Demure

Ai kaksi sanaa, jotka kuvastaa Valeriania? No sanotaan sitten vaikkapa rauhallinen ja tasapainoinen. Turhia harmaita hiuksia ei ainakaan tarvitse tamman kanssa saada, sillä elämä sen kanssa on yksinkertaisesti helppoa. Toki joku saattaisi sanoa sen taluttamisen olevan hirveää, mutta siitä voi syyttää vain omia liian hitaita askelia. Valerian harppoo pitkin askelin eteenpäin, mikä saattaa tuntua turhan vauhdikkaalta joistain. Ei se kuitenkaan rynni tai tahallaan niin tee. Se on vain sen luontainen liike. Hoitaessa Valerian on tyyni eikä korviaan loksauta mistään. Ainoastaan ongelmia tuottaa satulavyö. Valerian oppi nuorena luultavasti sen ainoan huonon tapansa, josta ei vain päästy eroon eli vyötä kiristäessä leuat alkavat louskuttaa. Kuitenkin tämä hetkellinen aggressiivisuus loppuu yhtä nopeasti kun vyön kiristäminen loppuu. Muutoin varustaminen sujuu yhtä rauhallisesti kuin muut hoitotyöt.
Tarhauksessa Valerian ei ole mitenkään aktiivinen. Se syö, torkkuu ja vaihtaa välillä paikkaa. Kesäisin tamma hyödyntää kaiken mahdollisen materiaalin häntänsä rapsutteluun, oli se sitten aitatolppa, maaperä tai tarhakaveri. Varsinaista ihottumaa sillä ei onneksi ole, mutta jotain suurta nautintoa se saa häntänsä kynimisestä toistuvasti. Kesän jäljiltä tamman häntä on yleensä ohut liero, johon ei tarvitse edes harkita tekevänsä minkäänlaista lettiä. Ellei halua tamman muistuttavan hevosta, jolla on jokin rotan häntää muistuttava kapistus takamuksessaan.

Ratsuna Valerian on hieman hitaasti syttyvä ja ratsastaja joutuu työskennellä jatkuvasti, jotta liike pysyy eteenpäin kulkevana aluksi. Kunhan ratsastaja pysyy aina askeleen edellä ja reagoi hidastavaan askellukseen ajoissa, kulkee Valerian ihan kivasti. Vaikka tamma onkin etenkin alkuun jopa laiskahko, niin vauhtiin päästyään se kulkee jälleen pitkin reippain askelin. Kaikesta tästä huolimatta Valerian työskentelee ihan mielellään eikä jumittele lämmettyään. Sitä ei haittaa pyöriä kentällä samaa rataa kerta toisensa perään ja harjoituksia voi huoletta toistaa ilman turhautumista.
Esteillä Valerian on ketterä ja sen pitkät askeleet on matkaavoittavia. Kunnollisen verryttelyn myötä tamma pääsee hyvään hyppymoodiin ja suorittaa mielellään erillisiä tehtäviä kuin myös rataa. Vaikka Valerian herääkin työntekoon, on ratsastajan oltava jatkuvasti läsnä ja varmistettava apujen läpimeno, jottei Valerian valu takaisin horrostilaan. Valerianissa on ehdottomasti parasta sen rauhallinen luonne, jonka ansiosta se ei säiky tai hermoile. Näin tamman kanssa pääsee erikoisesteiden sekä vaihtuvien koristeiden yli varmasti.
Maastossa Valerian on helppo ja varma ratsu, sillä sielläkään ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi säikähtää. Tosin tamma ei ehkä itse ole mikään maastoilusta innostunut, sillä se kulkee avuista huolimatta laahustaen ja jotenkin tympääntyneen oloisesti. En muista koskaan aiemmin kohdanneeni hevosta, joka ei välitä maastoretkistä.

Kilpailupaikalla verryttelyyn on syytä käyttää reilusti aikaa, jotta omalla vuorolla suoriutuminen on hyvä. Kun Valerianin saa hereille, se toimii moitteettomasti ja suoriutuu hyvin omasta radastaan. Yleisö, vieras paikka tai mikään muukaan ei aiheuta jännitystä. Myös matkustaminen kisoihin sujuu rauhallisesti ilman ongelmia.