Juhlamoka

rautias aa ee suomenhevostamma, 169 cm
syntynyt 15.01.2023 Suomessa, 8-vuotias
VH23-018-0041

kasvattanut Juulia
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  helppo A      re  :  110 cm      ke  :  CIC1

KTK-II

Toistakymmentä senttiä odotettua isommaksi kasvanutta Mokkaa voisi ulkomuodon perusteella luulla vähän kömpelöksi ja hitaaksi. Mitä vielä, tamma on osoittanut olevansa kaikkea muuta. Se on ratsuna jokseenkin vahva ja liikkuu isoin liikkein. Ihan aloittelijan ratsuksi siitä ei ole, mutta vähän kokeneemman ratsastajan kanssa tehtävät suoriutuvat oikein mallikkaasti. Tamman vanhemmat eivät ole juuri hyppylahjoillaan loistaneet, mutta Mokasta sen sijaan on kuoriutunut mitä mainioin ratsu kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Se hyppää hyvin ja mielellään, kunhan estekorkeus pysyy tarpeeksi maltillisena. Korkeammilla esteillä se alkaa jo pudottelemaan puomeja sen verran, ettei kilpailuissa pärjääminen ole mahdollista. Hyppäämättä se ei kuitenkaan jätä, vaan yrittää urheasti päästä esteen kuin esteen yli. Kouluratsastuksen puolella Mokalla on selkeästi enemmän lahjoja. Se liikkuu isoin ja ilmavin liikkein ja varsinkin sen ravissa istuminen tuntuu vähän pompottavalta. Välillä Mokka tuntuu aika vahvalta kädelle ja tuntuu, että se turtuu kaikille muille paitsi eteenpäin pyytäville avuille. Jos sen kuitenkin saa ratsastettua rehellisesti avuille, on se ratsuna hurjan kevyt ja sen kanssa on mukava työskennellä.

18.02.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Mokasta oli kasvanut jo iso tyttö. Sekä kuvainnollisesti, että ihan kirjaimellisestikin. Kukapa olisi uskonut, että siitä kasvaisi lähes 170-senttinen tankkeri. Epätasaisen kasvun takia Mokalle oltiin annettu runsaasti aikaa kasvaa ja se sisäänratsastettiin kunnolla vasta nelivuotissyksynä, vaikka se tarkoittikin varsalaatisten jäämistä väliin. Nyt viisivuotiaana Mokka näytti jo oikein hyvältä ja tuntuikin kivalta ratsulta.

Tänään lähdettiin Mokan kanssa maastoon yhdessä puolisoni ja Valkyyrian kanssa. Mokka ei ollut maastoillut juuri kotipihaa pidemmällä, mutta tänään suunnittelimme maastolenkin vähän kauemmaksi. Valkyyria oli oivallinen vetohevonen ja se käveli rohkeasti autotien laitaa saaden myös Mokan rentoutumaan. Isotkaan autot eivät loppujen lopuksi jännittäneet nuorta ratsuani, mutta tuulessa heiluvaa puun oksaa Mokka sen sijaan katsoi epäluuloisesti. Pelottavan oksan ohi selvittyämme pääsimme pienemmälle tielle, jossa lumipohja oli sen verran pitävä, että pääsimme ottamaan muutaman pätkän ravia.

Mokalla oli hirveä kiire päästä menemään Valkyyrian ohi, vaikka edellä menevä ruunikko paineli sekin ihan reipasta vauhtia. Loppujen lopuksi Mokka kuitenkin tyytyi ravaamaan kiltisti Valkyyrian perässä. Takaisin kotipihaan pääsimme reilun tunnin lenkin jälkeen. Kumpikin hevosista pääsi suoraan tarhaan päiväheinille ja me lähdimme puolison kanssa puhdistamaan varusteita.