Always and Forever 5318

EV-II

Alva on herttainen ja hyväntuulinen puoliveritamma, jonka kanssa on aina ilo touhuta. Leppoisa ruunikko on hyvin usein ensimmäisenä tarhan portilla vastassa, oltiin sitä tulossa hakemaan tai ei. Tamma on hoitaessa ja käsiteltäessä lauhkea kuin lammas, ja sen kanssa voi huoletta tehdä lähes mitä vain. Alva nauttii pitkistä ja rapsutuksentäyteisistä hoitotuokioista, eikä sitä tarvitse esimerkiksi sitoa kiinni karsinassa, ruunikko kyllä seisoo kiltisti paikoillaan koko ajan. Varusteet saa laitettua ongelmitta, Alva suorastaan työntää päänsä suitsiin ja aukoo suutaan kuolaimia varten jo valmiiksi heti ne nähdessään. Taluttaessa ruunikko on kuin iso koira, joka löntystelee kaikessa rauhassa taluttajan perässä pyydettyyn suuntaan ja pyydettyä vauhtia. Kesäisin se saattaa yrittää päästä vihreän ääreen, mutta lopettaa kyllä kerran kieltämällä.

Alva on perusratsastuksessa yhtä rauhallinen ja mukava kuin muutenkin. Se on melko helppo ratsastaa liikkumaan oikeinpäin, vaikka toki vaativampiin temppuihin ja liikkeisiin tarvitaan jo ratsastajaltakin jotain osaamista. Tamma on kuitenkin hyvin nöyrä ja yritteliäs ratsu, ja se pyrkii aina korjailemaan ja ymmärtämään ratsastajan apuja mahdollisista epäselvyyksistä huolimatta. Ruunikon liikkeet ovat melko isot, ja etenkin laukasta löytyy säätövaraa moneen suuntaan.
Esteillä Alvasta kuoriutuu kuin toinen hevonen. Tamma ryhdistäytyy ja tuntuu kasvavan monta kymmentä senttiä, ja se suorastaan puhkuu intoa, kun se pääsee hyppäämään. Alvalla on hyvin ilmava ja kevyt hyppytyyli, ja se ylittää isotkin esteet hyvin vaivattoman oloisesti. Isommilla radoilla ollessaan ruunikko joskus jopa kuumuu hiukan, mutta ei koskaan kuitenkaan liikaa. Suuri, helposti säädeltävissä oleva laukka on omiaan tiukoille esteradoille, sillä Alva on askeleiden säätelynsä lisäksi myös ketterä ja notkea kääntymään tiukoissakin mutkissa.
Maastoilu on Alvan kanssa rentouttavaa ja mukavaa. Tamma on lähes pomminvarma maastoilukaveri, ja sen kanssa voi kaikessa rauhassa tallustella pitkin hiekka- ja peltoteitä, tai vaikka samoilla metsissä. Toisaalta siitä löytyy myös maastoillessa se vauhdikkaampi puoli, joka on oikein mukava asia reippaamilla maastoretkillä.

Lastaus ja kuljetus ovat Alvalle varsin tuttuja juttuja, ja ne sujuvatkin sen kanssa rutiininomaisesti. Myös kisapaikoilla tamma on asiallinen ja rauhallinen oma itsensä, mutta verryttelyyn päästyään siitä löytyy taas hieman enemmän potkua. Kilparadoilla Alva pitää päänsä kylmänä mutta yrittää silti aina parhaansa.

© dookie

Kuvat © Fee Fotografie

Estevalmennus, valmentajana Isla T.

Olin tänään taas Defectiven ratsastuskentän laidalla valmentamassa Juuliaa, mutta tällä kertaa hänen allaan oli ruunikko estetamma Alva. Vaihdoimme ratsastajan kanssa kuulumiset ja kyselin hieman Alvasta, jotta voisin alkaa sumplimaan tämän päivän työskentelyä. Alva liikkui nopealla vilkaisulla reippaasti ja vaivattoman oloisesti Juulian alla - sitä olisi voinut ulkopuolisen silmissä sanoa lähes automaatiksi. Teetin silti ratsukolla ensin ihan perinteistä sileän työskentelyä, sillä valmentajan silmillä katsoessani huomasin Alvan kulkevan välillä epäsuorasti, joka voi johtua lihasten alku jäykkyydestä Juulian kertoessa Alvan olleen vapaalla kaksi päivää. Ratsukko siirtyi pääty-ympyrälle, josta puoli ympyrää mentiin ravissa ja toinen puoli käynnissä. Käyntipätkällä Juulian tulisi harjoittaa Alvalla avotaivutuksia ja ravipätkällä keskityttäisiin vain koko keholla tasapainoisesti eteenpäin ratsastamiseen. Alvan tajutessa homman juonen se alkoi suorittaa kuin ulkomuistista ja Juulia meinasi jäädä matkustelemaan, mutta muistutin häntä aktiivisesta ratsastamisesta vaikka hevonen päästäisikin helpolla.

Alvan verryttyä tarpeeksi annoin heidän kävellä hetken aikaa rennoilla ohjilla samalla kun pystytin esteitä. Kasasin lävistäjälle kaksi metrin korkuista pystyä ja pitkälle sivulle yhden 120cm okserin. Juulia nosti pyynnöstäni Alvalla laukan, kävi läpi ympyrällä askellajin kumpaankin suuntaan ja ohjasi sitten tamman lävistäjälle. Alvalla oli mielettömän kiva hyppytyyli, eikä sen hyppäämänä metriset pystyt näyttäneet minkään korkuisilta. Nostinkin aika nopeaan tahtiin estekorkeutta valmennuksen aikana teettäen tätä kolmen esteen harjoitusta molempiin suuntiin, pidemmässä ja kootummassa laukassa. Esteillä tamma innostui, mutta ei kuumunut niin, että sitä ei olisi pystynyt kokoamaan. Se oli vielä 145cm estekorkeutta hypätessä hyvin ratsastajansa avuilla ja imi esteille voimakkaalla laukalla. Valmennuksen loppuminuuteilla tamma oli joustava liikkeistään ja ratsastaja tyytyväinen, joten heitin perinteiset "Kehu paljon," sitaattini ja päätin lopettaa valmennuksen hyviin suorituksiin.

Päiväkirjamerkintä 21.08.2023

Maanantaiaamu ei olisi voinut muuttua enää paremmaksi. Aurinko paistoi, mutta ei liian paahtavasti ja mikä parasta; pihaan oli juuri saapunut hevosauto kyydissään kolme uusinta hevosostostani. Vanhan estehevostalli Defectiven perukoilta löytynyt kolmikko oli ollut myynnissä niin huokeaan hintaan, että minun oli ollut suorastaan pakko ostaa ne. Kolme ruunikkoa hevosta, kaksi tammaa Alva ja Cera sekä ori Castor astelivat ulos hevosautosta hyvinvoivan ja virkeän näköisinä, vaikka matka olikin ollut melkoisen pitkä.

Castor näytti olevan ihan hyvässä pyöreässä kunnossa, ylimääräisiä kiloja näytti olevan sen verran, että ori pääsisi saman tien laihdutuskuurille. Tammat näyttivät olevan paremmin normaalipainoisen näköisiä, toki Cera näytti niin kyllästyneeltä elämäänsä ettei tosikaan. Piirtopäinen tamma murjotti hevosauton kuljettajan vierellä ja nyrpisti nenäänsä vielä lisää, kun lähestyin sitä ottaakseni tamman talutukseen kohti tallia. Vaikka tammaa olikin kuvailtu luonteikkaaksi, ihan tällaista lohikäärmettä en osannut odottaa. Tallityöntekijämme käveli edeltä Castorin kanssa ja ori esitti lyhyen matkan aikana kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet ja loikat, mitä se vain suinkin ehti. 17-vuotiaaksi ori oli harvinaisen virkeässä kunnossa ja ajattelin, että sillä olisi vielä edessään muutama kilpailukausi mikäli jalat vain pysyisivät kunnossa. Ceran takana kävelevä Alva näytti oikein herttaiselta, se käveli rauhassa korvat hörössä eteenpäin ja vilkuili ympäristöään kiinnostuneena. Se näytti tästä kolmikosta kaikista mukavimman ja hyväntuulisimman oloiselta, sentään siis yksi kolmesta hevosesta oli sitä mitä olin toivonutkin.