Castor DFC

KTK-II, EV-II

Ratsuna Castor on kuuliainen ja reipas, liikettäkin löytyy ihan kiitettävästi. Toisinaan sillä on ylimääräistä energiaa, jonka se purkaa singahtamalla täyttä laukkaa eteenpäin tai hyppäämällä takajaloilleen. Säännöllisellä liikunnalla orin energiapurkaukset pysyvät kuitenkin hallinnassa. Etenkin uusien ratsastajien kanssa Castor testailee rajoja ja sitä, mitä kaikkea ratsastaja sallii sen tekevän. Ori tarvitseekin tiukat rajat ja jos sen antaa tehdä vähän mitä sattuu, niin se todella tekee. Castor on äärettömän herkkä eikä se tarvitse kannuksia tai raippaa, pidätteetkin sillä menevät yleensä helposti läpi.

Esteistä Castor vallan innostuu, ja muutaman kerran esteitä hypätessä saa varmasti ottaa vähän reilumman pidätteen, jotta ori pysyy käsissä. Castorilla on voimaa ja kapasiteettia hypätä 160 senttimetrin esteitä, mutta ison laukkansa takia sen on vaikea mahtua sarjaväleihin ilman laukan kokoamista. Ori ei pelkää erikoisesteitä, vaan se hyppää vaikka talojenkin yli jos siltä vaan osaa pyytää asioita ja ratsastaa napakasti. Kuten isänsäkin, myös Castorilla on tapana hypätä jokainen este samankokoisella loikalla yli, ihan sama onko este kavaletti vai täysikokoinen okseri.

Kuvat © van Uytert, luvalla

Päiväkirjamerkintä 21.08.2023

Maanantaiaamu ei olisi voinut muuttua enää paremmaksi. Aurinko paistoi, mutta ei liian paahtavasti ja mikä parasta; pihaan oli juuri saapunut hevosauto kyydissään kolme uusinta hevosostostani. Vanhan estehevostalli Defectiven perukoilta löytynyt kolmikko oli ollut myynnissä niin huokeaan hintaan, että minun oli ollut suorastaan pakko ostaa ne. Kolme ruunikkoa hevosta, kaksi tammaa Alva ja Cera sekä ori Castor astelivat ulos hevosautosta hyvinvoivan ja virkeän näköisinä, vaikka matka olikin ollut melkoisen pitkä.

Castor näytti olevan ihan hyvässä pyöreässä kunnossa, ylimääräisiä kiloja näytti olevan sen verran, että ori pääsisi saman tien laihdutuskuurille. Tammat näyttivät olevan paremmin normaalipainoisen näköisiä, toki Cera näytti niin kyllästyneeltä elämäänsä ettei tosikaan. Piirtopäinen tamma murjotti hevosauton kuljettajan vierellä ja nyrpisti nenäänsä vielä lisää, kun lähestyin sitä ottaakseni tamman talutukseen kohti tallia. Vaikka tammaa olikin kuvailtu luonteikkaaksi, ihan tällaista lohikäärmettä en osannut odottaa. Tallityöntekijämme käveli edeltä Castorin kanssa ja ori esitti lyhyen matkan aikana kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet ja loikat, mitä se vain suinkin ehti. 17-vuotiaaksi ori oli harvinaisen virkeässä kunnossa ja ajattelin, että sillä olisi vielä edessään muutama kilpailukausi mikäli jalat vain pysyisivät kunnossa. Ceran takana kävelevä Alva näytti oikein herttaiselta, se käveli rauhassa korvat hörössä eteenpäin ja vilkuili ympäristöään kiinnostuneena. Se näytti tästä kolmikosta kaikista mukavimman ja hyväntuulisimman oloiselta, sentään siis yksi kolmesta hevosesta oli sitä mitä olin toivonutkin.