Demure

13.03.2025 - Kevättä rinnassa
Kevät alkoi pikku hiljaa tehdä tuloaan ja joinain päivinä olikin jo melko lämmintä, mutta viileämpiäkin päiviä oli myöskin. Hevoset silti aistivat kevään ja erityisesti orit alkoivat virittäytyä talven jäljiltä. Myös niin rauhaisa Aapo oli hieman levoton, mutta sentään kuului siihen rauhallisempaan päähän. Levottomuus ilmeni lähinnä tarhauksessa, jossa se poikkeavasti lähti jopa rajumpiin leikkeihin toisten kanssa ja toisinaan jopa aloitti itse sörkkimällä tarhakavereitaan. Käsiteltäessä se osasi kuitenkin käyttäytyä ja seistä käytävällä aloillaan.

Ratsastaessa se ei ollut vielä näyttänyt levottomuuttaan, mutta ohjeistin liikuttajia huomioimaan normaalia tarkemmin jokaisen hevosen eleitä. Eihän siitä ehtinyt kulua kuin muutama päivä, kun Aapo sai normaalista poikkeavan säikkykohtauksen. Aapo ja hänen ratsastajansa Matias olivat maneesissa harjoittelemassa puomeilla ja kavaleteilla. Ulkona oli melko voimakas tuuli, joka kolisutteli maneesin seiniä. Aapo ei tästä ole koskaan aiemmin välittänyt, joten Matias ei osannut varautua minkäänlaiseen poikkeavaan käytökseen. Normaalisti Aapo on korkeintaan korviaan käännellyt, mutta ei säikkynyt. Tuuli pamautti ilmeisesti oksan maneesin seinään, jonka myötä Aapo säikähti tosissaan ja lähti tilannetta pakoon. Melkein yhtä nopeasti se totesi paniikin turhaksi ja pysähtyi kuin seinään. Matias, joka ei ollut varautunut tällaiseen, menetti tasapainonsa ja lensi kaulan yli maneesin pohjalle. Kaikeksi epäonneksi hän tippui kätensä päälle murtaen ranteensa, joten minun täytyisi järjestää joko uusi ratsastaja tai aikaa liikuttaa itse. En sitten tiedä kumpi on parempi, mutta ainakin toistaiseksi homma jää omaan niskaani. Onneksi satunnaisesti muut ratsastajat voivat auttaa. Uuden sopivan ratsastajan löytäminen vie oman aikansa, kuten Matiaksen toipuminenkin. Aloin valmistautua siihen, että starttaan ainakin ensimmäiset kilpailut itse Aapon kanssa.

Tippumisen jälkeen tallimestari lähti viemään Matiasta sairaalaan ja minä jäin hetkeksi taluttelemaan puuskuttavaa Aapoa, kunmes se rauhoittui. Rauhoituttuaan Aapo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, seisoi käytävällä varusteiden riisumisen ajan kiltisti ja siirtyi siitä karsinaansa torkkumaan. Ratsastajan loukkaantuminen juuri tärkeällä hetkellä ennen kilpailukautta on erittäin huono takapakki, joten jotain on keksittävä ja pian.

27.03.2024 - Eläinlääkärin tarkastus
Aapolle oli tulossa vieras, nimittäin eläinlääkäri. Ori oli syönnyt aamuruokansa, mutta joutui jäädä sisälle kun suurinosa käytävältä lähti tarhaamaan tai liikutukseen. Aapo hirnahteli hieman hämillään, eihän se ollut kuitenkaan tottunut tällaiseen päivärytmiin. Hieman kello 10 jälkeen lääkäri saapui ja siirsin Aapon käytävälle kiinni. Eläinlääkäri ensin tutki oria kuunteli ja paineli, väänteli ja käänteli. Aapo oli rauhallisesti ja antoi lääkärin työskennellä, vailla välillä näyttikin vähän epäröivältä. Alkututkimusten jälkeen lääkäri laittoin rauhoittavaa ja hetken kuluttua vaikutus alkoi näkyä. Ensin oli vuorossa hampaiden tarkistus sekä raspaus tarvittaessa. Orin hampaat näytti siltä, miltä niiden odotettiinkin, hampaita oli vaihtunut ja lääkäri raspasi sen mitä tarvitsi. Lopuksi Aapo sai kaulaansa rokotteen ja ohjeen olla rauhakseen nyt ainakin tämä päivä, kunhan ensin tokenee rauhoitteesta. Voiko vajaa 3-vuotias olla rauhallinen? No voi, mutta mikä todennäköisyys että niin käy etenkin silloin kun käsketään olla rauhallinen. Lääkäri pakkasi tavaransa ja siirsin Aapon karsinaan tokenemaan. Kävin välillä seurailemassa oria ja kun se vaikutti paria tuntia myöhemmin olevan täysin hereillä ja ajallisesti se voisi nyt syödä päiväheinänsä, päätin antaa heinät vielä karsinaan. Ulkona olevat kaverit olivat kuitenkin jo syönneet, joten Aapo ei saisi rauhassa nauttia päiväannostaan. Päiväheinien jälkeen vein orin ulos tarhaan, jossa se saisi olla iltaan asti. Portilla muistutin sitä rauhallisuudesta ja samassa ori ampaisi täyteen kiitolaukkaan rallittaen tarhaa muutaman kerran ympäri.