Olin jo aiemmin ihastellut Cassion isää Casteanoa. Joku orin olemuksessa herätti ihailua jo heti ensimmäisellä kerralla, kun siihen katseeni kohdistin. En siis aikaillut hetkeäkään, kun orista tarjottiin mahdollisuus saada varsa. Emäksi valikoitui Rowandellin oma kaunis musta tamma.

En voinut olla tyytyväisempi valitsemaani yhdistelmään Cassion syntyessä. Ruunikko orivarsa oli alusta asti utelias ja rohkea, ja hurmasi ihmisläheisellä luonteellaan kaikki. Kasvaessan ja alkaessaan liikkua se hurmasi myös ne loput, jotka eivät vielä oriin ollut ihastunut.

Onneksi Cassiossa on säilynyt ne samat luonteenpiteet joihin siinä varsana ihastuin - se on edelleen rohkea ja utelias. Kuitenkin hyvin järkevällä tavalla, eikä sellaisella "työnnän pääni pensaaseen vaan todetakseni sen olevan piikkipensas" - tyylisesti. Se on myös hyvin ihmisrakas ja seurallinen, ja nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Se on sellainen tietyllä tapaa "kaikki käy" - tyyppi, ja orin kanssa arki on melkoisen kivaa.

Ei ole hoitotoimenpidettä, joka Cassion kanssa olisi ongelmallinen. Harjaaminen, klippaaminen, eläinlääkärintoimenpiteet... Kaikki käy. Se on hieman hellyydenkipeä, ja rakastaa rapsuttelua. Myöskään varustaminen ei tuota ongelmia, ja se seisookin nätisti paikoillaan jalkojen pintelöinnistä suitsimiseen asti.

Ratsastaessa Cassio on hieman hidas ja dieselmoottorinen. Se vaatii pitkät alkukäynnit ja paljon alkuverkkaa matalassa muodossa, jotta sen kroppa herää työntekoon. Se on lihasmassaltaan hieman jähmeä, mutta verryttyään se suorittaa hienosti ja mielellään. Se ei reagoi ympäristön ärsykkeisiin, eikä sille teknisesti ole mikään asia oikestaan vaikeaa. Se kokoaa hienosti, ja sen vahvuus onkin kaikki kootut askellajit, ja mm. piruetit. Orilla on myös hieno jousto ravissa, ja se hurmaa tuomarin kuin tuomarin lennokkalla pyöreällä passagellaan.