Katinas Paloma VH14-043-0118
Mä katsoin Palomaa, kun se rouskutti päiväheiniään kirpakassa pakkassäässä. Mietin, että saisipa itsekin joskus olla hetken aikaa eläkeläishevosen kengissä. Elämä olisi niin helppoa, palvelu pelaisi ja kaikki tuotaisiin valmiina eteen. Se vain oli, ilman että sen tarvitsi tehdä mitään. Minä sitä ihmettelin, vaikka itsepä olin sille sellaisen elämän halunnut tarjota. Oli vaikea kuvitella, että se oli joskus ollut upea ja vähän säpäkkä kilpahevonen, kun nyt se oli vain karvainen mummohevonen jolla oli häntäjouhet takussa. Mutta Paloma näytti nauttivan tästä eläkeläisen ja downshiftaajan elämästä, vaikka kumpaakaan kohtaloa se ei ollut itse saanut valita. Verkkainen ja tasainen arki pukee sitä.
Palkittu KRJ-II palkinnolla syyskuussa 2023
| Rotu, sukupuoli | ruotsalainen puoliverinen, tamma |
| Säkä, väri | 170 cm, ruunikko |
| Syntymäaika | 06.08.2014, 21-vuotias |
| Kasvattaja | Stall Katina, Ruotsi |
| Omistaja | Juulia, VRL-12454 |
| Koulutustaso | Grand Prix |
Jostain syystä Paloma ei ole perinyt lainkaan isänsä temperamenttista luonnetta. Se tykkää lähinnä syödä ruohoa ja torkkua, hyvä kun ei sentään seiniä kaada niihin nojaillessaan. Ihmisystävällinen Paloma muistaa aina aamutallin ja iltatallin tekijöitä kimeällä hirnunnallaan, etenkin jos sille on varattu porkkanoita. Ruoalle perso tamma ei onneksi sentään rynni ihmisten päälle kuin mikäkin raivotautinen sika, mikäli kaksijalkainen sattuu osumaan heinien ja möhömahan väliin. Hoidettaessa Paloma on myös kohtelias ja rauhallinen, mitä nyt se saattaa välillä nojailla likaa hoitajaansa kavioita rapsutellessa. Laiska mikä laiska.
Lupsakka tapaus muuttuu onneksi innokkaammaksi, kun päästään kouluaitojen sisään. Palomalta luonnistuvat koulukuviot kevyesti ja ketterästi, etenkin kun puhutaan väistöistä ja lisätyistä askellajeista. Kootuissa liikkeissä tammalta loppuu joskus kärsivällisyys, se kun saattaa vain siirtyä hitaampaan askellajiin. Muuten kentällä leijaileva Paloma on ratsastettavuudeltaan varsin hyvä. Esteillä tamma myös loistaa, kunhan korkeus ei ole suurempi kuin 120 cm. Mikäli radat ovat kovin teknisiä ja vaativat paljon venkslaamista, saattaa Paloma myös tässä vaiheessa kyllästyä. Maastoratsuna tamma on aina pirteä ja mukavan rohkea tapaus.
Luonteen on kirjoittanut Jayde, kiitos!
Suku
| i. Suprant Ballou Premier |
ii. FR's Sam Mac Taylor GN | iii. Wiesentaus Running Prince xx |
| iie. Sundae Morning | ||
| ie. Ventosa Woods | iei. VIR MVA Ch Mordred PB | |
| iee. Sateen San Vida KTK-III | ||
| e. Katinas Pernilla | ei. Katinas Kjell | eii. Chilin Je t'aime |
| eie. Svartbäcks Forsythia Klass I | ||
| ee. SCN PS I Love You | eei. SCN Prince Valiant | |
| eee. Dominique Aou Rica [kadonnut] |
Isälinja: (4) Suprant Ballou - FR's Sam Mac Taylor GN - Wiesentaus Running Prince xx - Peppers Hot xx
Emälinja: (4) Katinas Pernilla - SCN PS I Love You - Dominique Aou Rica - Skörbys Dreambuie
Jälkeläiset
orivarsa Tirith Morgenstern, orista Tirith Mercenary syntyi 18.09.2020 (palkittu KTK-II, KRJ-II)
orivarsa Wassenaar, orista Whos In Whoville Vegas syntyi 20.03.2022 (palkittu KV-I)
Paloma periyttää jälkeläisilleen kilttiä ja tasaista luonnetta. Lisäksi se periyttää ruunikkoa väritystä (genotyyppi Aa Ee).
Kilpailut
17.08.2022 Adina NJ-näyttelyt irtoSERT
05.09.2022 Elm Ponies NJ-näyttelyt irtoSERT
Paloma on kilpaillut kouluratsastuksessa Grand Prix -tasolla ja se on saavuttanut porrastetuissa tason 11/10. Tarkista ajankohtainen kilpailustatistiikka sen VH-profiilista.
28.02.2022 KRJ Cup, Prix St. Georges, sijoitus 1/53
30.06.2022 KRJ Cup, Prix St. Georges, sijoitus 5/28
Päiväkirja
24.05.2022: Jäätelönhakureissu
Kun asuu niin korvessa, ettei linja-autollakaan pääse perille asti, ei kaupasta lähdetäkään hetken mielijohteessa hakemaan yhtään mitään. Siksi kauppareissuilla ostetaan kaappeihin ihan varmuuden vuoksi kaikkea, mitä ehkä mahdollisesti saattaa tarvita. Kuitenkin juuri silloin kesän ensimmäinen hellepäivä yllättää, kun pakastimesta ei löydy yhtään jäätelöä. Eikä näillä bensan hinnoilla yhden jäätelötuutin takia lähdetä ajamaan kaupunkiin. Istahdin juuri heinäpaalin päälle miettimään, miten jäätelöongelman ratkaisisi, kun Sulon vuokraaja Eetu kaartoi pikkuruisella autollaan tallin pihaan. Silloin sain päähäni vuosisadan parhaan idean.
“Hei Eetu!” Eihän sulla ole Sulon kanssa tänään valmennusta?” kysyin saman tien, kun kuljettajan ovi aukesi.
“Ei oo. Me siirrettiin se torstaille kun Maiju ei tänään ehdi”, Eetu vastasi hieman hämmentyneenä.
“Jos sulla ei ole kiire, niin lähdetkö maastoon? Mun tekee ihan hirveästi mieli jäätelöä ja ajattelin käydä ratsain kaupassa”, kerroin kunnianhimoisesta suunnitelmastani.
“Eiks tästä ole joku kymmenen kilometriä? Kai mä voin lähtee”, Eetu vastasi.
“No jotain sitä luokkaa. Voidaan kyllä oikasta siitä hiekkakuopan läpi niin se lyhentää matkaa aika paljon”, pohdin ääneen.
Eetun lupauduttua lähdemään Sulon kanssa maastoseuraksi, lähdin itse kohti rantaa hakemaan Palomaa laitumelta, kun Eetu jäi tallipihaan harjaamaan Suloa. Tarhassaan piehtaroinut ori oli pölystä harmaa, mutta muutamalla harjan vedolla pölykerroksen alta paljastui kiiltävän musta karvapeite.
Paloma löntysti perässäni takaisin tallille niin hitaasti, että miltei käännyin takaisin laitumelle hakemaan ratsukseni hieman reippaampaa hevosta. Ajattelin kuitenkin, että ehkä maastopoluille lähteminen saisi vanhaan rouvaan vauhtia.
Ruunikko tamma oli onneksi varsin puhdas, eikä aikaakaan kun sekä Paloma että Sulo seisoivat pihassa varustettuina ja valmiina lähtöön. Eetu veti kypärää päähänsä ja epäili, ettei ollut ikinä aiemmin lähtenyt näin pitkälle maastolenkille. Nousin Paloman selkään ja jäin odottamaan, että Eetu olisi myös valmis.
Eetun ja Sulon johdolla käännyimme kentän kulmalta lähtevälle maastopolulle. Oikaisimme useammassakin kohdassa pois leveältä polulta lyhentääksemme matkaa. Näin alkukesästä metsässä ei juuri ollut ötököitä, vaan saimme edetä ihan rauhassa ilman ympärillä pyöriviä hyttysiä ja hirvikärpäsiä. Tervalantielle päästyämme Eetu kääntyi katsomaan varmistamaan, että pysyimme Paloman kanssa edelleen vauhdissa mukana.
“Jos olisin tiennyt että tarviit jäätelöä niin olisin voinut tuoda”, Eetu totesi huvittuneena. “Mä ajan kuitenkin tänne aina Sauran K-marketin ohi.”
“Ei sitä aina osaa olla niin viisas, että osaisi ennakoida jäätelöhimon”, vastasin pojalle. “Sitäpaitsi sitten olisi jäänyt hyvä maastolenkki tekemättä”, jatkoin. Eetu oli lopulta samaa mieltä, se totesi että olisi todennäköisesti jäänyt vain kentälle ratsastamaan, jos en olisi pyytänyt maastoseuraksi.
Hetken kuluttua käännyimme pois autotieltä takaisin metsään, kohti hiekkakuoppia. Tästä oikaiseminen lyhentäisi matkaa useita kilometrejä, sillä tietä pitkin kulkiessa seuraava risteys olisi ollut aivan tuhottoman kaukana. Hiekkakuopan ohitettuamme polku leveni sellaiseksi, että uskalsimme mennä pätkän ravissa. Edessä oleva Sulo viuhtoi häntäänsä, se olisi halunnut mennä paljon kovempaa. Eetu ei kuitenkaan antanut, ettemme jäisi Paloman kanssa liian kauaksi.
“Voidaan laukata kotimatkalla tässä ja sit vaikka se hiekkakuoppien mäki ylös, jos Sulolla on vielä silloin yhtä paljon menohaluja! Tai voit sä laukata nytkin jos jäät sinne suoran päähän odottamaan meitä!” huusin edessä ratsastavalle Eetulle. Poika irrotti toisen kätensä ohjista näyttääkseen peukkua ja myötäsi sitten ohjista sen verran, että Sulo siirtyi reippaaseen laukkaan. Paloma ei halunnut jäädä lajitoveristaan liikaa jälkeen, vaan sekin siirtyi laukkaan, tosin vauhti pysyi paljon maltillisempana kuin Sulolla.
“Huh, tultiinpa me toi loppumatka kovaa!” Eetu henkäisi saatuani hänet taas kiinni. “Luulin ettei ehditä pysähtyä ollenkaan ennen tota pusikkoa”, Eetu naurahti ja osoitti koivikkoon.
“Huomasitko kun mekin laukattiin?” kysyin.
“Joo, jos sitä voi laukaksi edes sanoa. Paloma on ihan kesälomalla jo”, Eetu vastasi huvittuneena. Eetun kommentissa oli ehkä perää, sillä Paloma tuntui jotenkin vielä normaaliakin verkkaisemmalta tänään. Ehkä ensimmäiset lämpimät päivät olivat saaneet sen aivan laiskistumaan.
Jatkoimme matkaa käynnissä ja pian pääsimme metsästä asfalttitielle, kun edessä näkyi idyllinen omakotitaloalue. Kavioiden kopse asfaltilla herätti huomiota ja useammasta pihasta kuului innostuneita “kattokaa heppoja!”-huudahduksia. Entisissä kilpahevosen hommissa molemmat ratsut olivat tottuneet kaikenlaiseen, eikä kumpikaan ollut moksiskaan trampoliinilla pomppivista lapsista, ruohonleikkureista tai haukkuvista koirista. Mielessäni mietin, että tallissani seisoi sellaisiakin hevosia, jotka olisivat ottaneet jalat alleen ensimmäisen trampoliinin nähdessään.
Asuinalueen laitamilla näkyi jo lähimmän K-Marketin parkkipaikka. Matka olikin ollut odotettua lyhyempi. Kaupan pihassa kohtasimme kuitenkin ongelman, jota kumpikaan meistä ei ollut osannut ennen lähtöä ajatella. Millä ne jäätelöt saataisiin kaupasta, kun turvallisuussyistä toinen meistä ei voinut jäädä molempien hevosten kanssa odottamaan. Vaikka Sulo olikin kiltti, niin se oli kuitenkin ori.
Pohdintamme keskeytti pieni ruskeatukkainen tyttö, joka ujosti tuli kysymään, että saako heppoja silittää. Tytön perässä käveli hänen äitinsä ja tytön silittäessä Paloman ruskeaa kaulaa kysäisin äidiltä, olisiko hänen mitenkään mahdollista käydä ostamassa meille kahta jäätelötuuttia jos antaisin niihin rahat. Tytön äiti suostui, kävi nostamassa kauppakassit autoonsa ja lähti takaisin kauppaan antamani viiden euron seteli kädessään.
Pian nainen astui ulos kaupan ovista käsissään kaksi vaniljajäätelötuuttia ja vaihtorahat.
“Tuhannet kiitokset sulle!”, kiitin naista. Tytär silitti Palomaa edelleen, enkä osannut sanoa kumpi näytti onnellisemmalta, tyttö vai rapsutuksia rakastava Paloma. Sulo oli päättänyt hyödyntää parkkipaikan laidalta löytyvää ruohobuffettia ja se nyhti suuhunsa nurmikkoa sen minkä kerkesi. Annoin vaihtorahat tytölle ja lupasin, että jos se vain olisi äidille ookoo, saisi meille tulla joskus ratsastamaan.
“Äiti äiti pliis voidaanko mennä heti?” tyttö pomppi innostuneena ympäriinsä. Äiti näytti hieman epäilevältä, mutta annoin hänelle puhelinnumeroni ja sanoin, että laittaa viestiä myöhemmin niin sovitaan aika talutusratsastukselle. Sellainen liikunta olisi varmasti enemmän Paloman mieleen, kuin pitkät ja vauhdikkaat maastolenkit Sulon perässä kulkien.
Jäätelö toisessa ja ohjat toisessa kädessä lähdimme ratsastamaan takaisin kohti tallia. Hevosten mielestä matka asuinalueen läpi ei ollut vieläkään yhtään jännittävä, Sulo vain luimisti korviaan meidät liian läheltä ohittaneelle pyöräilijälle, mutta muuten matka sujui varsin seesteisesti. Hiekkakuoppia edeltävälle laukkasuoralle päästyämme Sulosta löytyi kuitenkin taas virtaa. Eetu halusi laukata koko suoran ja hiekkakuopan mäen. Minä lupasin että saisi mennä niin kovaa kun uskaltaa, kunhan ei putoa. Sulon kanssa sen mäen voisi laukata vaikka useampaan kertaan, jos sillä vieläkin riittäisi intoa pitkän laukkasuoran jälkeen. Orilla oli varmasti kuuma mustan karvansa alla, mutta se ei sitä hidastanut. Jouhet hulmuten se katosi Eetu selässään horisonttiin ja me jatkoimme Paloman kanssa matkaa kevyessä ravissa. Tällä kertaa Paloma ei halunnut laukata, eikä sen onneksi tarvinnutkaan.
Sulo seisoi ylvään näköisenä mäen päällä ja hirnahti nähdessään Paloman. Tamma nosti päätään, mutta ei vastannut Sulon hirnahdukseen.
“Tulitteko te käynnissä puolet matkasta vai miten teillä meni noin kauan? Eetu kysyi.
“Te menitte vaan niin kovaa, että jouduitte odottelemaan kauemmin”, vastasin. “Laukkasitteko monta kertaa ton mäen?”
“Kerran vaan, Sulo olis kyllä varmaan mennyt enemmänkin mut en halunnut väsyttää sitä liikaa ettei se ole ylihuomenna valmennuksessa ihan väsynyt”, Eetu sanoi.
Loppumatka tallille mentiin pelkkää käyntiä. Tutuille kotiin johtaville maastopoluille päästyämme alkoi Palomastakin vihdoin löytymään vauhtia.
“Oho, sullahan meni kauan herätä tähän päivään”, hämmästelin ja rapsutin Palomaa harjan tyvestä. Tamma heilautti kevyesti päätään, aivan kuin se olisi nyökännyt ja myötäillyt sanomisiani.
Kaiken kaikkiaan aika täydellinen ensimmäisen kesäpäivän maastolenkki.
30.05.2022: Paloma talutusratsuna
Pikkutytön ja Paloman kohtaaminen kaupan parkkipaikalla johti lopulta siihen, että pari päivää myöhemmin puhelimeen kilahti tytön äidiltä viesti, jossa tiedusteltiin sopivaa ajankohtaa talutusratsastukselle. Seuraavan viikon maanantaina punainen Toyota ajoi pihaan ja takaikkunasta vilahti tutun tytön hymyilevät kasvot.
Paloma seisoi tallin pihassa aidan tolppaan kiinnitettynä ja valmiiksi harjattuna. Olin hakenut sen laitumelta hyvissä ajoin puunattavaksi ja vietin pitkän aikaa harjatessani Palomaa putipuhtaaksi. Viimeistelin sen mahdollisimman edustavaksi suihkuttamalla karvaan lopuksi Showshineä ja sutimalla kavioihin lakkaa. Satulaan olin vaihtanut putipuhtaan tummansinisen huovan, jonka reunuksilla kimalteli hempeän vaaleanpunaisia timantteja. Tuskinpa Paloman ulkonäöllä olisi tytölle suurtakaan merkitystä, mutta minusta oli ollut hauskaa puunata tamma ajan kanssa puhtaaksi ja varmistaa, että antaisimme ainakin ulkonäön puolesta hyvän vaikutelman.
Tyttö pyysi saada harjata Palomaa ja ojensin siihen tarkoitukseen sopiva harjan. Oli onni, että Paloma oli harjattu valmiiksi minun toimestani, sillä tytön keskittyminen ei kauaa pysynyt harjaamisessa Paloman hamutessa lempeästi tytön letitettyjä hiuksia. Kaksikon harjaustuokio vaihtuikin silmänräpäyksessä pelkkään rapsutteluun ja muuhun söpöilyyn.
Kun sitten lopulta tarpeeksi monen rapsutuksen ja suukon jälkeen saatiin Palomalle varusteet ja tyttö tukevasti satulaan, oli aika lähteä ratsastamaan. Tyttö oli kuulemma ratsastanut pari kertaa talutusratsastuksessa shetlanninponeilla, mutta siihen ratsastuskokemus sitten jäikin. Tytön äiti kertoi, että tyttö olisi kovasti halunnut aloittaa ratsastusharrastuksen, mutta äidillä ei ollut varaa maksaa ratsastuskoulutunteja. Sen enempää miettimättä lupasin, että ainakin kesän ajan meillä saisi käydä ratsastamassa ihan ilmaiseksi. Syksyn sateiden tullen maneesittomalla tallilla ratsastaminen tuskin olisi mielekästä.
Ensimmäisen talutusratsastustuntinsa aikana tyttö oppi pysäyttämään Paloman ja saamaan sen takaisin liikkeelle. Paloma oli niin hyvä alkeisratsu ja se astui jokaisen askeleen hyvin varovaisesti, ettei selässä istuva lapsi vain menettäisi tasapainoaan ja putoaisi. Ravia ei vielä ensimmäisellä kerralla uskallettu kokeilla, sillä Paloman pomppuinen ravi ei ehkä olisi aloittelijalle se kaikista mukavin. Sitä varten tarvittaisiin sitten jokin toinen ratsu.
Vuolaiden kiitosten säestämänä tyttö ja äitinsä lopulta tunnin päätyttyä lähtivät autolla kohti kotiaan.
"Saanhan mä tulla vielä uudestaan?" kuului vielä huuto auton avonaisesta takaikkunasta. Hymähdin mielessäni ajatukselle, että Paloma taisi juuri löytää itselleen kesätyön.