Kira Kirkkolehdon kouluvalmennukset

Osana Rihtniemen ratsutilan avajaisviikonloppua järjestetään tilalla lauantaina 4. syyskuuta Kira Kirkkolehdon kouluvalmennukset. Ulkomailla asuvan Kiran uran yhtenä suurimmista saavutuksista voidaan pitää MM-hopeaa, jonka ratsastaja upeasti voitti 1990-luvulla Meteor-hevosensa kanssa. Kira valmentaa Suomessa vain harvoin, joten nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä hänen oppiinsa!
Valmennuspaikkana toimii luonnollisesti Rihtniemen oma ratsastuskenttä, ja lisäksi tilan maastopolut ovat osallistujien käytössä. Valmennus kestää 45 minuuttia (hinta 80e/ratsukko) ja valmennukseen saavutaan valmiiksi kevyesti verrytellyllä hevosella. Päivän aikana pidetään kaksi kahden hengen valmennusta, joista toinen on avoin suomenhevosille ja toinen puoliverisille. Valmennukseen osallistuneet ratsukot saavat valmennuksesta mukaansa vähintään 100-sanaisen tekstin, jossa kerrotaan pääpiirteittäin valmennuksen kulusta.

Kuinka osallistua?

Valmennukseen osallistuvat ratsukot arvotaan arvontakoneella ilmoittautuneiden joukosta. Yksi ratsastaja voi ilmoittautua arvontaan mukaan vain yhdellä hevosella. Osallistuminen tapahtuu Keskustan tapahtumatopikkiin seuraavassa muodossa:
Valmennusarvonta & kumpaan ryhmään osallistut
Ratsastaja - <*a href="hevosen osoite">Hevonen<*/a>
(poista tähdet!) Ilmoittautuminen päättyy keskiviikkona 1.9.2021, jonka jälkeen valmennusparit arvotaan ja julkaistaan.

Valmennusarvonnan voittivat:

Suomenhevoset
Veera R. - Kadon Radikaali
Felicia Kastehelmi - M.B. Hallava

Puoliveriset
Irene Raine - Grand Visions
Lyydia Jussila - Oldfinion Alexandria

Harmaisiin ratsastushousuihin, mustiin nahkasaappaisiin pukeutunutta ja hieman harmaantuneet hiuksensa tiukalle nutturalle asettanutta naista olisi ensisilmäyksellä voinut luulla kovinkin tiukkapipoiseksi tädiksi. Vaan mitä vielä - ennen valmennusten alkua Kira kävi henkilökohtaisesti tervehtimässä jokaista osallistujaa ja lahjoi kentälle saapuneet ratsut näkkileivän paloilla.

Päivän ensimmäinen valmennuspari koostui kahdesta nuoresta suomenhevosesta ratsastajineen. Pienempi hevosista, Rudi -niminen ori kantoi selässään leveästi hymyilevää Veeraa ja isomman Hallan selässä istui Felicia. Kira halusi aloittaa valmennuksen siirtymisten parissa ja niin myös tehtiin. Molemmat ratsukot siirtyivät kaviouralta keskiympyrälle, jossa Kira halusi ratsastajien ratsastavan ympyrälle neljä pysähdystä. Tarkoituksena olisi saada hevoset reagoimaan nopeasti niin pidättäviin kuin myös eteenpäin pyytäviin apuihin. Felician tamma liikkui alusta asti hyvin suoraviivaisesti eteenpäin, se teki asiat just niinkuin Felicia pyysi, joskin pienellä viiveellä.
“Muistathan vaatia siltä alusta asti reaktiot nyt eikä kolmen askeleen päästä. Jos annat sille nyt periksi niin ei se ainakaan parane myöhemmin”, Kira muistutti Feliciaa. Kira painotti tehtävässä paljon sitä, että hevoset tuli ratsastaa avuille niin herkiksi, että ne reagoisivat pieniinkin apuihin heti. Uusissa paikoissa tietysti vähän jännitti, varsinkin kokemattomampia hevosia, mutta se ei ollut tarpeeksi hyvä syy luistaa työnteosta. Rudi olisi halunnut mennä reippaammin ja Kira totesi Veeralle, että hevosen pään asennolla ei ollut tässä vaiheessa mitään merkitystä. Jos se nyppi ohjaa niin antaa nyppiä ilman, että ratsastaja lähtee vetämään vastaan.
Pian ratsastettavaa uraa muutettiin neliöksi ja nyt Kira halusi ratsastajien ratsastavan puolikkaan neliön ravia ja puolikkaan käyntiä, kiinnittäen edelleen huomiota siihen, että hevoset reagoisivat apuihin nopeasti ja että ne liikkuivat suorina. Hallalle suoruus ei tuottanut edelleenkään ongelmaa, vaan tamma ratsastajansa kanssa näyttivät suoriutuvan tehtävästä kuin kokeneempikin ratsukko. Veera näytti saaneen innokkaan Rudin paremmalle tuntumalle, ja varsinkin ravipätkät se suoritti upeasti. Käyntisiirtymissä ori hieman vastusteli, mutta rauhoittui lopulta liikkumaan käynnissäkin rennon rauhallisesti.
Valmennuksen edetessä ratsukot saivat lyhyen hengähdystauon ennen kuin jatkettiin laukkatehtävien parissa. Kira halusi ratsukot muutaman metrin uran sisäpuolelle pitkillä sivuilla. Lyhyen sivun keskellä nostettiin laukka ja jatkettiin myötälaukassa aina seuraavan pitkän sivun loppuun. Rudi ja Veera suoriutuivat tästä tehtävästä oikein hyvin, näytti siltä että laukka oli Rudin paras askellaji ja se liikkui siinä Kiran mukaan ikäisekseen erittäin hyvässä tasapainossa, vaikka kentän aidoista ei ollutkaan tukea ja turvaa. Felicialle sen sijaan laukkatehtävässä kompastuskiveksi muodostui laukassa kulman ratsastaminen, Halla kun olisi vähän väliä ollut oikomassa kulmaa. Kiran neuvoilla Halla saatiin kuitenkin reagoimaan ulko-ohjaan ja sisäpohkeeseen halutulla tavalla ja niin Hallakin suoriutui tehtävästä pian virheittä. Onnistumisen tunteeseen oli hyvä lopettaa valmennus ja vielä ratsastajien poistuessa kentältä Kira kehui heitä vuolaasti kaikista onnistumisista ja totesi, että näistä kahdesta suomenhevosesta kuultaisiin vielä tulevaisuudessa.

Suomenhevosten jälkeen valmennusvuorossa oli kaksi isoa puoliveriratsua. Erikoisen värinen Allu oli ratsastajansa Lyydian mukaan jo kokenut kouluratsu, joka oli kilpaillut ihan Grand Prix -tasolla asti. Toinen hevosista, lähes satakahdeksankymmentä senttiä korkea Grady oli vasta nuori ja aivan kilpauransa alussa oleva kenttähevonen. Kira vaipui hetkeksi ajatuksiinsa ja katsomon puolelle saattoi miltei kuulla, miten sen aivot raksuttivat mietteliäänä. Miten kahdelle näin eritasoiselle hevoselle saisi pidettyä yhteisen valmennuksen?
“Noniin!” Kira hihkaisi hetken kuluttua ja löi kämmenensä yhteen. “Aloitellaan isolla kahdeksikolla ravissa, katsotte että ne liikkuu apujen välissä ja pääsee venyttämään ylälinjaansa.” Kummallakin hevosella oli pitkä ja rento askel, ja varsinkin Irenen iso kimo näytti vain lompsivan rauhallisessa tahdissa eteenpäin. “Sulla on Irene siinä tosi paljon hevosta hallittavana! Hidasta vähän omaa kevennystä ja pikkasen pyydä sen niskaa ylös että saat sen kantamaan itsensä vähän paremmin. Ja Lyydia sen kanssa ole tarkkana siitä, ettet pyydä siltä vielä liikaa. Nyt mennään vaan eteenpäin”, Kira neuvoi. “Sitten kun se menee eteen sun pohkeiden välissä niin voit alkaa pyytää siltä pohkeenväistöjä siinä ympyrällä. Irene tekee vaan avoja sen kimon kanssa.”
Molempien ratsastajien ilmeet olivat hyvin keskittyneet. Lyydiaa Kira muistutti jälleen rauhallisuudesta ja siitä, ettei tarvinnut kaivaa heti alussa hevosesta sen kaikkea osaamista irti. Gradyn kanssa sen sijaan tuli kiinnittää huomiota siihen, että avossa se taipui tasapuolisesti koko kropastaan eikä kääntänyt vain pitkää kaulaansa. Seuraavaksi Kira pyysi molemmat ratsukot kentän keskelle neliölle, Irene Gradyn kanssa isommalle neliölle ja Lyydia sekä Allu heidän sisäpuolelleen pienemmälle neliölle. Kira halusi Lyydian ratsastavan neliöllä siirtymisiä ravin ja passagen välillä, keskittyen siihen että hevonen kokosi pyydettäessä, mutta kokoamisen jälkeen lähtisi myös rehellisesti eteenpäin. Grady sai harjoitella isommalla neliöllä vain kokoamaan ravia hieman kulmissa. Nuorella hevosella ei vielä ollut tarpeeksi osaamista vaikeimpiin liikkeisiin, mutta kulmissa kokoaminen pohjusti Kiran mielestä hyvin tulevaan. Ja niin molemmat ratsukot suorittivat pian samantyylistä tehtävää omalla tasollaan samassa valmennuksessa ilman minkäänlaista ongelmaa. “Sen Gradyn kanssa voit ajatella niitä kulmia niinkun tekisit käännöksen takaosan ympäri. Sillä pitää olla takaosa aktiivinen ja askeleen tulisi olla enemmän ylös kuin eteen. Mutta älä vaadi siltä liikaa kun se on vielä noin nuori”, Kira muistutti ystävälliseen sävyynsä. “Tän kirjavan kanssa muista, ettei tää ole nopeuskilpailu. Se vähän kiirehtii ja sipsuttaa nyt.” Lyydian silmistä näki, miten se keskittyi ratsastamaan Allua vähän rauhallisemmaksi. Pian hän onnistuikin siinä ja Kira pyysi molemmat ratsukot laukkaan. Allun kanssa sai tehdä ihan kokonaiset piruetit joka toisessa kulmassa, Gradyn kanssa tehtiin vaan pieni kokoaminen. Kiran mukaan ‘sellainen pieni muistutus, että hei muistatko kun sulla on nää takajalatkin täällä. Käytä niitä’. Laukkatehtävä sujui Lyydialta ja Allulta alusta asti tosi hyvin ja Kira pyysikin heitä siirtymään käyntiin, ettei hevonen väsyisi liikaa. Irenen ja Gradyn kanssa laukkakokoamista harjoiteltiin vielä hieman pidempi tovi, ennen kuin hevonen hoksasi mitä siltä pyydetään. Grady ansaitsi onnistumisen jälkeen isot kehut ja se sai siirtyä ravaamaan pidemmällä ohjalla loppuraveja, kun Allun kanssa jatkettiin vielä hetki työskentelyä siirtymisillä passagen ja piaffin välillä. “Hy-vä hy-vä”, Kira kehui ratsukkoa askelluksen tahdissa. “Just noin, huomasitko kun se nyt jäi odottamaan mitä pyydät eikä ennakoinut ja kiirehtinyt sähläämään omiaan?” Kira kysyi ja Lyydia nyökkäsi.
“Ihan superhyvää työskentelyä molemmilta teiltä. Teillä on hienot hevoset alla”, Kira totesi hymyssä suin.