Demure

01.10.2024
Aloitin heti aamusta Mortimerin kanssa puuhailun. Ori ei ollut ehtinyt yön aikana liata itseään, joten harjailin pikaisesti, jonka jälkeen hain varusteet. En ollut saanut ketään avukseni, joten ajatuksena oli kokeilla ilman liinaa käyntiä. Varustaminen sujui hyvin, kuten aina. Mortimer tosin liikehti hieman normaalia enemmän, luultavasti kun kaverit lähtivät ulkoilemaan ja hänen täytyi jäädä sisälle. Varustamisen jälkeen nappasin kypärän mukaani ja talutin orin maneesille. Koin maneesin turvallisemmaksi näin yksin mennessä, eipähän ainakaan innostuisi hyppäämään aidan yli karkuun.
Maneesissa aloitimme päivän työt jakkaralle menemisen harjoittelulla. Talutin Mortimerin jakkaran viereen ja ori seisahtui siihen hetkeksi. Palkitsin sitä jo sekuntien aloillaan olemisesta. Talutin pienen matkaa, kunnes palasimme jakkaran äärelle. Onneksi Mortimer on nopea oppimaan, joten muutamien toistojen jälkeen homma sujui jo huomattavasti paremmin. Pääsin jopa jakkaralle itsekin eikä ori liikahtanutkaan. Lopulta päätimme harjoittelun ja kiipesin selkään ripeästi. Mortimer oli hämmentynyt. Se kääntyi katsomaan minua ja näytti kysyvän "Missä se juoksuttaja on", mutta tokeni ja lähti reippaasti eteenpäin. Reippaus oli lähinnä reipasta liikettä, sillä uudenlainen tilanne sai orin varuilleen ja se kyttäili nurkkia sekä sätkähteli pienimpiäkin ääniä. Menimme käynnissä pari kierrosta kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen laskeuduin selästä. Mortimer ei säikähtänyt varsinaisesti mitään, joten luullakseni kokemus oli ihan hyvä enkä viitsinyt enempää harjoituksia tehdä. Illemmasta ori pääsisi kuitenkin hieman reippaampaan irtotreeniin.
Tallissa riisuin varusteet ja harjasin jälleen pikaisesti, eihän tuossa ehtinyt edes hiota. Vein Mortimerin tarhaukseen. Irti päästyään se kirmasi häntä pystyssä ikätovereiden luokse, jossa alkoi samantien poikien rajun näköinen leikki.

Mortimer asteli maneesiin tarmokkaana, korvat hörössä ja selvästi valmiina töihin. Aloitimme pitkillä alkukäynneillä, mutta orilla oli sen verran virtaa, että päästin ratsukon pian raviin. Mortimer liikkui isosti ja helposti eteen, joten ratsastajan tehtävänä oli enemmänkin rauhoittaa tahtia ja saada isoon liikkeeseen kontrollia. Teimme aluksi paljon asetuksia ja taivutuksia, kaaria ja kiemurauria, sekä siirtymisiä, jotta musta ori saatiin pehmeäksi kumpaankin suuntaan sekä hakeutumaan paremmin kädelle.

Selitin ratsukolle, että tänään keskityttäisiin kaarteiden ratsastamiseen ja kontrollin säilyttämiseen esteiden välillä. Ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen: puomi-laukka-pysty -yhdistelmä lyhyellä ravilähestymisellä. Mortimer imi esteelle reippaasti, onnistui säilyttämään hyvännäköisen tasapainon, ja hypystä tuli siisti. Seuraavalla kierroksella tehtävään lisättiin kaareva linja okserille. Ori meinasi hieman venyä kaarteeseen ja ensimmäisellä kierroksella askel jäi turhan pitkäksi, minkä vuoksi Mortimer joutui tekemään kookkaamman hypyn okserille. Ohjeistin ratsastajaa pitämään ulkopohkeen kiinni hevosessa ja rauhoittamaan liikettä istunnalla, myös oma katseen suunta oli tärkeä. Jo seuraavalla kierroksella tehtävä alkoi toimia sujuvasti neljällä hallitulla askeleella.

Lopuksi teimme pienen radan, johon sisältyi aiemmin ratsastetun tehtävän lisäksi tiukempi lähestyminen trippelille sekä muutamia suhteutettuja välejä. Mortimer uhkui energiaa, mutta kunhan ratsastaja pysyi rauhallisena ja piti katseen edessä, ori hoiti hommansa hienosti. Radanpätkä sujui mitä loistavimmin ja ori sai palkinnoksi laukata pidemmällä ohjalla ratsastajan rentoutuen esteistuntaan. Loppuraveissa Mortimer puhalteli rentona – juuri sopivasti haastettu ja palkittu hevonen oli oikein tyytyväinen itseensä.