Tempeltänzerin

KRJ-I

Tempeltänzerin on elegantti ja kuuliainen ratsu. Se tuntuu käteen höyhenenkevyeltä, aivan kuin tamman jalat eivät koskisi maata ollenkaan sen tanssahdellessa pitkin koulurataa. Tessan kanssa sitä luulee joskus itsestään liikoja, että olisi jotenkin hyvä ratsastaja, ja sitten toisen hevosen selkään noustessa karu totuus iskee vasten kasvoja. Tessa jotenkin vain on sellainen täydellinen kouluratsu, jonka kanssa kaikki tuntuu helpolta ja kivalta. Usein ei tarvitse hirveästi edes pyytää, kun se jo menee ja tekee. Laittoipa tamman selkään sitten ammattilaisen tai aloittelijan, se on aina yhtä ihana ja kiva, oikea luottoratsu.

Kuvat © Fee Fotografie

i. Kingsfall Silveri KTK-II	ii. Dahabu Nasty KTK-III	iii. SFM Emir Shaheen
		iie. Dahabu Nahoo KTK-III, RTLA3, WRJ-III
	ie. Sascha KTK-II	iei. Poseidon von Argen
		iee. Rosenhof Selma KTK-II
e. Tiamira D'or KTK-I, KRJ-II	ei. Sir London D'or KRJ-II	eii. Mordred PB
		eie. Signoria KRJ-I
	ee. Tiziana D'or KRJ-III	eei. Ringwraith PB KRJ-I, YLA2
		eee. Thug Passion Gone KRJ-II

Muut sukulaiset ▼




Kilpailustatistiikka ▼

---

22.12.2022    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

Joulumaasto oli ollut jouluaattoni perinteenä aina. Tänä vuonna lähdin kuitenkin viettämään joulua sukulaisten luokse Suomeen, joten joulumaasto tuli perinteistä poiketen suorittaa etukäteen. Tallissa oli hirveä vilinä, kun kävelin pitkin poikin etsimässä hoitopaikalle Tessan varusteita valmiiksi. Hevosenhoitajat olivat laittaneet talliin joulukoristeita ja kaikkialla näytti niin ihanan jouluiselta. Kilpauraltaan eläköitynyt Tessa oli tällaiselle amatöörillekin sopiva ratsu, kun se oli aina niin nätisti ja toimi tilanteessa kuin tilanteessa. Talutin tamman karsinasta hoitopaikalle ja riisuin siltä loimen, jonka alta paljastui puhtaanvalkoinen karvapeite. Harjasin kuitenkin pölyharjalla irtokarvat ja purut pois ennen satulointia. Olin hetkessä valmis. Laitoin vielä kypärän tukevasti päähän ja lähdin taluttamaan Tessaa ovesta ulos. Lähtiessäni huikkasin tallityöntekijöille lähteväni maastoon, niin osaisivat sitten etsiä jos en palaisi takaisin. Todellisuudessa sellainen ei Tessan kanssa ollut mitenkään päin mahdollista.

Itävallan talvi oli kolea ja Alpeilla oli lunta, mutta Suomen paukkupakkasista ei ollut tietoakaan. Noustuani selkään ohjasin Tessan maneesin takaa lähtevälle polulle, joka vei meidät paremmille maastoreiteille ohi laskettelurinteiden. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta pohjoisesta puhaltava tuuli tuntui sisuskaluissa asti. Vähän ajan kuluttua pyysin Tessan raviin, jotta saisin pidettyä itseni lmpimänä. Tamma keinahti tasaiseen raviin ja jatkoi matkaansa korvat hörössä eteenpäin. Vietimme maastoreissulla noin tunnin verran, ennen kuin oli palattava takaisin tallille. Sormet ja varpaat olivat jo ihan jäässä, mutta Tessalla ei näyttänyt olevan kylmä. Tallin pihaan päästyämme luovutin Tessan ensimmäiselle vastaantulevalle hevosenhoitajalle ja suorastaan ryntäsin maneesin kahvioon lämmittelemään ja keittämään itselleni kupillisen teetä.

22.07.2023    kouluvalmennus    ✎ omistaja

Rakas kimo tammani Tessa sai jäädä kilpailueläkkeelle jo neljäntoista vuoden iässä. Minusta useamman ehjän ja onnistuneen kilpailukauden jälkeen se oli pelkästään oikein, varsinkin kun oli selvää, ettei Tessasta tulisi koskaan mitään Grand Prix -tason huippua. Siitäkin huolimatta, että tamma jäi taitojensa puolesta monen muun hevosen varjoon, oli siitä tullut vuosien saatossa oma henkilökohtainen suosikkini. Siinä missä ratsuttajat saivat ratsastaa ja kilpailuttaa kilpaurallaan olevia hevosia, sain minä nyt oman opetusmestarin käyttööni. Eläkkeelle Tessa ei vielä päässyt, vaan se joutui opettamaan minulle kouluratsastuksen saloja. Onneksi tallilta löytyi Noella Leroy, tiukka viisikymppinen ranskalaisnainen, joka ei päästänyt minua helpolla valmennuksissaan.

Noella piti hyvänä ideana sitä, että kerrankin osasin valita omaksi ratsukseni jonkun helpon ja kivan hevosen. Tänään Noella oli päättänyt, että tekisimme valmennuksessa sarjavaihtoja. Tessa kyllä osasi vaihdot vaikka unissaan, itsestäni en ollut niin varma. Lämmittelimme ensin ravissa pohkeenväistöillä ja sulkutaivutuksilla ja Noellalla oli koko ajan jotain korjattavaa. Tuntui, ettei nainen ollut koskaan tyytyväinen kun kyse oli minusta. Ulkojalka kiinni, sisäjalka eteen, hellitä sisäohjalla, eikun älä heitä sitä ohjaa kokonaan pois, pidä ulko-ohjan tuki, käännä lantiota… Korjattavia asioita tuli toisensa perään sellaista vauhtia, että olin tippua kärryiltä.

Vihdoin huolellisen verryttelyn ja ravitehtävien jälkeen pääsimme laukkatehtävien pariin.
“Se osaa kyllä tehdä vaihtosarjat vaikka unissaan”, Noella sanoi. Olin mä nähnyt Tessan tekevän vaihtoja, kyllä mä tiesin että se osaa. “Noniin, otat sieltä päädystä siistin laukannoston ja - sanoin että siisti eikä tollanen loikka”, Noella keskeytti ohjeistuksensa minun ennakoitua liikaa. “Itseasiassa nyt kun sä selkeesti tiedät mitä teet, niin turhaan mä täällä seison. Voitko kuunnella ohjeet ensin ja tehdä asioita vasta sitten jooko? Saat kerrankin luvan vaan matkustella pari kierrosta siellä selässä”, Noella huokaisi.
Noellan saatua tehtäväohje selitettyä, pääsin vihdoin nostamaan laukan. Laukannostosta tuli tällä kertaa ihan siisti. Ratsastin ensin muutaman ympyrän ja hain Tessaa avuille, ennen kuin ohjasin sen diagonaalille. Tehtävänä oli tehdä vaihdot jokatoisella askeleella, tärkeintä mulle oli löytää hyvä rytmi ja tatsi tekemiseen. Menin laskuissa sekaisin ja muutama vaihto tuli kolmen askeleen välein, mutta muuten onnistuin mielestäni ensikertalaiseksi ihan hyvin. Noella oli eri mieltä, ja hinkkasimme vaihtoja niin kauan, että sain jutun juonesta kiinni. Lopulta homma tuntuikin jo ihan helpolta, ja pääsimme lopettelemaan valmennusta.