Masan matkakohde oli tänään ponien kantakirjatilaisuus. Halusin ehdottomasti, että Masa kantakirjattaisiin, sillä se helpottaisi niin paljon tulevaisuudessa jalostukseen tarjoamista. Tiesinhän, ettei se mikään ykkösenponi välttämättä ole, mutta palkinnon arvoinen kuitenkin. Pesin Masan edellisenä iltana helpottaakseni aamun toimenpiteitä - tiesin, että esimerkiksi letitys veisi suhteellisen paljon aikaa ja todennäköisesti myös hermoja. Mun aamu-unisen luonteella kaikki mahdollinen, minkä voi jättää pois aamulta, tulisi jättää pois.
Palkintohan sieltä tilaisuudesta saatiin - Masa on nyt kantakirjattu II-palkinnolla. Pisteitä se keräsi yhteensä 74p, joka on kyllä mielestäni ihan linjassa sen kanssa, mitä itse ponin rakenteesta ajattelin etukäteen. Masa käyttäytyi ihan samalla tavalla kuin kuukausi aiemmin kouluvarsojen laatuarvostelussa - ego oli korkealla ja hän oli omasta mielestään varmasti koko maailman omistaja.
Myös Masan kasvattaja oli kantakirjaustilaisuudessa Masan isän, Knockturn Saintin kanssa. Oli ihana nähdä indyä pitkästä aikaa, ja juteltiinkin tovi poneista. Olen vieläkin niin iloinen, että uskalsin toteuttaa haaveeni ja ostaa ponin - hetkeäkään en ole katunut! Nyt Masa jää kesälomalle ja pääsee laitumelle pariksi kuukaudeksi. Kävin sen kyydissä muutaman kerran ja mentiin jo raviakin oikein nätisti - Masalla on kyllä paljon omia ajatuksia ja saan kokoajan ajatella olevani askeleen sitä edellä, ettei se vaan pääse yllättämään.
Masa aloitti esikoulun. Olen nyt sitä juoksutellut liinassa kuolaimien kanssa joitain kertoja ja totutellut satulan painoa selkään. Kuolaimista se ei vieläkään ole sanonut mitään - herkkäsuinen se on mutta hyväksyi pehmeän kuolaimen suuhun ongelmitta. Selkään mennessä täytyy vain olla supertarkka, ettei anna Masalle mitään syytä vetää minkäänsortin herneitä nenään. Haluan ehdottomasti säilyttää tuon suun herkkyyden loppuun asti, sillä en inhoa mitään niin paljon, kuin poneja, joiden suu on kuin kuminauhaa vetelisi.
Koska Masan kanssa on myös tehty kaikkea idioottia ja totutettu sitä kaikensortin pressuihin ja muihin juttuihin sen selässä, ei se sanonut satulastakaan mitään. Muutaman kerran olen vähän pomppinut sinne selkään ja laittanut kevyesti painoa, eikä se siitäkään ole sanonut mitään. Tyyntä myrskyn edellä, epäilisin. Innolla odotan sitä, kun pääsen lopullisesti ratsautumaan sinne selkään ja päästään koulimaan siitä kunnon ratsua.
Aion nyt muutaman kerran käydä Masan selässä, kävellä vähän ja ehkä ottaa muutamia siirtymisiä raviin, ennenkun Masa saa jäädä kesälomalle ja pääsee laitumelle viettämään lapsen elämää, ennenkuin otan sen taas syksymmällä sitten oikeisiin töihin. Sitä ennen myös kuitenkin tiedossa vielä kantakirjaustilaisuus - jännää!
Mad Hatter on kasvanut hurjaa vauhtia. Se täytti hetki sitten kolme, sen ego on kasvanut ja samalla myös vähän korkeutta tullut lisää. Ja mikä parasta - otsatukka on ihan vallaton. Ihanaa
vaihtelua kaikkien puoliveristen jälkeen, joiden otsatukka on yleensä ollut yksi - tai hyvässä tapauksessa kaksijouhinen. Toivottavasti se ei ikinä kuihdu!
Masan kanssa arki on sujunut ihan kivasti. Paljon sen kanssa en ole vielä tehnyt, antanut vain rauhassa kasvaa. Kuolaimiin sitä on totutettu hyvällä menestyksellä - se oli kuin olisi aina
rautaa suussansa pitänyt. Vähän olen sitä myös liinassa juoksutellut ja ympyrällä vaatimatta siltä oikeastaan mitään - kunhan on vain käskystä eteen lähtenyt ja ympyrällä pysynyt. Treenin
päätavoitteena on kuitenkin ollut kouluvarsojen laatuarvostelu, jonne halusin Masan viedä. Tilaisuuksissa en ole ikinä ponin kanssa käynyt, joten täytyy myöntää, että oli hieman hassu
olo siellä puoliveristen keskellä. Masa tosin varmasti kuvittelee olevansa hurjan paljon isompi, kun mitä todellisuudessa on. Se käveli rinta rottingilla, pörhisteli ohikulkeville ja
oli kuin maailman omistaja. Luojan kiitos se ei ole tuon isompi, kuin mitä se tällä hetkellä on - muuten olisi leikki kaukana herran kanssa.
Masa tosiaan palkittiin KV-II palkinnolla. Rakenteesta se sai 9 pistettä, askellajipisteet käynti 4, ravi 1 ja laukka 4. Ravia se ei malttanut ollenkaan esittää ja ne pienet pätkät mitä ravasi,
oli ravi todella laadutonta jännityksen ja intoilun takia. Tätä ruetaan nyt treenaamaan - esiintymistä ja varsinkin ravaamista. Pisteisiin olen kuitenkin muuten todella tyytyväinen - onhan askellajien
maksimipisteet jokatapauksessa 5.
Seuraavana tavoitteena on kantakirjaus. Masa täyttää myös pian neljä ja vähitellen alan siitä koulimaan ratsua. Jospa seuraavalla kerralla pystyn jo kertomaan miten pätevä siitä on tullut. Tai
sitten en....
Täytyy myöntää, että tätä päivää odotin kuin kuuta nousevaa. Nauroin itselleni useaan kertaan, että näin innoissani en ole ollut pitkiin aikoihin - saisinhan ensimmäisen
oman ponini! En ole ollut näin innoissani edes kaikista hienoista puoliverisistä, joita olin käsiini saanut. Poneissa vain on sitä jotain...
En voinut kuin nauraa, kun pitkätukkainen, pitkäjalkainen orivarsa tallusti rohkeasti alas autosta katsellen ympärilleen. Hetken hengailtuaan
hyppäsi pystyyn ja totesi, että nyt riittää tää taivastelu, actionia! Ohimennessään huitaisi kaviolla käteen, varmasti jättää kivan mustelman
mutta ei se kait haittaa - onpahan jotain mitä muistella kotiinsaapumisesta. Siinä varsassa vaan oli sitä jotain,
johtuiko se sitten sen pitkästä otsatukasta vai jostain ihan muusta, sitä en osannut sanoa, mutta silti. Jo Knockturnissa vieraillessani ja Mad Hatterin ensikertaa
nähdessäni jokin vain klikkasi, ja olin todella helpottunut, että sama fiilis tuli uudestaan.
Nyt pitäisi vain lempinimi keksiä. Hansu, Matti, Tepa... Saa nähdä, miksi se suussa muotoutuu päivien kuluessa. Innolla odotan, mitä kaikkea arki tämän hassun kanssa
tuokaan tullessaan.
En vain voinut itselleni mitään. Jo hetken aikaa olin seuraillut myynti-ilmoitusta brittiläisistä risteytysponeista ja taistellut itseäni vastaan. Tehnyt + ja - listoja liittyen siihen, onko mulla aikaa antaa ponille kaikkea sitä huomiota, mitä se vaatisi ja ennen kaikkea ansaitsisi. Jos nyt perheeseen ponin ottaisin, haluaisin antaa sille kaikkeni - olisihan se kuin lapsi jota en ikinä ollut saanut enkä tulisi saamaan. Enkä kyllä haluaisikaan..
Minkä sitä ihminen luonteelleen mahtaa. Hetken seurailtuani kauppoja ponista jolle ei ikinä ostajaa löytynyt, en voinut enää vastustaa kiusausta. Knockturn Mad Hatter - tuo pitkätukkainen poni joka muistutti luonteeltaan samannimistä hahmoa Liisa Ihmemaasta. Lapsuuden idolini, hahmo joka ei välittänyt kenenkään mielipiteistä ja teki juuri niin kuin hullulla luonteellaan haluaisi. Tämä poni olisi pakko saada. Vieno tarjous indylle, ja kaupat olikin nopeasti sovittu. En malta odottaa, että saan tämän pienen kotiin ja päästään tutustumaan!