Valmennukset
22.06.2019, valmentanut Dimma
Saavuin tänään Heidseck Sporthorsesiin valmentamaan upeata hannover-ori Fuchsanfallia, tutummin vain Fuchsia, ja Mauraa kouluratsastuksen ihmeellisessä maailmassa. Odotin valmentamista innolla, sillä Maura kuvaili Fuchsin olevan jekkumainen, mutta erittäin taitava kouluratsu. Tänään ajatuksena oli hioa passage - piaffe -siirtymisiä, sekä tietenkin ylipäätään kaikenlaista pientä. Voisi sanoa, että Fuchs on täydellinen kouluratsu, mutta aina voi oppia lisää, eikö vain?
Alkuverryttelyjen ajan Fuchs tuntui koko ajan olevan hieman jekkumaisella tuulella ja se oikein etsi paikkaa, missä heittää hieman pukkia ilmoille tai kääntyä aivan toiseen suuntaan mihin piti mennä. Ori liikkui kuitenkin komeasti, mutta siitä oikein aisti sen jekkumaisuuden. Kun pääsimme hiukan itse valmennuksen makuun, alkoi orikin keskittymään hieman paremmin. Orista kuoriutui koko ajan parempi ja parempi kouluratsu, vaikka alku olikin näyttänyt hieman toivottomalta sähläyksen takia.
Ratsukko toimi hyvin yhdessä ja teimme paljon erilaisia harjoituksia käyden ne kuitenkin kohta kohdalta läpi niin kauan, kun meno alkoi näyttää hyvältä. Ratsukko sai lähes joka harjoituksessa juonen päästä heti kiinni, mutta esimerkiksi piaffesta takaisin passageen siirtymisessä oli hieman hikkoja. Saimme kuitenkin hiottua tätä harjoitusta monta kertaa läpi ja ratsukon meno näytti jo hetken hyvältä. Kunnes orilla meni ilmeisesti hermot ja se pukitti muutaman kerran sivulle. Päätimme vaihtaa hetkeksi harjoitusta ja palata siirtymisiin myöhemmin. Yleisesti ottaen valmennus meni odotetusti ja ratsukko pääsi tekemään kunnolla töitä. Heitä oli erittäin mukava valmentaa ja monen estevalmennuksen jälkeen oli erittäin mukava päästä valmentamaan myös koulukiemuroissa.
31.03.2019, valmentanut Jannica
Fuchs vaikutti tänään hyvin levottomalta, oli kuulemma ollut taas pari
vapaapäivää liikaa herralla. Alkukäyntien aikana ori keksi jos
minkälaista pelleilyn aihetta ja kuvitteli mörköjä kentännurkkiin.
Onneksi ratsastaja ei kuitenkaan ollut millänsäkään, vaan istui orinsa
selässä kuin patsas tyynenrauhallisesti. Alkuravien jälkeen sait koota
ohjat käynnissä tuntumalle ja alkaa tehdä paljon voltteja, siirtymisiä
ja ympyröitä antaaksemme orille tekemistä ja muuta ajateltavaa. Muistit
hyvin tehdä puolipidätteitä aina tehtävien väliin, jos tuntui ettei ori
kuunnellut tehtävissä yhtään. Tarvittaessa sai myös kääntää
kentänpoikki, tehdä ylimääräisen voltin tai pysäyttää, jos puolipidäte
ei riittänyt huomion kiinnittämiseksi ratsastajaan. Loppuun, kun Fuchs
alkoi kuunnella ja rauhoittua paremmin otettiin vielä laukkaa kenttää
ympäri ja voltteja kulmiin tehden. Sitten saitte kertailla
pohkeenväistöä kaikissa askellajeissa pituushalkaisijaa pitkin. Se oli
perustehtävä, joka sujui hyvin, mutta ei ehkä ihan niin täydellisesti,
kuin tämän tason ratsukolta olisi voinut tai uskaltanut odottaa. Loppua
kohden yhteistyö parani kuitenkin huomattavasti ja etenkin loppuraveissa
oli Fuchs jo hyvin rentoutunut.
11.05.2018, valmentanut VRL-14568
Fuchs sekä Maura olivatkin jo tuttu kaksikko edellisestä valmennuksesta. Maura kampesi itseään hevosensa selkään sen steppaillessa paikoillaan, valmiina jo lähtemään kiertämään kaviouraa. Alkuverryttelyt olivat napakat, ne sisälsivät taivuttelua käynnissä, muutaman Fuchsin omakeksimän kouluratsastusliikkeen ja suunnanvaihdon, suuria ympyröitä ravissa kera Fuchsin pienten pukkien, sekä rentoa laukkaa, jossa ori keksi tehdä itsenäisesti muutaman lennokkaan laukanvaihdon. “Ai meillä on tällaista menoa tänään” naureskelin, kun suuri ori päätti vaihtaa vastalaukalle kesken keski-ympyrän. Ratsastaja näytti hetken hieman hämmentyneeltä ennenkuin otti hevosensa raviin ja nosti uudelleen oikean laukan. Hevonen taas oli erikoisen tyytyväisen näköinen onnistuneeseen jekkuunsa. Laukka saatiin kuitenkin rullaamaan hienosti pienen alkukankeuden jälkeen, ja Fuchskin näytti haluavan esitellä komeita, ilmavia liikkeitään valmentajalle. Ihmeellinen kettuilija.
Valmennuksissa hiottaisiin tänään tarkkuutta ja tasaisuutta, sekä suoraan ratsastamista. Ohjeistin Mauran ratsastamaan tasaista, hyvää ravia suoralle keskihalkaisijalle. Keskellä tulisi pysähdys, josta liikkeellelähtö tapahtuisi säpäkästi, ennen kuin hevonen keksisi omia konnankoukkujaan. Pitkää raviaskelta haettaisiin koko tehtävän ajan, hyvässä mutta rauhallisessa temmossa. Ei lisättyä, mutta reipasta ja aktiivista. Ensimmäiset kerrat Fuchs viuhtoi jaloillaan sinne tänne tonne, ja jos koivet eivät taipuneet niin orin häntä viuhui kuin viimeistä päivää. Se olisi halunnut lähteä kiemurtamaan sivulle, ottaa ehkä muutaman hauskan laukka-askeleen. Maura piti orinsa ruodussa hienosti, eikä menettänyt malttiaan, vaikka pysähdys näytti pysähdykseltä vasta kolmannella yrityksellä. “Hienosti! Nyt pidä se suorassa, molemmat ohjat kädessä ja molemmat pohkeet kiinni…” Fuchs sinkosi eteenpäin, mutta edestäpäin katsottuna kaksikon suoritus oli kehuttavan suora.
Samaa tehtävää puurrettiin muutaman kerran myös laukassa, jossa hevosen suoruus korostui entisestään. Maura sai pidettyä Fuchsin hienosti miltei suoralla linjalla, ja kun ori rupesi tosissaan töihin, alkoivat pysähdyksetkin sujua aivan kuten toivottiin. Lopuksi ravailtiin kevyesti vaihtaen suuntaa aina lävistäjällä, samaa suoruutta ja tempoa hakien. Fuchs työskenteli hienosti, ja rauhoittui omista metkuistaan loppua kohden aivan kuten oli toivottukin.
10.05.2018, valmentanut VRL-14568
Komea puoliveriori kiersi kenttää reippain, tahdikkain raviaskelin. Selässä pakersi omistajansa Maura, kaksikkoa odotti tänään kouluvalmennus. Maura verrytteli Fuchsia kevyesti ravissa, ja juttelimme samalla valmennuksen kulusta. Jos tänään katsottaisi, miten hevonen liikkuu ja toimii - perusjuttuja siis, rauhallisuutta ja tasaisuutta hakien. Suureilla raviympyröillä Fuchs taipui rehellisesti, mutta välillä sen keskittyminen herpaantui, ja korvat kuuntelivat viuhtoen kaikkea muuta kuin ratsastajan apuja. “Sillä on paljon energiaa! Ratsasta vain eteen, niin se saa muuta ajateltavaa.” Fuchsin liikkeet olivat suuret ja laadukkaat, ratsukon meno näytti todella helpolta.
Alkuverryttelyjen aikana Fuchs kuitenkin näytti, ettei sen kanssa toimiminen ole pelkkää ruusuilla tanssimista - välillä se viskaisi päätään tai jäi kuuntelemaan tallista kuuluvaa pauketta. “Keksitään sille äkkiä lisää tekemistä! Otetaan laukkaa, aseta pitkillä sivuilla vaikka ihan reilusti sisään, niin Fuchsilta ei lopu tekeminen kesken.” Laukannosto oli lennokas, suuren hevosen takajalat pomppasivat nostoon vauhtia pienellä pukilla. Hevonen laukkasi voimakkaasti, välillä singahtaen eteen kovinkin voimakkaasti. Ratsastaja näytti tottuneelta orinsa päähänpistoihin, ja ratsasti sitä määrätietoisesti välittämättä Fuchsin päähänpistoista, kuten yllättävistä jaloilla viuhtomisista - joita itsekin sain muutaman kerran väistää. “Melkein sain kaviosta reiteen! Laitetaan nuo jalat nyt ihan oikeisiin hommiin, niin ei tarvitse niiden kanssa turhia sätkiä.” tokaisin, ja ratsukko siirtyi suorittamaan pohkeenväistötehtävää ravissa. Uralta väistö keskihalkaisijalle, ja siitä takaisin uralle. Fuchsin koottu askel oli voimakas, ja kaikki sen energia kanavoituna tahdikkaaseen pohkeenväistöön näytti erittäin komealta. “Hyvä tahti pysyy! Ota väistön jälkeen vähän lisää ravia, jäät vähän pidättämään.” neuvoin Mauraa, vaikkei kaksikon menossa nyt ihan hurjasti hiottavaa ollut - perushommat sujuivat mainiosti, kun hevonenkin keskittyi.
Loppukäynneillä ori sai pitkät ohjat, ja otti tilanteesta kaiken irti pysähdellen rapsuttamaan itseään etujalkaansa vasten harva se askel. Rennosti lompsiva ori myös tahtoi itse päättää, mihin suuntaan kävellään, se heitti U-käännöksiä sekä aivan omannäköisiään täyskaartoja nauravan ratsastajan vain kiikkuessa sen selässä, orinsa aivoituksiin jo tottuneena.
Päiväkirja
30.03.2023, kirjoittanut omistaja
Fuchsista saisi vähitellen tulla eläkeläinen. Siinä ei vielä ikä näy eikä tunnu millään lailla, eikä sen käytöksestäkään oikein voi aina päätellä, onko ori 18 vai 3. Välillä se käyttäytyy huonommin, kun omat varsani.... Olenkin uhkaillut, että entä jos liimaisin orin paperit sen karsinan seinään, jotta se voisi siitä aina tarkistaa oikean ikänsä ja käyttäytyä kuin ikäisensä.
On se onneksi vähän rauhoittunut nuoruusvuosista. Nykyään sillä pystyy maastoilemaan puolipitkin ohkin ilman pelkoa siitä, että se tekee useita U-käännökisä. Yhden ehkä silloin ja toisen tällöin, mutta sentään siellä uskaltaa jo hengittää. Kesken treeninkään se ei enää viitsi kauheasti temppuilla, vaan pääasiassa toimii oikein kiltisti. Ei sillä, siltikään sillä ei halua vieläkään ratsastaa kukaan muu kuin allekirjoittanut. Yritän aina hivuttaa sitä työntekijöideni liikutettavaksi, mutta ei ne sitä huoli...
Kilpailuihin Fuchs ei ole pitkään aikaan päässyt. Okeastaan ihan vain logistisista ja ajankäytännöllisistä syistä, kun on pitänyt antaa enemmän tilaa ja aikaa nuorille lupauksille. Fuchs on kuitenkin jo uransa loppupuolella - se on käynyt pokaamassa hienot lajilaatuarvostelutulokset, se on kantakirjattu ykköspalkinnolla, ja saanut vielä lisäksi muotovaliotittelin. Vielä kun saisi sen rotulaatiksiin joskus, niin sen rivi olisi täynnä. Ihan mielenvirkistykseksi sen kanssa voisi kyllä jotkut kilpailut vielä käydä - ori on kuitenkin kaikista kotitemppuluista huolimatta loistava kilpuri. Ehkä seuraavalle kisareissulle nappaan Fuchsinkin mukaan - saa nähdä.
02.12.2018, kirjoittanut omistaja
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä vaiheessa, kun oltiin tekemässä lähtöä koululaatuarvostelutilaisuuteen. Saksaan oli juuri satanut kivasti alkaneen joulukuun kunniaksi pieni kerros lunta, ja tiet olivat hiukan jäässä. Onneksi Suomessa jokusen talven joskus viettäneenä tämä asia ei ollut se, mistä olin eniten huolissani. Suurempi huolenaiheeni oli Fuchsin muutaman edellisen viikon käytös.
Fuchs oli käyttäytynyt kuin enkeli. Se oli ollut hieman pidemmällä treenitauolla ennen laatuarvostelutilaisuutta, ja orin liikutus oli lähinnä koostunut kevyistä treeneistä lähinnä juoksutuksen, vesikävelyn ja muun mukavan tiimoilla. Sen selässä ei käyty ollenkaan muutamaan kuukauteen, ja olinkin hieman huolissani siitä, saanko kokea kaikki orin bravuurit ensimmäisen viiden minuutin aikana.
En saanut. Enkä saanut seuraavien viikkojen aikana kokea kuin muutaman naurettavan pienen pyrähdyksen ja jokusen pienen pukin, jonka on voinut tulkita vaan isommaksi laukka-askeleeksi. Huolen määrän voi vaan kuvitella - juoksin mittamassa orin kuumetta, otatin siltä veriarvot jotka toimitettiin pikana labraan, ja ori joutui pieneen erityistarkkailuun. Kaikki arvot olivat kohdallaan, lämpö oli normaali, ja Fuchs oli lähinnä vain ärsyyntynyt jatkuvaan paapomiseen. Olin aivan varma, että jossain on jotain vikaa, mutta kuollaksenikaan en löytänyt syytä, miksi orin luonne oli kokenut täyskäännöksen. Tai sitten ikä oli vihdoin tehnyt tehtävänsä.
Kolme päivää ennen lähtöä laatuarvosteluihin olin lähdössä ratsastamaan Fuchsia. Myönnän, että olin muutaman viimeisen kerran lähtenyt ehkä hiukan liian löysin rantein ja varomattomasti treeniin, sillä ori oli käyttäytynyt niin hyvin. Samalla asenteella lähdin tälläkin kertaa, ja….. noh, ori on taas normaali oma itsensä.
Nyt sitten selkäjumisena kohti laatuarvostelua - edelleen olen ainut joka orin siellä suostuu esittämään, joten ehkä särkylääkkeet antaa sen verran apua, että edes jotenkin pystytään esiintymään eduksemme. Onneksi aina voi uusia.
10.02.2018, kirjoittanut omistaja
Kettu, Kettu Kettu.. Se kyllä osaa aina yllättää - tällä kertaa sentään positiivisella tavalla. Ori meni ja pokasi kantakirjatilaisuudesta ykköspalkinnon. Täytyy myöntää, etten osannut oikeastaan edes odottaa, että se ykköspalkinnon saisi. Iloinen yllätys tietenkin, jospa se nyt vähän hölmöstä luonteesta huolimatta kuitenkin saisi muutaman fiksuluonteisen tamman astutettua.
Fuchsin laatuarvostelusuunnitelmia en ole vielä oikein kerennyt hirveästi miettiä. Taidan muutaman valmennuksen sillä vielä mennä ja odotella, että se vähän vanhenee. Jospa sen ajatuksetkin vähän järkevöityisi sitä mukaa, kun ikää tulee lisää. Tai sitten se on tuollainen ikuinen keppostelija - johon taidan kyllä vähitellen kääntyä. Monet on tosin kyselleet onko se kipeä kun käyttäytyy noin, mutta voin vannoa, että se on läpivalaistu monen monta kertaa, eikä siitä ole löytynyt mikään, mikä selittäisi sen käytöstä.
15.01.2018, kirjoittanut omistaja
Jep, edelleenkään kukaan muu kuin minä ei jostain syystä x suostu Fuchsia ratsastamaan. Ja kyllä, edelleen saksalaiset työntekijäni nauravat suomenkieliselle kiroilulleni. Voin vannoa, ettei kukaan hevonen oo saanut mua yhtä usein spontaanisti laukomaan kaikkia osaamiani kirosanoja peräkkäin niin montaa kertaa yhden treenin aikana, mitä Fuchs yleensä saa.En tiedä milloin sen omat ajatukset loppuvat (tai edes vähenevät..), veikkaisin etteivät ikinä. Tietääpähän ainakin sen, ettei ori ole täysin elämäänsä kyllästynyt vielä.
Vietiin myös Fuchs sen elämän ensimmäisiin näyttelyihin, Hollannin puolelle Atorinaan. Tai kai se on joskus varsana käynyt joissain tamma-varsanäyttelyissä emänsä kanssa, tarina ei sitä kerro. Jokatapauksessa, Fuchs käyttäytyi ihan kivasti - kuten aina vieraissa paikoissa - ja hurmasi tuomarit. Ori oli Show-Winner kehän voittaja yhteensä 41,5 pisteen kanssa. Täytyy myöntää, etten ihan näin hyvää menestystä osannut odottaa. Nyt tavoitteena on ilmoittaa Fuchs seuraavaan kantakirjaustilaisuuteen jolloin se toivon mukaan saataisiin kantakirjattua. Sitten ori saa astua muutaman tamman ja jälkeläisnäyttöjen ollessa kasassa tähdätään koululaatuarvosteluihin.
Fuchsin kilpailu-ura on nyt hetken siis tauolla, sillä orilla on jo ihan riittävä määrä sijoituksia kasassa laatuarvosteluja varten. Treenitauolle se ei kuitenkaan jää ellei itseään jotenkin onnistu telomaan, sillä siinä on energiaa niin paljon, että siitä tulee ihan mahdoton käsitellä, jos sitä joutuu kauankin seisottamaan. Ja saanpahan jotain jännitystä päiviini, kun vietän pari tuntia Fuchsin seurassa. Täytyy oikeasti koputtaa puuta, etten ole itseäni vielä onnistunut rikkomaan.. Sitä odotellessa.
18.10.2017, kirjoittanut omistaja
"Kettu PERKL....!" Yleisin lause mitä suustani kuuluu orin kanssa touhutessa. Saksalaisia työntekijöitäni se huvittaa, sillä niiden mielestä suomeksi kiroileminen kuulostaa hauskalta.. Kai se sitten on mielestäni tehokkaampaa, kuin sama saksaksi, en tiedä. Kukaan ei edelleenkään suostu vapaaehtoisesti menemään Fuchsin selkään ja musta tuntuu, että Fuchsin liikutus on aina päivän kohokohta, josta keskustellaan sitten loppupäivä. Kummasti kaikilta loppuu tekeminen, kun totean olevan Fuchsin vuoro lähteä töihin. Välillä musta jopa tuntuu siltä, että työntekijäni haluavat, että Fuchs keksii jotain spesiaalia mun pääni menoksi. Se on onnistunut jo vähän turhan monta kertaa yllättämään; kertaakaan tosin en vielä ole joutunut hiekkaa maistelemaan. Silti tässä orissa joku kiehtoo ja jostain syystä annan sille nuo älynväläykset anteeksi.
12.10.2017, kirjoittanut omistaja
Fuchsin saapuminen on pitänyt meidät kaikki varpaillaan ja hereillä. Ori herättää hilpeyttä jokaisena päivänä tarjotessaan uusia haasteita ja jakaessaan omia ideoitaan meille. Jostain kummasta syystä sen ratsastus on jäänyt pelkästään omille harteilleni työntekijöiden nähtyä muutaman ensimmäisen ratsastuskertani orin kanssa. Liekö syynä orin esittämät kevätjuhlaliikkeet ja omat ajatukset, jotka saivat jopa allekirjoittaneen hieman yllätettyä. En ole tainnut sitten poniaikojen kokea noin näppäriä ja nopeita käännöksiä. En tosin valita; siinä missä ori saattaa tehdä u-käännöksen kesken kaiken tai laukannoston jälkeen päättääkin hieman pukittaa, on orista löytyvä voima niin mieletön, että en voi kun hymyillä laukatessani tai esimerkiksi laukanvaihtoja tehdessäni, jotka tulevat orilta kuin luonnostaan.
