Pyökin Stark Terror

ruunikko Aa Ee suomalainen puoliveriori, 168 cm
syntynyt 19.11.2022 Suomessa, 8-vuotias
VH23-031-0198

kasvattanut Pyökkipolku
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Grand Prix

KTK-I, KV-I

Pyökin Stark Terror muutti Varismäkeen vähän heräteostoksena. Tarkoitus oli hankkia siitostamma, mutta jostain syystä nuoren orivarsan myynti-ilmoitus herätti mielenkiintoni. Vaikka sillä oli suvussa useampia tuttuja nimiä, pystyin perustelemaan ostoksen vetoamalla siihen, että koko isälinja oli vielä täysin tuntematon itselleni. Ja niin Stark Terror sitten muutti Varismäkeen yhdessä toisen Pyökkipolkulaisen, Helmin, kanssa.

Ensimmäisestä päivästä asti on ollut selvää, että Staralla on jouset jalkojen tilalla. Sen liikkeessä on valtavasti voimaa ja ori astuu luonnostaan takajalat hyvin alle. Niistä vieterimäisistä jaloista on välillä haittaakin, kun Stara esittelee vähän liian lennokkaita liikkeitä. Erityisesti laukanvaihdot Stara vetää helposti niin överiksi, että sen loikissa istuminen tuntuu kuin ratsastaisi rodeohärällä. Missään tapauksessa tuhma se ei ole, vähän turhan innokas vain. Staran selässä pärjää parhaiten, kun osaa istua hiljaa paikallaan ja vaikuttaa hevoseen mahdollisimman vähän. Starasta kyllä huomaa, jos apuja käyttää liikaa, sillä ori reagoi niihin vähintäänkin teatraalisen voimakkaasti.

Kuvat © Fee Fotografie

02.03.2023    kouluvalmennus    ✎ omistaja

Kyllä meillä oli nelivuotiaan Staran kanssa niin hauskaa ennen valmennusta. Olin jo lähes tulkoon tilaamassa teurastajaa pihaan, kun orin kanssa mikään ei ottanut onnistuakseen. Sillä oli päällä joku vuosisadan uhmaikä, jolloin mikään ei ollut ok ja kaikki oli huonosti. Harjaaminen? Ei kiitos. Satula? Ehdottomasti ei. Töihin lähtö? En tule. Talutin Staran maneesiin turhautuneiden huokausten saattelemana ja valmentajani Suzanne kysyi heti mikä oli vikana.
"Kaikki", vastasin. "Mutta erityisen paljon tää hevonen."
Suzanne ei kysynyt lisätietoja, se kaiketi huomasi Staran uhmakkaan mielentilan. Sen sijaan nainen otti juoksutusliinakerän kädestäni ja käski istahtaa hetkeksi katsomoon. Suzanne pyöräytti Staran taitavasti ympyrälle ravaamaan ja samanaikaisesti onnistui jotenkin nappaamaan juoksutusraipan maneesin nurkasta. Valmennuksen alkuun teki ehkä meille kaikille ihan hyvää, että Stara sai purkaa energioitaan Suzannen kanssa ja minä sain hetken hengähtää ja rauhoittua turhautumiseltani katsomossa. Suzanne ohjasi taitavasti Staraa ja vaikka välillä ori halusi ehdottomasti tehdä juuri eri tavalla kuin pyydettiin, se ravasi ja laukkasi lopulta varsin lauhkeana liinan päässä. Ehkä vartin juoksuttamisen jälkeen Suzanne totesi, että kyllä se nyt on ihan kiltti ja voitaisiin aloittaa valmennus. Nainen piti tiukasti kiinni Starasta, jotta pääsin nousemaan selkään. Turvaliivi puristi ja hankasi, mutta en uskaltanut ratsastaa virkeällä nelivuotiaalla ilmankaan. Saman tien aloitimme ravitehtävillä ihan vain isolla kahdeksikolla, jossa palauteltiin Staralle mieleen kaikki avut ja etsittiin raviin sopivaa tahtia. Stara oli takuulla tasapainoisin juuri sisäänratsastettu hevonen, jolla olin koskaan ratsastanut. Se ei yhtään hapuillut askelissaan tai hakenut tukea seinästä - se meni juuri sinne mihin pyydettiin niin kuin se olisi tehnyt niin viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Raviympyrällä pyydettiin Staralta vähän pohkeenväistöä ja se astuikin nätisti loivia ristiaskelia takajaloillaan. Lyhyen valmennuksen lopuksi tehtiin vielä uralla laukannostoja, joissa Stara oli oikeastaan aika hyvä. Se nosti laukan pienestä avusta ja oikein singahti eteenpäin, rauhoittuen kuitenkin muutaman askeleen jälkeen reippaaseen harjoituslaukkaan. Valmennuksen lopuksi minua jo hymyilytti. Nuorten hevosten kanssa ei ollut aina helppoa, mutta Staran kanssa tuntui, että se pitkä ja kivinen kouluttamisen tie kannatti kulkea. Joku päivä siitä tulisi vielä todella hieno.