäpäiviään kanat viettävät usein pihamaalla vapaana. Ne noukkivat nurmikosta kastematoja ruuaksi ja palaavat illalla kutsusta takaisin kanalaan, kun ovella heiluttelee vähän kauraämpäriä. Talvisin kanat asustavat aitassa sisätiloissa lämpimässä.

Kanat ovat yllättävän seurallisia eläimiä ja ne rakastavat kaikkia, jotka tarjoavat niille ruokaa. Kanat voi löytää esimerkiksi kukkapenkistä multaa kuopsuttelemasta. Ne ovat kesyjä ja ne voi ottaa syliinkin. Hermannin pyydystämistä syliin tosin ei kannata edes yrittää, sillä kukko ei siitä pidä ja saattaa nokkia tunkeutujaa. Hermanni onkin kanalauman ainoa yksilö, jonka vierailija haluaa kiertää hieman kauempaa.

Takaisin ylös

Kaapo

Mustavalkoinen koira heilutti häntäänsä niin, että sen koko takaruumis huojui mukana. Pihaan oli saapunut taas ihania vieraita! Kaapo nappasi tennispallon suuhunsa ja loikki tervehtimään tulijoita. Ehkä joku heittäisi sille pallon?

Kaapon elämä on hyvin yksinkertaista. Kun sillä on maha täynnä ja suosikkipallo lähettyvillä (ja mielellään joku heittämässä palloa), sen elämä on niin täydellistä kuin koiran elämä voi olla. Jokaisessa ihmisessä Kaapo näkee mahdollisuuden uuden leikkikaverin saamiseen, ja se tyrkyttää palloa niin kauan, kun joku jaksaa en sille heittää. Kaapoa tuskin koskaan näkee ilman iloista ilmettä viattomilla koiran kasvoilla. Paitsi ehkä silloin, kun Hermanni on juuri antanut sille kyytiä. Kaapo kun ei oikein ymmärrä, että Hermanni ei halua leikkiä sen kanssa.

Kaapo on aikuiseen ikään ehtinyt bordercollieuros, jolle ikä on ainoastaan numeroita. Sen luonteessa näkyy koiranpentumainen leikkisyys, halu tutkia ja tutustua kaikkeen uuteen. Kaapo ulkoilee vapaana ja pysyttelee aina tarkasti kuulomatkan päässä - ja kun joku vihdoin huutaa sen nimeä, se ryntää paikalle aina yhtä iloisena.

Takaisin ylös

Valma

Istuin puoliunessa keittiön pöydän ääressä ja hörpin höyryävää kauramaidolla höystettyä kahvia. Kaapo oli asettunut aamu-unille tuvan leivinuunin eteen ja Valman oranssi häntä roikkui uunin päältä ja heilui laiskasti. Kyllä niiden kelpasi täällä sisällä lämpöisessä, mietin, ja hytisin jo ajatuksellekin, että kohta pitäisi mennä ulos kylmyyteen.

01/2023 syntynyt leikattu tyttökissa
Tallipihalta et Valmaa varmasti löydä, sillä kissa on pysytellyt visusti sisätiloissa saapumisestaan asti. Lämpimimpinä kesäpäivinä Valma saattaa luikahtaa ulos päiväunille auringonpaisteeseen verannan portaille, mutta sen kauemmas raittiiseen ulkoilmaan ei tämä kissa kuonoaan pistä. Siinä missä Kaapo seikkailee ulkona sydämensä kyllyydestä, on talon seinien sisäpuolella Valman valtakunta. Eläinsuojeluyhdistys Njauskiksen kautta meille saapuneen kissaneidin päivät koostuvat päiväunista, syömisestä ja päiväunista. Siellä missä on talon lämpöisin kohta, siellä myös Valma. Mikäli kissaa ei löydä nukkumasta ikkunan edestä sohvalta tai sängyltä, löytyy se todennäköisesti saunan lauteilta tai tuvan leivinuunin pankolta. Juoksuaskeleita Valma ei ota kuin ruokakupille, eikä liikunta voin muutenkaan tunnu Valman jutulta. Valman saapumisen jälkeen Kaapo-raukka on joutunut tyytymään lattialla nukkumiseen, kun Valma on vallannut sen nukkumapaikan Juulian sängyn jalkopäädystä. Nukkumisjärjestelyistä huolimatta kissa-koira parivaljakko tulee keskenään hyvin toimeen, vaikka Valma ylenkatsookin Kaapon touhottamista ja säheltämistä päivästä toiseen.

Takaisin ylös

Tervalan kylä

[klikkaa kartta suuremmaksi]

Kylän kuva-arkisto

Tervalan kylä on ollut 1920-luvulta asti osa Sauran kaupunkia. Tervalan kylä on saanut nimestä kylän keskellä olevasta pikkuruisesta Tervajärvestä. Länsipuolelta kylä rajoittuu maantiehen ja itäpuolelta suureen Syväjärveen. Syväjärvestä alkava Pihkajoki kulkee kylän läpi ja Tervalantien puusiltaa pitkin pääsee ylittämään joen Tervalankosken kohdalta. Tervalan postinumeroalue ylettyy raviradalle asti ja postinumeroalueella asuu vakituisesti noin viisikymmentä asukasta.

Maantietä pitkin Sauran keskustaan pääsee reilussa vartissa, mutta vanha ja huomattavasti pidempi reitti kaupunkiin kulkee mutkaisia hiekkateitä pitkin.

Rihtniemen maastoesterata ja Rihtniemen ranta

Rihtniemen tilaan kuuluvaan metsään on rakennettu oma pieni maastoesterata, josta löytyy kymmenen matalahkoa kiinteää maastoestettä. Maastoesterata on melko leveä ja hyväpohjainen eikä siellä liiku muita ihmisiä, joten maastoreiteillä on turvallista ottaa reippaampiakin laukkapätkiä.

Lyhyen matkan päässä Rihtniemestä, nykyisin varsinaisen pihapiirin ulkopuolella on Rihtniemen oma pieni uimaranta ja savusauna. Ranta on hiekkarantaa koko matkan tien päästä rihtniemen niemenkärkeen saakka. Rannalla on luvallista ratsastaa ja uittaa hevosia, kuitenkaan ei aivan laiturin ja saunan edustalla. Ennen tie rantaan kulki lehmien laitumien läpi, nykyisin osa vanhoista lehmälaitumista on metsää ja osa hevosten kesälaitumia.

Katajan lammastila

Tämän lähemmäksi lähituotettua ruokaa ei Rihtniemessä pääse! Naapurissa vajaan kilometrin päässä sijaitsee Katajan lammastila, jossa asuu noin sata suomenlammasta sekä toistasataa kanaa. Lampolan yhteydessä on pieni tilakauppa, jossa myydään kananmunia, lampaan lihaa ja lampaanvillasta kehrättyä lankaa. Tilapuoti on avoinna "silloin kun joku on kotona", mutta tuotteita saadakseen perhe suosittelee olemaan puhelimitse yhteydessä ennen paikalle saapumista. Katajan tilan munia ja lampaanlihatuotteita myydään myös lähikaupunkien ruokamarketeissa. Kesäisin tilan viereisillä pelloilla näkee laumoittain lampaita ja loput tilan pelloista ovat viljapeltoina. Ja hei - siinä Rihtniementien ja Tervalantien risteyksessä olevalla pellolla on lupa ratsastaa sadonkorjuun jälkeen!

Katajan tilaa pyörittää viisihenkinen Heiskasen perhe, johon kuuluu isä Arto, äiti Katariina ja lapset Lilli, Leevi ja Luukas. Nuorin lapsi Lilli on toisella luokalla ja perheen pojat käyvät yläastetta Sauran yhtenäiskoululla. Kyläteillä mopoilevat pojat ovatkin todennäköisesti aina Heiskasen veljeksiä. Kuopus Lilli ei vauhdikkuudessa veljilleen juuri häviä, vaan pellavapäisen tytön näkee tuon tuostakin pyöräilemässä tai juoksemassa pitkin maita ja mantuja perheen koiran Onnin, kullankeltaisen suomenpystykorvan kanssa. Perheenisä Arto on kylän metsästysseuran johtaja ja metsästyskauden aikaan voi olla varma, ettei Artoa juuri tilan hommissa näe. Onneksi sanavalmiilla ja topakalla Katariinalla on langat (kirjaimellisesti!) visusti käsissään ja vaaleatukkainen nainen huolehtii ympäri vuoden lammastilan päivittäisistä asioista. Pyynnöstä Katariina valmistaa langan lisäksi myös muita lampaanvillatuotteita, kuten hevosille pintelipatjoja sekä huovutettuja pipoja ja lapasia.

Vanha kyläkoulu eli nykyään Stall Varjoranta

Tervalan vanha kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2011, ja vuodesta 1990 lähtien siinä oli enää luokat 1-6. Nykyisin kaikki Tervalan kylältä tulevat peruskoululaiset (noin kymmenen) kulkevat bussilla Sauraan kouluun. Parhaimmillaan 50- ja 60-luvuilla koulussa oli reilut seitsemänkymmentä oppilasta, mutta seitsemänkymmentäluvulta alkaen oppilasmäärä oli ollut tasaisessa laskussa. Kyläkoulun pihassa on keinut ja kiipeilyteline jossa varsinkin kesäisin näkee mökkiläisten lapsia leikkimässä, mutta muuten koulun piha on autio. Koulun pihasta lähtee metsään pieni kinttupolku, jota pitkin pääsee Syväjärven rannan kallioille.

Syksyllä 2022 Rihtniemessäkin hevosia kengittävä Max Varjoranta osti kyläkoulun itselleen ja rakensi pihan varastorakennukseen pienen tallin omille hevosilleen ja muutamalle yksityiselle. Hevosten tilat ovat oikein hyvällä mallilla, mutta varsinainen koulurakennus on vielä ison remontin päässä asumiskuntoisesta... Ehkä sekin remontti joskus valmistuu

Hepomäki

Nimestään huolimatta Hepomäen tilalla ei koskaan ole ollut hevosia yhtä tai kahta maatilan töissä käytettyä hevosta enempää. Paikka on vanha maatila, jossa nykyään asuu noin seitsemänkymppinen pariskunta. Tilan nimitys tulee Hepomäen tilan ja Tervalan vanhan kyläkoulun välissä kohoavasta kivikkoisesta hepomäestä. Hepomäen pihaan eksyvää ratsastajaa hemmotellaan takuuvarmasti tuoreella pullalla ja kahvilla, mikäli isäntäväki vain sattuu olemaan kotona.

Isosaari ja Isosaaren uimaranta

Isosaaren uimaranta on erityisesti Tervalan mökkiläisten suosiossa. Hiekkaranta on tarkoitettu vain ihmisille, eikä sinne saa mennä uittamaan hevosia. Uimarannan yhteydessä on pieni venesatamaksi kutsuttu alue, jossa Tervanummenpolun mökkiläiset ja Isosaaren mökkiläiset säilyttävät soutuveneitään. Isosaari oli pitkään asumaton saari, ennen kuin 2000-luvun alussa sinne rakennettiin hulppea kesämökki, jonne on kulku ainoastaan veneellä Isosaaren uimarannan kautta.

Tervanummenpolku

Tervanummenpolun varrella on useita kesämökkejä. Niistä Pihkajoen puoleisilla mökeillä on omat rannat Pihkajoen varressa, mutta Tervajärven puoleiset mökkiläiset kulkevat vähän matkan päähän Isosaaren uimarannalle. Mökkiläisten pyynnöstä ja naapurirauhan säilyttämiseksi ratsastusta Tervanummenpolulla on syytä välttää.

Syväranta

Syvärannan kauniissa vaaleankeltaisessa talossa asuu noin viisikymppinen pariskunta, jotka omistavat Syväjärven ja Syvälammen rannalta useita kesämökkejä. Mökit ovat vuokrattavissa ja erityisesti juhannuksen aikoihin mökit ovat aina täynnä. Mökeillä vierailee myös paljon venäläisiä turisteja. Syvärannan tilalla on myös mansikkapeltoja, joista saa kesäisin pientä maksua vastaan käydä keräämässä mansikoita.

Syvälampi

Syvälampi on pieni metsälampi, jonka rannalla on Syvärannan omistuksessa olevia kesämökkejä. Syvälammen vesi on kirkasta ja kylmää kesähelteilläkin. Lammen ohitse kulkevaa Syvälammentietä pitkin pääsee Syvälammen pohjoispuolelle kohoavalle Jyrkkävuorelle. Jyrkkävuoren alue on siistiä kangasmetsää ja siellä on hyvät maastot kiipeillä hevosen kanssa mäkiä ylös ja alas.

Pihkajoki

Syväjärvestä alkava Pihkajoki kiemurtelee välillä umpimetsässä ja välillä peltojen välissä, minkä lisäksi sen varrelta löytyy useita kesämökkejä. Myös muutaman kilometrin päässä Rihtniemestä sijaitseva Sauran ravirata on aivan Pihkajoen rannalla. Joen ranta on melkoista ryteikköä, mutta jos sellaista ei hätkähdä, on rantaan mahdollista päästä Tervalantien kautta Tervalankosken yli kulkevan sillan kohdalta. Aivan kosken alajuoksulla joen virtaus on melko voimakas, mutta vähän matkan päässä virtaus laantuu ja jokeen voi pulahtaa vaikka uimaan.

Salainen menomesta ➤

Tervalan kylän tarkkaan varjeltu salaisuus on oma pikkuinen kyläbaari. Kiiskenojan vanhaan navettaan rakennettu salakapakka on avoinna joka keskiviikko ja torstai kello 18-00 ja perjantaisin sekä juhlapäivinä, kuten uudenvuodenaattona, juhannuksena ja tapaninpäivänä klo 20-02. Baarin toimintaperiaate on yksinkertainen: hanasta saa juotavaa ja kaiuttimissa soi 70- ja 80-luvun klassikkokappaleita. Kiiskenojan taloon muuttanut neljissäkymmenissä oleva pariskunta on saanut remontoitua piharakennukseensa tunnelmallisen juhlatilan baaritiskeineen ja tanssilattioineen. Pieneksi kyläbaariksi paikka on yllättävän iso ja paikalta löytyy myös toimiva sisävessa. Tila soveltuu myös isompiin juhliin ja se on vuokrattavissa myös tapahtumia varten. Jos hyvä tuuri käy, saattaa ihan tavallisten aukioloaikojen puitteissakin paikalta löytyä livemusiikkia, jolloin paikallinen kyläbändi soittaa toivebiisejä.

Mitään hienouksia baarista on turha odottaa saavansa - täällä erikoisoluita pyytävä nauretaan takuuvarmasti pihalle. Hanasta löytyy perinteistä sinistä lonkeroa, omenasiideriä ja kolmosolutta. Nätisti jos pyytää, saattaa tiskin alta löytyä vahvempia juomia kaipaaville myös jallua tai koskenkorvaa. Alkoholittomia juomavaihtoehtoja on tasan kaksi: hanavesi ja cola. Juomien hinnat ovat kohtuulliset ja maksu onnistuu vain käteisellä tai mobilepaylla. Toisinaan paikalla olijoilla näkyy myös omia juomia, niidenkin nauttuminen on ihan sallittua, kunhan silloin muistaa jättää baaritiskin tippipurkkiin pienen kiitoksen.

Kiiskenojan kaljanavetta
avoinna ke-to 18-00
pe sekä juhlapäivinä 20-02

Toiminnasta vastaa
Kiiskenohan tilan isäntäpari Timo & Hannele

Kuvien tekijänoikeudet ➤

Järjestyksessä:
Photo by K8 on Unsplash
tallin omaisuutta
Britt-Marie Sohlström (lisenssi)
tallin omaisuutta
Ulf Bodin (lisenssi)
Photo by Fredrik Öhlander on Unsplash
tallin omaisuutta
Maria Eklind (lisenssi)
tallin omaisuutta
Photo by Rural Explorer on Unsplash
Photo by Minna Autio on Unsplash
photo by Nicolas Hoizey on Unsplash
photo by Steve Allison on Unsplash
Photo by Tobias Seward on Unsplash
Photo by Joakim Honkasalo on Unsplash

Takaisin ylös

Saura

Pieni mutta vaatimaton, Etelä-Savon unohdettu helmi... Näillä ja monilla muilla sanoilla paikalliset kuvailevat Sauraa. Kaikkien puheissa kuuluu ylpeys omaa kotipaikkakuntaa kohtaan, täällä elämä hymyilee ja ihmisen on hyvä olla. Täällä on kaikki; palvelut, luonto, ystävälliset ihmiset, värikäs historia, elämää ja niin edelleen. Kimallusta ja krumeluuria ei Saurasta löydä, mutta lämmintä tunnelmaa, persoonallisuutta ja sielukkuutta sitäkin enemmän.

Sauran kaupunki rakentui aikojen alussa Pihkajoen ympärille, kun joen varteen perustettiin soutuveneitä rakentava tehdas. Tukit uitettiin Tervalan kylältä Pihkajokea pitkin tehtaalle ja vauhdikkaasti virtaava koski tarjosi energiantuotantoa tehtaan tarpeisiin. Nykyään tehdas on jo lopettanut toimintansa, mutta vanhan ruukin alueelta löytyy elämää pienen kahvilan, taidegallerian, loft-henkisten asuntojen ja nykyään myös elokuvateatterin muodossa. Sauran varsinainen keskusta on rakentunut aivan tehdasalueen kylkeen ja sieltä löytää palveluita joka lähtöön: keskikokoinen ruokakauppa, lounasravintola, kampaamo, baari, kuntosali... Kuten aiemmin sanottu: täällä on kaikki. Huhu kertoo, että kylän paras menomesta löytyy aivan muualta kuin keskustasta, mutta salakapakan mahdollisesta olemassaolosta ei julkisesti puhuta. Keskustasta torin läheisyydestä löytyy muutama kerrostalo, mutta muuten koko Saura on läpikotaisin pientaloaluetta, ja omakotitaloalueet ovat levittäytyneet laajalle alueelle keskustan ympäristöön.

Saurasta löytyy päiväkoti ja yhtenäiskoulu, jossa on luokkia eskarista lukioon. Lisäksi kylältä löytyy oma pieni urheilukenttä, valaistuja pyöräily- ja kävelyreittejä, kirjasto, pieni terveysasema ja monia muita palveluita. Parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Sauran junaseisake, jossa pysähtyy päivittäin muutamia matkustajajunia. Muutoin julkinen liikenne on täällä melkoisen olematonta. Valtatietä pitkin kulkee parin tunnin välein bussi, jolla pääsee kulkemaan Saurasta Tervalaan ja takaisin. Lisäksi kauempana yhtenäiskoululta asuville on järjestetty koulubussi, mutta muuten julkista liikennettä ei kaupungista löydä. Oma auto onkin täällä tarpeellinen.

Hevosihmisille Saurasta löytyy vain vähän erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Sauran ratsastuskoulu sijaitsee viitisen kilometriä keskustasta, aivan vastakkaisessa suunnassa kuin Rihtniemi. Ratsastuskoulu ei majoita yksityishevosia, mutta ratsastuskoulun naapurin kimppahoitotalliin mahtuu yksityishevosia. Lähellä Tervalaa sijaitseva Sauran ravirata on miltei autio, ellei muutaman kerran kesässä järjestettäviä paikallisraveja lasketa. Raviradan talleihin mahtuisi vuokralle ravivalmentaja jos toinenkin, mutta halukkaita ravitallin pitoon ei tunnu löytyvän.

Tutustu Sauran kaupungin kuva-arkistoihin

Nippelitietoa

Perustettu 1800-luvun puolivälin tienoilla

Asukkaita noin 6 000, lisäksi kesäisin paljon mökkiäisiä

Pieni keskusta ja laajalle alueelle levittäytyneet pientalo-alueet

Julkiset palvelut

Sauran kaupungintalo

Kirjasto

Terveysasema

Kaksi päiväkotia

Sauran yhtenäiskoulu (luokat 1-9, lisäksi eskari ja lukio)

Uimaranta joen varressa

Yleisurheilukenttä, talvisin ulkojää

Sauran kirkko, hautausmaa

Palokunta

Muut palvelut

K-Supermarket

Pikkukaupat Sale ja K-Market

Kallen kioski

Kuntosali Puntti

Vanhan venetehtaan kahvila

Venetehtaan elokuvateatteri

Kampaamo Kutri&Kihara

Hotelli Saura

Lounasravintola Lounatuuli

Bar Kasino

Pizzeria Pepperoni

Shellin huoltoasema

Kauempana keskustasta maatalouskauppa

Huomaathan, että Rihtniemen ratsutila on virtuaalitalli ja jokainen tallissa asuva hevonen on virtuaalihevonen.