Päiväkirja
04.12.2022, kirjoittanut omistaja
Vuosi alkaa olla siinä pisteessä, että näin kesän jälkeen on onkin ensimmäinen suosikkipäivistäni - ensimmäinen lastillinen hevosia lähtee vuosicheckkiin. Joka syksy käytän läpivalaistavana kaikki hevoset, joiden on tarkoitus vielä kilpailla tai astua ensi kaudella. Muuten pyytäisin eläinlääkärin käymään kotona, mutta haluan jokaiselta hevoselta jaloista uudet röntgenet, ja jos yhtään mitään viitettä tulee, myös mahdollisesti kuvautan selän. Tämä helpottaa omaa tietoisuutta treenissä, ja tietenkin myös mahdollista myyntiä.
Ensimmäiseen lastiin muiden tammojen kanssa pääsi myös Uppis. Fun fact - tamma inhoaa ylikaiken eläinlääkäreitä. Onneksi meidän vakkaritohtori on jo tottunut tamman sekoiluun, joten annan sille itse autossa klinikan pihassa ennen purkamista ensimmäisen rauhoittavan - muuten sitä ei saa edes klinikkarakennukseen sisälle. Liekkö se on se steriili haju tai tunnelma klinikalla ylipäätään, mutta jostain syystä se on varsasta asti ollut hyvin skeptinen eläinlääkäreitä kohtaan - eikä sitä kyllä taatusti ole koskaan yksikään eläinlääkäri päässyt säikyttelemään.
Uppis on jo tovin ollut jotenkin hieman jähmeä ratsastaa. Ei siis kipeän tuntuinen jaloistaan tai selästään, mutta jotenkin sellainen flegmaattinen, joka ei ole yleisesti ottaen pirteälle tammalle ollenkaan tavallista. Kuvattiin kuitenkin varmuuden vuoksi jalat ja selkä, joista mistään ei löytynyt pientä iän tuomaa kulumaa lukuunottamatta mitään, mikä selittäisi tamman hitautta. Piikitettiin kuitenkin myös vähän voiteluainetta takapolviin, jotta tamma säilyisi notkeana seuraavankin kauden.
Otettiin Uppiksesta myös laaja verenkuva - kuten tavallisesti - ja sieltä löytyikin selitys flegmaattisuuteen. Diagnoosina niinkin "pieni" seikka, kuin alhainen hemoglobiini. En ymmärrä, miten en tajunnut sitä aiemmin, sillä aiemmin eräällä hevosella on ollut ihan samanlaisia oireita samalla diagnoosilla. Ja kyseessä oli aivan samantyylinen energinen tamma, joka muuttui hitaaksi.
Onneksi ei mitään sen vakampaa, ja tälläkin selvitään vain rautakuurilla. Uppis sai jäädä klinikan karsinaan selviämään päiväkännistään siksi aikaa, kun loput mukana olevat hevoset tutkittaisiin. Olin itseasiassa ajatellut, että tamma saisi jäädä nyt kevyemmälle - valmistelen sen vain laatuarvostelutilaisuuteen, jonka jälkeen se saa jäädä viettämään eläkepäiviä siitostammana.
10.09.2022, kirjoittanut omistaja
Saksan syksy oli jo alkanut tarjota parastaan. Tai ehkä vielä voisi puhua loppukesästä - ilma oli lämmin ja kuiva, eikä ruskaa ollut näkyvillä. Olinkin pyrkinyt ottamaan ilon irti ulkokeleistä niin kauan kuin se vain olisi mahdollista - kohta kuitenkin alkaisi pitkä ja pimeä hallikausi, jolloin maneesin seiniä saisi tuijotella enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä hevoset oli päässeet urakalla sekä maastoilemaan, että treenaamaan kentällä - ja täytyy myöntää, että itse kukin on tuntunut nauttivan siitä.
Uppiksella oli ollut muutama kevyempi huilipäivä takana, joten tamma pursui energiaa ratsastaessani sitä kohti ulkokenttää. Olin ensin ajatellut käyväni alkukäynnit maastossa, mutta kääntäessäni tamman kohti maastolenkkiä alkoi se steppailemaan hieman malttamattomana. Huokaisin syvään – lähtötilanne ei ainakaan ollut tänään puolellani. Toisaalta, mitä muutakaan sitä olisi voinut odottaa?
Uppis tuntui kentälle päästyäni mukana vetreältä. Ei se kävellä olisi malttanut, joten siirryinkin melko nopeasti ravailemaan matalassa verryttelymuodossa. Tein pitkillä diagonaaleilla pohkeenväistöjä, hiukan sulkutaivutuksia eri linjoilla ja muutamia avotaivutuksia. Välillä kokosin ravia hiukan passagemaiseksi, ja välillä ratsastin taas enemmän eteen.L aukassa jatkoin samalla teemalla tehden pitkiä linjoja sivuttaisliikkeitä, sekä vastalaukkaa. Myös laukassa vaihtelin kokoamisastetta hieman fiiliksen mukaan, ja yritin pitää tamman kokoajan taivutettuna johonkin suuntaan.
En tykkää tehdä maksimitehoisia ravilisäyksiä kotona kuin sillon tällöin niiden kuluttaessa hevosta melko runsaasti, mutta tänään päätin olevan se päivä, kun ratsastaisin muutaman lisäyksen. Uppis alkoi jo hieman vähän malttaa, ja oli aika kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Koska halusin nähdä lisäykset eri tuomarin näkökulmista, tein yhden diagonaalilla, ja yhden suoraa peiliä kohti, jotta näkisin, miltä se näyttää edestäpäiv. Uppis oli vähän liiankin innokkaasti menossa, ja rikkoi ensimmäisen lisäyksen laukalle. Tiivistin hiukan istuntaanti seuraavaan, ja pyysin vähän vähemmän, ja Uppis tekikin kauniin lisäyksen.
un pahin energiapiikki tuntui olevan ohitse päätin ottaa uusintayrityksen maastoilun suhteen. Kävihän se vieläkin vähän kuumana maastolenkille lähtiessä, mutta nyt tässä touhussa oli jo joku järki. Koska Uppiksen kroppa oli hyvin verrytelty kentällä, annoin sen lähteä samantien juuri sellaista ravia, kuin se itse halusi mennä. Ei se montaa raviaskelta ehtinyt ottaa, kun tarjosi jo laukkaa. Annoin sen sitten laukata. Ei se kauaa jaksanut kovaa mennä – ehkä se kovaa meneminen ei ollutkaan niin kivaa Uppiksen mielestä, kuin alun perin ajatteli. Laukkaamisen jälkeen otettiin uusintayritys myös loppukäyntien suhteen. Tässä vaiheessa Uppis malttoi jo kävellä melko rauhakseltaan – mission completed.
