Varismäen Earl Grey

ruunikonkimo Aa Ee Gg suomalainen puoliveriori, 170 cm
syntynyt 14.12.2022 Suomessa, 8-vuotias
VH23-031-0069

kasvattanut Varismäki
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Intermediate I

KTK-III, KV-I

Earl Grey on ollut sellainen ruma ankanpoikanen. Se syntyi jalat ihan vinossa ja näytti ensimmäiset elinviikkonsa keppihevoselta. Kasvu näytti johonkin parivuotiaaksi asti ihan mahdottoman epätoivoiselta, kun orivarsa oli vuoroin takakorkea ja vuoroin muuten vaan tosi rumassa kasvuvaiheessa. Sille ei pitkään aikaan ollut edes lempinimeä, kun ei kukaan ajatellut että se jäisi kotiin ja että siitä tulisi mitään muuta kuin ratsastuskouluun ympyrää kiertävä ratsu. On siitä sittemmin tullut pikkukierros -tasolle ihan kelpo ratsu, onneksi.

Kimo ori on luonteeltaan maailman kiltein. Se on sellainen halinalle ja koko talliporukan lemmikki. Ori haluaa mielellään osallistua ihmisen kanssa yhdessä tekemiseen ja jos sen antaisi, se varmaan seuraisi ihmistä vapaana pihassa koko päivän. Ratsastaessa Earl on kevyt ja herkkä. Se pyrkii aina toteuttamaan ratsastajansa pyynnöt parhaansa mukaan, mutta toisinaan huono koordinaatiokyky saa sen vain kompastumaan omiin jalkoihinsa. Varsinkin maastossa ratsastaja saa olla tarkkana reitin valinnassa, sillä Earl ei aina ymmärrä nostella jalkojaan kivikkoisella tai juurakkoisella polulla.

23.04.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

"Ei se kyllä näytä yhtään siltä, että se kuuluisi tänne", puolisoni sanoi viitaten ratsastamaani Earliin, jonka kanssa juuri poistuimme ensimmäiseltä kouluradaltamme.
"No ei, mutta se oli tosi kuuliainen ja suoritti liikkeet rikkeittä", huomautin. "Ja sitäpaitsi sähän sanoit verryttelyssä, ettei se näyttänyt satulan alla liikkuessaan niin rumalta."
"Niin sanoin, mutta ei se poista sitä faktaa että se on ihan tollanen ruipelo kirahvi. Muut viisivuotiaat kisaa kansallisissa kisoissa championsarjaa ja näyttää ihan hevosilta, kun tää menee naapuritallin seurakisoissa helpon ceen", puoliso jatkoi. Sillä oli jotenkin hirveät paineet ja se tuntui pelkäävän, että meidän hevosbisnes kaatuisi yhteen huonoon hevoseen.

Luokassa oli jäljellä enää pari ratsukkoa meidän jälkeen. Jätin Earlin puolison hoidettavaksi ja lähdin noutamaan kansliasta pöytäkirjaa. Tuloksena 67 prosenttia ja tuomarin kommentti, että kiltin oloinen ja reipas ratsu. Hymyilin vähän ja näytin pöytäkirjaa puolisolle. Se innostui nähdessään prosentit ja sanoi, että me mentiin luokan johtoon. Ei mennyt aikaakaan, kun meidät kuulutettiin takaisin kilpailukentälle palkintojenjakoon. Earl oli lopulta lopputuloksissa toinen häviten voittajalle vain muutamalla prosentin kymmenyksellä. Palkintojenjaossa tuomari asetti Earlin suitsiin kauniin sinisen ruusukkeen, eikä nuori ratsuni ollut siitä moksiskaan, vaikka tämä oli sen ensimmäinen kerta palkintojenjaossa.

Puoliso taltioi koko palkintojenjaon ja kunniakierroksen videolle puhelimeensa ja päivitti samantien instagramiinkin, että meidän ruma ankanpoikanen sijoittui ensimmäisessä kilpailussaan. Trailerialueella se otti meistä vielä kauniin kuvan ruusukkeen kanssa. Mä hymyilin Earlin selässä ja sanoin, että kyllä mikä tahansa hevonen näytti kauniilta ruusuke korvallaan. Puoliso nyökkäsi, se oli jo unohtanut haukkuneensa Earlin ulkonäköä vain hetkeä aiemmin.

02.07.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Earl oli kasvanut ja aikuistunut niin, ettei sitä ollut enää tunnistaa samaksi kameliksi kuin aikaisemmin. Säännöllinen liikutus oli selkeästi tuottanut tulosta ja lihasta oikeisiin paikkoihin, ja Earl alkoi oikeastaan näyttää jo ihan sopusuhtaiselta ratsulta. Sen kaula oli saanut massaa niin, ettei orin pää näyttänyt enää suhteettoman suurelta. Mutta kunnollista lempinimeä sillä ei ollut vieläkään. Minua jo vähän kauhistutti ajatus siitä, että Earl-parka olisi loppuelämänsä ajan Earl ilman kunnollista lempinimeä. Puolisoni oli kutsunut Earlia varsasta asti kirahviksi, mutta lienee sanomattakin selvää ettei kyseinen lempinimi tulisi minulla käyttöön.

Siinä se meidän lempinimetön Earl nyt kuitenkin seisoi tallin hoitopaikalla. Se katseli ympärilleen korvat hörössä, lempeä katse silmissään. Miten joku hevonen saattoikin olla noin kultainen? Tai Earlin tapauksessa ehkä hopeinen, harmaan karvapeitteen takia. Karva kiilteli ja näytti puhtaalta, mutta silti Earlilla oli shampoopesun aika. Se oli lähdössä huomenna ensimmäisiin kansallisiin koulukilpailuihin ja sitä varten halusin orin näyttävän mahdollisimman edustavalta. Earl ei ollut pesusta moksiskaan. Se nautti suunnattomasti huomiosta ja nuokkui silmät puoliksi ummistettuna, kun hieroin shampoota sen selkään. Kellastuneisiin häntäjouhiin levitin hopeashampoota, joka taittoi keltaisen sävyn takaisin kauniin hopeiseksi. Earl seisoi nätisti paikallaan vielä shampoohuuhtelun ajan, vaikka vettä valuikin miltei sen silmiin.

Pesun jälkeen kuivasin enimmät vedet hikiviilalla ja pyyhkeellä, ennen kuin talutin Earlin ulos auringonpaisteeseen kuivattelemaan. Nuori ori katseli rauhallisena ympärilleen ja jäi sitten maistelemaan kentän laidalta löytyvää vihreää ruohoa. Välillä se huitaisi hännällään kärpäsiä niin, että vesipisarat lentelivät, mutta muuten kuivatteluhetkemme auringonpaisteessa oli varsin seesteinen ja rauhallinen. Earl oli niin ihana.