Demure

13.03.2025 - Kevättä rinnassa
Kevät alkoi pikku hiljaa tehdä tuloaan ja joinain päivinä olikin jo melko lämmintä, mutta viileämpiäkin päiviä oli myöskin. Hevoset silti aistivat kevään ja erityisesti orit alkoivat virittäytyä talven jäljiltä. Myös niin rauhaisa Aapo oli hieman levoton, mutta sentään kuului siihen rauhallisempaan päähän. Levottomuus ilmeni lähinnä tarhauksessa, jossa se poikkeavasti lähti jopa rajumpiin leikkeihin toisten kanssa ja toisinaan jopa aloitti itse sörkkimällä tarhakavereitaan. Käsiteltäessä se osasi kuitenkin käyttäytyä ja seistä käytävällä aloillaan.

Ratsastaessa se ei ollut vielä näyttänyt levottomuuttaan, mutta ohjeistin liikuttajia huomioimaan normaalia tarkemmin jokaisen hevosen eleitä. Eihän siitä ehtinyt kulua kuin muutama päivä, kun Aapo sai normaalista poikkeavan säikkykohtauksen. Aapo ja hänen ratsastajansa Matias olivat maneesissa harjoittelemassa puomeilla ja kavaleteilla. Ulkona oli melko voimakas tuuli, joka kolisutteli maneesin seiniä. Aapo ei tästä ole koskaan aiemmin välittänyt, joten Matias ei osannut varautua minkäänlaiseen poikkeavaan käytökseen. Normaalisti Aapo on korkeintaan korviaan käännellyt, mutta ei säikkynyt. Tuuli pamautti ilmeisesti oksan maneesin seinään, jonka myötä Aapo säikähti tosissaan ja lähti tilannetta pakoon. Melkein yhtä nopeasti se totesi paniikin turhaksi ja pysähtyi kuin seinään. Matias, joka ei ollut varautunut tällaiseen, menetti tasapainonsa ja lensi kaulan yli maneesin pohjalle. Kaikeksi epäonneksi hän tippui kätensä päälle murtaen ranteensa, joten minun täytyisi järjestää joko uusi ratsastaja tai aikaa liikuttaa itse. En sitten tiedä kumpi on parempi, mutta ainakin toistaiseksi homma jää omaan niskaani. Onneksi satunnaisesti muut ratsastajat voivat auttaa. Uuden sopivan ratsastajan löytäminen vie oman aikansa, kuten Matiaksen toipuminenkin. Aloin valmistautua siihen, että starttaan ainakin ensimmäiset kilpailut itse Aapon kanssa.

Tippumisen jälkeen tallimestari lähti viemään Matiasta sairaalaan ja minä jäin hetkeksi taluttelemaan puuskuttavaa Aapoa, kunmes se rauhoittui. Rauhoituttuaan Aapo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, seisoi käytävällä varusteiden riisumisen ajan kiltisti ja siirtyi siitä karsinaansa torkkumaan. Ratsastajan loukkaantuminen juuri tärkeällä hetkellä ennen kilpailukautta on erittäin huono takapakki, joten jotain on keksittävä ja pian.

27.03.2024 - Eläinlääkärin tarkastus
Aapolle oli tulossa vieras, nimittäin eläinlääkäri. Ori oli syönnyt aamuruokansa, mutta joutui jäädä sisälle kun suurinosa käytävältä lähti tarhaamaan tai liikutukseen. Aapo hirnahteli hieman hämillään, eihän se ollut kuitenkaan tottunut tällaiseen päivärytmiin. Hieman kello 10 jälkeen lääkäri saapui ja siirsin Aapon käytävälle kiinni. Eläinlääkäri ensin tutki oria kuunteli ja paineli, väänteli ja käänteli. Aapo oli rauhallisesti ja antoi lääkärin työskennellä, vailla välillä näyttikin vähän epäröivältä. Alkututkimusten jälkeen lääkäri laittoin rauhoittavaa ja hetken kuluttua vaikutus alkoi näkyä. Ensin oli vuorossa hampaiden tarkistus sekä raspaus tarvittaessa. Orin hampaat näytti siltä, miltä niiden odotettiinkin, hampaita oli vaihtunut ja lääkäri raspasi sen mitä tarvitsi. Lopuksi Aapo sai kaulaansa rokotteen ja ohjeen olla rauhakseen nyt ainakin tämä päivä, kunhan ensin tokenee rauhoitteesta. Voiko vajaa 3-vuotias olla rauhallinen? No voi, mutta mikä todennäköisyys että niin käy etenkin silloin kun käsketään olla rauhallinen. Lääkäri pakkasi tavaransa ja siirsin Aapon karsinaan tokenemaan. Kävin välillä seurailemassa oria ja kun se vaikutti paria tuntia myöhemmin olevan täysin hereillä ja ajallisesti se voisi nyt syödä päiväheinänsä, päätin antaa heinät vielä karsinaan. Ulkona olevat kaverit olivat kuitenkin jo syönneet, joten Aapo ei saisi rauhassa nauttia päiväannostaan. Päiväheinien jälkeen vein orin ulos tarhaan, jossa se saisi olla iltaan asti. Portilla muistutin sitä rauhallisuudesta ja samassa ori ampaisi täyteen kiitolaukkaan rallittaen tarhaa muutaman kerran ympäri.

02.02.2026 - Lääkärin tarkastus
Aapolle oli varattu aika terveystarkastukseen uudelle virtuaaliklinikalle. Perus tarkastuksen ohessa olin varannut muutamia ylimääräisiä kokeita, sillä entinen kilpahevonen, joka on jalostuskäytössä on syytä tutkia huolella. Aamupäivällä lastasin rekkaan Aapon sekä pari matka kumppania, joille oli myös varattu ajat. Aapo käveli rekkaan rauhallisesti, mutta mulkaisi minua epäilevästi, kun näki ettei heinäverkko ollut paikoillaan.
"Sori kaveri, mutta lääkäri kielsi, koska sut joudutaan rauhoittaa", sanoin Aapolle ja rapsutin sitä harjan tyvestä.
Matka lähimmälle klinikan toimipisteelle ei ollut onneksi kovin pitkä. Hevoset pysyivät rauhallisina koko matkan.

Aapon aika oli ensimmäisenä. Ennen rauhoitetta sille tehtiin liikuntaelinten tutkimus, jossa katsottiin vammoja, turvotuksia, taivutuksia ym raajoista. Aapo sai normaalin tuloksen jokaisesta eli liikuntaelimet on kunnossa. Myös sydäntutkimus, kaviotutkimus ja yleistutkimus tehtiin ennen rauhoitusta. Näissäkin kaikki oli normaalit tulokset. Aapo ei tosin arvostanut tutkimuksia hirveästi. Se tuntui lähes mököttävän ja luimisteli lääkärille minkä ehti. Rauhoite saatiin laitettua pienen steppailun päätteeksi.
Rauhoite vaikutti nopeasti ja sen jälkeen Aapolta otettiin verinäyte, joka lähti laboratorioon tutkittavaksi yhdessä sperma- ja ulostenäytteen kanssa. Nivelet ja hampaat röntgenkuvattiin eikä niissä ollut poikkeavaa. Lopuksi oli vielä hampaiden tutkimus ja raspaus. Niiden jälkeen Aapo pääsi tokenemaan rauhoitteesta seuraavien hevosten ajaksi.
Ennen lähtöämme saimme jo tulokset laboratoriosta. Täydellinen verenkuva oli ok, ulostenäytteestä ei löydöksiä ja sperma-analyysin tulokset olivat hyvät. Aapo voisi siis jatkaa jalostusorina tervein paperein.
Kun kaikki olivat valmiita, lastasin hevoset takaisin rekkaan. Aapo oli huomattavasti tyytyväisempi nyt, kun huomasi tutun heinäverkon roikkuvan taas paikallaan.

Estevalmennus
Heidi oli saapunut Demureen pitämään estevalmennuksia ja vuorossa oli Aapo. Aapon oma kilparatsastaja, Rebekka, istui selässä ja verrytteli Aapon kanssa. Olin itse mukana avustajana ja katsojana, joten autoin Heidiä esteiden pystyttämisessä ratsukon verryttelyn aikana. Aapo ja Rebekka verryttelivät kaarevilla urilla meitä väistellen. Rebekka taivutteli oria ja kävi läpi jokaisen askellajin huolella. Aapo vaikutti kivan rennolle, mutta kuitenkin eteenpäinpyrkivälle. Kasasimme maneesiin muutaman lämmittelyesteen sekä radan, jolla ratsukko tulisi treenaamaan linjojen ratsastamista.
Radalla oli viisi estettä, joille tulisi 10 hyppyä. Kolme pystyestettä ja kaksi okseria. Radalla tultaisiin vasemmassa kierroksessa pitkän sivun suuntaisesti kaksi pystyestettä sarjana. Kolmas este oli sekin pystyeste toisen pitkän sivun keskivaiheilla. Neljäs oli keskikentän vaiheilla halkaisijan suuntaisesti okseri, jolle tultiin ensimmäisen ja toisen esteen välistä. Viidentenä tultiin oikeassa kierroksessa kakkospysty vastakkaisesta suunnasta. Jälleen ensimmäisen ja toisen välistä tultaessa halkaisijan suuntaisesti oli kuudes este ja radan toinen okseri. Seitsemäs oli ensimmäinen pystyeste, josta kaarevasti kahdeksannelle, joka oli sama okseri kuin nelonen. Viimeisenä tultaisiin alun kahden pystyn sarja, mutta oikeassa kierroksessa vastakkaiseen suuntaan.

Kun esteet olivat kasattu, siirryin katsomon puolelle. Ratsukko ja Heidi pääsivät aloittamaan valmennuksensa. Heidi pyysi ratsukkoa hyppäämään lämmittelyesteitä muutaman kerran sekä radan kertaalleen ja tarkkaili ratsukon yhteistyötä hiljaa. Hän huomasi ratsukon toimineen pitkään yhdessä. Lämmittelyiden jälkeen Aapo sai kävellä hetken pitkin ohjin pärskähdellen. Heidi selosti Rebekalle sillä välin tunnin suunnitelmaa. Ratsukon tulisi tulla kaareva linjalla ensin esteet viisi ja kuusi. Näiden väliin saisi tulla Aapon askelpituudella kymmenen laukka-askelta. Tämä linja sujui ratsukolta melko hyvin, sillä linjan kaarevuus ei ollut vaativa. Muutaman kerran hypättyä tämän, oli vuorossa siirtyä seuraavaan tehtävään.
Seuraavaksi oli vuorossa kuudes ja seitsemäs este, joilla kaarevuutta tulisi huomattavasti jyrkemmin. Ensimmäisellä yrityksellä ratsukko pudotti jälkimmäisen esteen puomin huonon lähestymisen takia. Aapo valui liikaa oikealle, koska Rebekan ulkoavut ajoittui huonosti ja ponnisti esteelle liian vinosti. Muutaman yrityksen jälkeen tämä luultavasti ratsukon vaikein kohta sujui ihan hyvin. Rebekka onnistui suoristaa Aapon esteelle ja ori ei valunut enää liiaksi oikealle.

Viimeisenä varsinaisena tehtävänä oli kahden ensimmäisen yhdistelmä, mutta vastakkaiseen suuntaan eli esteet seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän. Nyt kuitenkin ensimmäisen linjan askelmääräksi piti saada kaksitoista, joten laukkaa täytyisi koota hieman. Rebekka istui tiiviisti satulassa ja onnistui kokoamaan laukkaa sopivaan askelmäärään. Seuraava haastavampi linja sujui aiempaa tehtävää paremmin, kun Rebekka sai ulkoavut oikealla ajoituksella läpi. Aapo kuunteli tarkkaavaisesti Rebekan apuja ja työskenteli aktiivisesti. Heidi pyysi ratsukkoa tulemaan tehtävän vielä uudestaan ja jälleen sujui melko onnistuneesti.
Lopuksi ratsukko sai tulla vielä radan läpi hyödyntäen pilkottujen osien oppeja. Rebekka sai kaarevien linjojen lähestymiset huomattavasti alussa hypättyä rataa paremmaksi ja hypyt onnistuivat puhtaammin. Radan päätteeksi Heidi päästi ratsukon loppuverryttelyiden pariin. Heidi kävi Rebekan kanssa valmennuksen suullisesti läpi ja kehui Aapon sekä Rebekan yhteistyötä. Aapo käyskenteli lähes turpa maneesin hiekkaa viistäen rentona sekä tyytyväisenä.