Nupun Hiimuinen

rautias aa ee suomenhevosori, 157 cm
syntynyt 02.10.2017 Suomessa, 9-vuotias
VH18-018-0028

kasvattanut Nuppulanharjun Tila
omistaa Juulia, VRL-12454

re  :  110 cm      ke  :  CIC1

KTK-III

Hiimussa mikään ei ole Hiimuista. Hiimu on kiva ja se näyttää nössöltä, mutta sen kanssa ei silti sovi unohtaa, että se on ori. Tilaisuuden tullen Hiimu kyllä antaa hormonien ottaa vallan, kotioloissa harvemmin onneksi. Kilpailupaikoilla sen keskittyminen etenkin verryttelyssä voi olla vähän niin ja näin, varsinkin jos kentällä liikkuu samaan aikaan monta tammaa. Kotioloissa Hiimu on jo tottunut, eivätkä tutut tammat aiheuta siinä reaktiota paitsi ehkä keväällä. Kotikentällä Hiimu onkin tosi kiva ratsu. Sillä on hurjan paljon kapasiteettia suomenhevoseksi ja se hyppää mielellään isojakin esteitä. Esteradan ratsastusta helpottavat Hiimun hyvä laukka, jota eri ammattilaisetkin ovat kehuneet. Esteiden ohessa myös koulukiemurat sujuvat Hiimulta kiitettävästi ja se taitaakin kaikki temput, joita tavallisen suomenhevosen kuuluukin osata. Se varmasti selviäisi helppo A -tason radasta läpi kelpo prosentein, mutta kouluratsastuksessa kilpailu on jäänyt vähemmälle esteiden muodostuttua Hiimun päälajiksi.

Hoitaessa Hiimu on päivästä riippuen joko säheltäjä tai sitten itse oikea herran enkeli. Koskaan ei etukäteen tiedä, millaisen Hiimun tällä kertaa saa hoidettavakseen. Karsina on ehdottomasti Hiimun oma paikka eikä se viihdy siellä ihmisen kanssa, mutta hoitopaikalla hoitotoimenpiteet ja varustus sujuvat useimmiten ongelmitta. Kavioiden putsaus tai suojien laitto saattaa joskus tuntua mahdottomalta tehtävältä. Kavioita puhdistaessa Hiimu nostaa usein juuri sen väähän puolen jalan ja suojia laittaessa se nostaa minkä tahansa jalan ylös ja hyörii ympäriinsä sen mitä hoitopaikan kiinnitysnarut antavat myöten. Onneksi Hiimu kuitenkin lopettaa turhan häsellyksen kun vähän komentaa. Joskus sitä joutuu hetken kuluttua muistuttamaan siitä, miten käyttäydytään, vaikka yleensä se uskookin käskyt kerrasta.

14.02.2024    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Liinakon orin harja hulmusi sen laukatessa ympäri maneesia. Selässä istuva puoliso pyysi hevoselta lisää vauhtia, se oli jotenkin ollut tahmean oloinen tänään ja kolistellut alkuverryttelyissö ravipuomeja oikein urakalla. Mutta Hiimu olikin vähän sellainen diesel-mallinen, se kaipasi enemmän verryttelyä kuin moni muu hevonen. Vähä vähältä sen laukka sai lisää tarmokkuutta eikä askellus näyttänyt enää laahustavalta. Puoliso hidasti orin käyntiin ja taputti sitä. Sitten se pyysi minua nostamaan muutaman ravipuomin estetolppien väliin polvenkorkuisiksi ristikoiksi. Tein työtä käskettyä.

Kun puomit oli muutettu esteiksi, nosti puoliso uudelleen Hiimulla laukan ja tällä kertaa lähestyi pitkällä sivulla olevaa ristikkoestettä. Vasta nyt Hiimu tuntui heräävän oikeasti ja estettä lähestyessään se nosti korvat höröön ja otti muutaman vahvan askeleen ennen ponnistusta. Hyppy oli esteen korkeuteen nähden tarpeettoman iso, mutta hevonen vaikutti tyytyväiselle, samoin selässä istuva ratsastaja. Pikkuesteillä aloittamisen jälkeen pääsin taas puominkantohommiin, kun puoliso laittoi minut kokoamaan maneesiin kokonaisen esteradan noin metrin korkeudella. Esteitä oli yhteensä viisi, mutta ne oli asetettu niin, että ne pystyi hyppäämään useammasta suunnasta ja näin ollen Hiimu ja puoliso saivat ratsastaa kunnon mittaisen esteradan.

Rata alkoi sillä samalla pitkän sivun esteellä kuin mitä ratsukko oli jo hypännyt, mutta tällä kertaa este oli nostettu pystyesteeksi. Seuraavana ratsukko kaartoi keskihalkaisijalle ristikolle ja siitä vasemmalle kaarteella isommalle okserille, jonka Hiimu ylitti vaivattoman näköisesti. Loputkin esteistä ylittyivät puhtaasti, vaikka puolison valitsemat tiet esteiden välissä olivat jokseenkin arveluttavia. Jotain kenttäratsastajien juttuja selkeästi, että esteitä lähestyttiin ihan vinoilla linjoilla - oma estevalmentajani kun kihisi kiukusta, jos erehdyin ratsastamaan esteille vinoilla linjoilla. Viimeisen esteen jälkeen puoliso taputti Hiimua kaulalle ja kehui sitä äänellään vuolaasti. Ratsukko hyppäsi loppuun vielä muutaman isoimmista esteistä uudelleen, ennen kuin puoliso antoi Hiimun venyttää kaulaansa ja ravata puolipitkällä ohjalla loppuverryttelyitä pääty-ympyröillä. Päivän estetreeni oli sujunut oikein hyvin.