Finion Chanelle VH18-031-0054

Charmikas tumma rouva Chanelle kiinnitti huomioni muiden myynti-ilmoitusten seasta heti. Tammalla olisi varmasti edessään vielä useita vuosia kilparadoilla, mutta se on päässyt Rihtniemeen nauttimaan elämästään harrasteratsuna. Kukapa ei haluaisi vaikeissa koululuokissa kilpaillutta hevosta omaksi opetusmestariksi? Siinä työssä Chanelle onkin aivan lyömätön. Se ei anna ratsastajalle mitään ilmaiseksi, mutta sitten kun itse osaa ratsastaa, liikkuu Chanellekin kuin pumpulipilvien päällä leijuen. Toivon mukaan se periyttää hyviä ominaisuuksiaan vielä seuraavalle sukupolvelle ja hurmaa laatuarvosteluiden tuomarit persoonallaan.

Chanelle on oman arvonsa tunteva tamma, joka rakastaa hoitamista ja huomiota. Se on hieman ujo vieraita ihmisiä kohtaan, mutta tutustuttuaan uuteen ihmiseen se on hyvinkin avoin ja ihana persoona. Nelli tulee myös toimeen lajitoveriensa kanssa, ja usein tamman löytääkin rapsuttelemasta kaveriaan tarhan perukoilta.

Kuten jo aiemmin mainittiin, rakastaa Nelli kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä. Sen mielestä ihmiset on taatusti luotu palvelemaan häntä, ja välillä tuntuu ettei tamman karsinasta pääse ollenkaan pois sen vaatiessa vain lisää ja lisää rapsutuksia. Myös muut hoitotoimenpiteet sujuvat mukisematta - tamma antaa pestä ja puunata itseään ongelmitta, jonka lisäksi myöskään kengitys ja eläinlääkärin toimentään eivät aiheuta harmaita hiuksia. Nelli on kevyt taluttaa, ja sen kanssa pärjääkin paikassa kuin paikassa pelkällä riimulla ja narulla.

Nelli on mitä loistavin opetusmestari opettamaan vaikeiden kouluratojen asioita. Teknisesti sille on kaikki todella helppoa. Oli kyseessä sitten kokoaminen piruettiin, sulkutaivutukset isossa rataravissa, tai napakat laukanvaihtosarjat - Nelliltä luonnistuu kaikki. Ilmaiseksi se ei tosin mitään anna. Se vaatii ratsastajaltaan prikulleen oikeat avut ja reilusti istunnalla ja jalalla ratsastamista. Tamma ei nimittäin voi sietää yhtään liian vahvaa kättä tai napakkaa ohjastuntumaa - liian vahvaa kättä vasten tamma vaan hieman hyytyy ja liikkeestä häviää jousto. Askellajeista laukka on ehdottomasti Nellin bravuuri - tammalla on hieno kokoamiskyky, mutta myös laukassa lisäystä pyytäessä se lähtee lähestulkoon lentoon etupään noustessa ilmaan. Nellin kanssa pystyy myös rennosti maastoilemaan vaikka pitkin ohjin, välillä tamma tosin saattaa hieman säpsähtää puskasta lentävää lintua, mutta pienen säpsyn jälkeen matka jatkuu samaan malliin.

Vaikka Chanelle onkin pitkän kilpauransa vuoksi rutinoitunut matkustaja, eikä ahdistu kuljetuksesta, ei se varsinaisesti nauti vieraissa paikoissa yöpiymisistä. Se ei oikein kotiudu vieraisiin talleihin, ja sille sopiikin parhaiten kisapaikoilla vain päiväseltään käyminen. Kisapaikoilla se on alkuun hieman varovainen ja ujo, mutta saadessaan rauhassa tutustua ympäristöön tamma rentoutuu ja onkin usein radalla on oikein kivasti ratsastettavissa.

Luonteen on kirjoittanut maura, kiitos!

Suku

isälinja: (7) Eternum des Îles - Ethereal Sy - Gil-Galad vd Shadow - Wincent Venice - Wilbert de Joya - Wattenhall Vegel - Verdwaald Trekker
emälinja: (7) Chéri - Chanté - Cesilié - Sea Serpent KG - Sinner's Serenade PB - Veprime Starr SIN - Waldnymphe

Jälkeläiset

tammavarsa Finion Stark Chevelle, isäorista Stark Dionysos syntyi 16.07.2018
tammavarsa Amour Sans Fin, isäorista Tirith Achilles syntyi 29.12.2022 (palkittu KV-I*)

Chanelle periyttää ruunikkoa väritystä (genotyyppi Aa Ee).

Kilpailut

Chanelle on kilpaillut ennen muuttoaan Rihtniemeen kouluratsastuksessa Intermediate II -tasolle. Katso Chanellen ajantasainen kilpailustatistiikka sen VH-profiilista. Lisäksi Chanellella on 40 sijoitusta kouluratsastuksessa.

31.03.2018 KRJ Cup, Helppo C, sijoitus 17/184
31.03.2022 KRJ Cup, Intermediate II, sijoitus 6/64
10.09.2022 Vanillabourne, vaativa B, sijoitus 32/32 (60,215%)
06.11.2022 Stall Isengård, vaativa B, sijoitus 6/18 (71,255%)

17.06.2023 Åland Weekend, vaativa B, sijoitus 4/46 (67,406%) + 300 v€
23.06.2023 Sommersolverv 2023, vaativa B, sijoitus 29/30 (57,522%)
26.08.2023 Kultasaari Cup 2023, vaativa B, sijoitus 28/36 (56,311%)
14.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 9/35 (65,945%)
28.10.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 22/27 (57,109%)
04.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, vaativa B, sijoitus 22/31 (57,295%)
18.11.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 18/35 (60,591%)
09.12.2023 Merri Dressage Tour (KRJ), helppo A, sijoitus 26/26 (56,944%)

03.02.2024 Saura Winter Dressage, vaativa B, sijoitus 1/35 (73,977%)
02.03.2024 Käkiharjujen Kisaviikonloppu, vaativa B, sijoitus 7/22 (66,853%)
19.04.2024 Tulip Carnival 2024, vaativa B, sijoitus 4/89 (69,629%)
27.04.2024 Saura Spring Dressage, vaativa B, sijoitus 33/43 (57,940%)
07.06.2024 Natalja's Garden avajaiset, vaativa B, sijoitus 22/28
07.09.2024 Solgården Slott avajaiset, vaativa B, sijoitus 33/36
15.09.2024 Vaahterapolun syyskisat, vaativa B, sijoitus 6/22 (67,051%)
26.10.2024 Rihtniemi Spooky Games, vaativa B, sijoitus 22/34 (65,438%)

Päiväkirja

05.11.2021
Olin jo pidemmän aikaa katsellut markkinoita sillä silmällä, että sopivan yksilön sattuessa kohdalle tallissa voisi olla tilaa yhdelle suomenhevostammalle. Sopiva ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen. Kunnes sitten yhtenä päivänä myyntisivustoja selaillessani vastaan tuli fwb-tamman myynti-ilmoitus. Luonnollisesti, utelias kun olen, klikkasin ilmoituksen auki ja silmieni eteen lävähti hyvin ytimekäs esittely upeasukuisesta tammasta. Ilmoitus loppui lauseeseen, jossa tamman toivottiin pääsevän uudessa kodissaan jalostuskäyttöön. Sen enempää asiaa miettimättä soitin ilmoituksessa olevaan puhelinnumeroon, ja ilmoitin ostavani tamman mikäli se menisi ostotarkastuksesta läpi.

Ostotarkastuksessa ei ilmennyt mitään suurempaa sanomista, vain pientä käytön aiheuttamaa kulumaa siellä täällä. Tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri kehui tamman olevan historiansa huomioon ottaen erittäin hyvässä kunnossa - kuulemma pitkästä kilpaurasta huolimatta tamma oli upeassa kunnossa ja eläinlääkäri ennusti sillä olevan edessä vielä monia käyttövuosia kilparadoillakin, mikäli siellä pyöriminen kiinnostaisi. Näiden sanojen saattelemana totesin tamman myyjälle, että maksaisin siitä ilmoituksessa pyydetyn hinnan ja veisin hevosen saman tien mukanani kotiin. Tämä järjestely sopi, ja niin tamma Finion Chanelle matkusti loppuelämänsä kotiin Rihtniemeen.

13.11.2021
Chanellen elämä uudessa kodissa ei alkanut ihan niin kuin olin toivonut. Tammalla oli vaikeuksia sopeutua uuteen kotiinsa, eikä se vielä viikon asumisen jälkeen näyttänyt juurikaan kotiutumisen merkkejä. Se oli tarhannut viikon verran Pupun viereisessä tarhassa ja saanut tutustua liinakkoon suomenhevostammaan turvallisesti aidan takaa. Tänä aamuna olin kuitenkin laittanut ne ensimmäistä kertaa yhteiseen tarhaan, ajattelin, että pariuttaminen tulisi toteuttaa ennen hokkikauden alkua. Eri puolille tarhaa jaetut aamuheinät pitivät tammakaksikon turvallisen välimatkan päässä toisistaan siihen asti, että mahat olisivat täynnä heinää js mieli mahdollisimman tyyni.

Juuri tänään oli ollut mahdollisimman huono päivä laittaa Pupu ja Chanelle yhteen, sillä suoraan aamutallista minun piti juosta hoitamaan asioita Sauran keskustaan. Takaisin palatessani ilahduin ikihyviksi näkemästäni. Sekä Pupu että Chanelle näyttivät olevan ehjin nahoin, ja ne rapsuttelivat toisiaan kuin vanhat ystävykset. Jätin kauppakassit odottamaan auton takakonttiin ja kiiruhdin tarhan portille todistamaan tilannetta. Seisoin siinä pitkään nojaillen porttiin ja vain katsoin, miten tammat nauttivat toistensa seurasta. Takin taskun vetoketjun aukeaminen sai varsinkin Pupun valpastumaan, se lopetti Chanellen harjan tyven rapsuttamisen kuin seinään ja kääntyi katsomaan minua. Ei aikaakaan, kun se lähti Chanelle perässään tarpomaan lyhyttä matkaa tarhan portille katsomaan, mitä herkkuja taskusta löytyi. Kaivoin kummallekin tammalle herkkupalan, Chanelle kerjäsi heti lisää ja hamusi olkapäätäni, Pupu sen sijaan jo tiesi olla kerjäämättä yhtä röyhkeästi. Se käänsi päänsä poispäin ja näytti kuin vilkuilevan, että huomasinhan sen kohteliaan käytöksen. Kaivoin sille taskusta uuden omenan makuisen namin ja jätin Chanellen ilman, kunnes se kyllästyi kerjäämään. Palkitsin tamman omalla namillaan heti, kun se jätti takkini hihat rauhaan, napaten samalla kiinni sen riimun turpahihnasta.

Talutin Chanellen ulos tarhasta ja kliksautin portin sulkeuduttua vielä riimunnarun kiinni sen riimuun. Ruokaostokset unohtuivat autoon, kun lähdin Chanellen kanssa kohti tilan omia maastopolkuja ihmettelemään, mitä kaikkea kivaa sieltä tällä kertaa löytyisi. Toivoin, että tällainen rauhallinen tutustuminen ympäristöön auttaisi sen kotiutumisessa, ellei Pupun kanssa ystävystyminen riittäisi. Tarhoille jäi monta kiinnostunutta silmäparia katsomaan, kun katosin Chanelle vierelläni metsän siimekseen. Kiersimme maastoesteradan läpi ja Chanelle tutki jokaisen esteen perinpohjaisesti. Kerran se säpsähti puun runkoa pitkin kiipeävää oravaa ja otti muutaman hermostuneen raviaskeleen, mutta muuten kävelylenkki sujui oikein rentouttavissa merkeissä.

28.08.2022
"Sä voisit kyllä startata vaativaakin jo", Maiju sanoi. Nainen istui kentän aidalla ja heilutteli rennosti jalkojaan ilmassa. Mä istuin Nellin selässä yrittäen keskittyä tekemään täydellisen pyöreää raviympyrää. "Sulla on siinä kisavalmis hevonenkin. Voisit startata interissäkin varmaan jos kvaalit olis kunnossa."
"Ai minä?" hämmästelin ja pysäytin Nellin keskelle kenttää.
"No joojoo. Ethän sä sen tasoinen ratsastaja ole - äläkä ymmärrä tätä nyt väärin - mutta Nelli kiikuttaisi sut varmasti hyväksytyllä tuloksella maaliin. Sen kun vaan käännät oikeissa pisteissä."
"Tolla myyntipuheellako sä yrität saada mut kilpailemaan? Me saatiin Pupun kanssa viimekisoissa helposta aasta viiskytkolme prosenttia", muistutin.
"Niin, mutta se onkin Pupu. Toi ei takuulla järjestä mitään omaa ohjelmaa radalla", Maiju vakuutti ja jatkoi samaan hengenvetoon suostutteluaan. "Mitä varten sä edes ostit kalliin kouluhevosen jos et tee sillä muuta kuin keventele kotikentällä?"
"Mä haluankin kevennellä laadukkaasti", tuhahdin.
"Sä voisit tehdä niin halvemmillakin hevosilla…"
"Okeiokeiokei pointti tuli selväksi. Lähdetään sinne Vanillabourneen kokeilemaan vaativaa", myönnyin lopulta kun kyllästyin Maijun suostutteluun. Se osasi olla niin ärsyttävän piikikäs, vähän ilkeäkin välillä, mutta kyllä se näköjään kannattikin.
"No niin. Sit otat ne ohjat taas tuntumalle ja lähdetään treenaamaan. Otat sieltä keskihalkaisijalle ravissa ja lähet ratsastamaan loivaa sulkua tänne mua kohti. Äläkä käännä sitä ohjasta mutkalle vaan ratsasta mielummin jalalla." Maiju osasi vaihtaa salamannopeasti takaisin valmentajavaihteen päälle.

Kaikki tuntui Nellin kanssa niin helpolta. Kuusitoistavuotias tamma oli vieläkin ihan täydessä terässä, vaikka se oli kesän lähinnä laiduntanut ja silloin tällöin kevennellyt kanssani ympäri kenttää ja lähimaastoja.
"Mitä mä sanoin siitä ohjalla ratsastamisesta? Se ohja on vaan suuntavilkku eikä mikään ratti", Maiju huudahti aloittaessani sulkutaivutuksen. "Hyyyyvä, just noin. Nyt se menee paremmin. Sit pikkasen puristat istunnalla vastaan jos se meinaa lähteä kiirehtimään. Kouluratsastus ei oo nopeuskilpailu."
Muutaman toiston jälkeen sain sulkutaivutusten ideasta kiinni ja Nelli toden totta liikkui hurjan hienosti. Se oli samaan aikaan tosi rauhallinen, mutta kuitenkin pohkeen edessä ja reagoi kaikkiin apuihin.
"Tota fiilistä haet tästä eteenpäin joka kerta kun ratsastat sitä. Tuo oli laadukasta keventelyä", Maiju virnisti.

10.09.2022
Käänsin Nellin hengitystäni pidättäen lopputervehdykseen. Hätäilin, eikä pysähdys tullut tasan, tai oikeastaan en ollut ihan varma pysähtyikö Nelli kunnolla missään vaiheessa. Tuomaria tervehdittyäni suupieleni levisivät hymyyn ja taputin Nelliä molemmin käsin kaulalle.
"Hyvä Juulia!!!!!" Maiju huusi verryttelyn puolelta Blondin selästä ja vihelsi niin, että kimo tamma oli poistua paikalta. Mä nauroin.
"Mä en varmaan hengittänyt kertaakaan koko radan aikana", naurahdin Maijulle päästyäni kilpailuareenalta takaisin verryttelyn puolelle.
"Siltä se vähän näyttikin, mutta hei, sun eka vaativan rata ja meni noin hyvin!" Maiju hihkui innostuneena. Oli ihanaa, miten se eläytyi valmentajan roolissa noin vahvasti.

Laskeuduttuani satulasta Nelli tökkäsi vatsaani vaativasti. Mä kaivoin sille taskustani pari sokeripalaa ja katselin, miten herkut katosivat nopeasti parempiin suihin. Avasin tamman satulavyön ja nostin satulan sen selästä trailerin varustekaappiin. Malttamattomana riisuin tammalta varusteita päältä, jotta saisin sen traileriin seisomaan ja voisin lähteä hakemaan kansliasta pöytäkirjaa. Meidän luokka alkoi olla lopuillaan ja pian kuulutuksissa kutsuttiinkin palkintojenjakoon liuta ratsukoita, joista yksikään ei ollut minä ja Nelli. Meidän Wiljo sen sijaan sijoittui luokassa toiseksi ja Maiju lähti hakemaan sen palkintoa Blondin kanssa, joka oli juuri luokan viimeisenä suorittanut oman ratansa.

Pysähdyin kanslian edustalle tutkimaan pöytäkirjaani. Useampia kutosia ja kuus puolikkaita, jopa jokunen seiska. Siitä laukalle rikotusta keskiravista ja epäpuhtaasta vaihdosta tuli odotetusti ala-arvoiset numerot jotka laskivat pisteitä, varsinkin kun vaihdot olivat olleet ohjelmassa kertoimella. Prosentteja tuli kuitenkin hieman päälle kuusikymmentä, Maijun sanoja lainatakseni aika hyvä suoritus ekaksi vaativaksi. Tulos lämmitti mieltä, vaikka sillä jäätiinkin Nellin kanssa kovatasoisessa 32 lähtijän luokassa viimeisiksi. Noh, ainakin sijoitusten valossa tästä oli suunta vain ylöspäin.

26.10.2024, Spooky Games
Vedin syvään henkeä. Tässä sitä nyt oltiin. Aamuinen usvakerros sai raviradan ohitse virtaavan joen sekä sen rannalla olevat laitumet näyttämään jotenkin aavemaisilta. Tuijotin maisemaa ja yritin saada sykkeen tasaantumaan. Jännitti. Tämä oli Nellin viimeinen kilpailu, kauan suunniteltu kilpauran huipennus. Sen täytyi sujua täydellisesti. Tamman tummaa kaulaa koristivat pikkuruiset sykeröt ja sen pyöreä runko tuntui niin tutulta ja turvalliselta allani. Satulahuovaksi olin valinnut sen kiiltäväpintaisen valkoisen, jossa oli hopeinen kanttinauha ja blingejä. En ollut raaskinut käyttää sitä ennen, mutta tämä tilanne oikein huusi sitä pyhähuovista parhaimman nimeä.

Kilpailuareenan kuulutukset, kavioiden kopse ja tallialueelta kantautuva iloinen puheensorina sekoittuivat korvissani yhdeksi äänien muussiksi, kun keskityin keskittymään. Keräsin rauhallisena paikallaan seisovan Nellin ohjat käteen ja lähdin ratsastamaan sitä kohti verryttelykenttää. Sumu hälveni mitä lähemmäs raviradan keskustaa päästiin, mutta ilmassa oli silti kevyttä sumua. Parhaassa tapauksessa se peittäisi alleen pieniä virheitä radalla ja tekisimme tammani kanssa vielä viimeisessä yhteisessä kilpailussamme uuden ennätystuloksemme. Mikä olisikaan parempi tapa jättää kilpailuareenat taakse ja siirtyä eläkkeelle?

Nelli mutusteli kuolainta ja tuntuma sen suuhun tuntui vähän epävakaalta. Vasta tasaantunut syke meinasi pompata uudestaan, kun pelkäsin, että en saisikaan Nelliä avuille ja koko rata menisi ihan plörinäksi. Kuitenkin, vähän kerrastaan, Nelli alkoi tuntumaan allani juuri siltä kuin toivoinkin. Sen lihakset alkoivat vertyä ja askeleeseen löytyi joustoa, tuntui kuin kavioiden alla olisi vieterit. Näin lennokasta ravia en ollut saanut Nellistä aikoihin. Se pisti vähän hymyilyttämään, mutta taisin harjoitusravissa istuessani näyttää enemmän irvistävältä kurpitsalta kuin iloiselta ratsastajalta. Viimein minua edeltävä ratsastaja pääsi radalle ja meidänkin vuoro alkoi lähestyä uhkaavasti. Sumupeite oli kadonnut jo käytännössä kokonaan, joten nyt ei auttanut muu kuin ratsastaa hyvin. Mikään ei peittäisi virheitä taakseen. Se oli menoa nyt.