Wareham Gemma

musta aa Ee hannovertamma, 165 cm
syntynyt 29.05.2023 Saksassa, 4-vuotias
VH23-011-0183

kasvattanut Wareham Warmbloods
omistaa Juulia, VRL-12454

ko  :  Intermediate I

KV-I (luokkavoittaja II)

Gemma on vähän vässykkä. Se on arjessa sellainen huomaamaton hiirulainen, jolta puuttuu vielä elämänkokemuksen tuoma itsevarmuus ja taito kantaa itsensä ylpeydellä tilanteessa kuin tilanteessa. Se on söpö, mutta siltä puuttuu täysin karisma. Itseluottamuspulasta huolimatta kaikki pitävät Gemmasta, vaikka se ei aiheuta kisoissa tuomareissa wow-efektiä eikä käännä katseita kilpailupaikan trailerialueella. Kouluratojen pöytäkirjojen loppukommenteissa lukee usein "sympaattinen ratsu", "söpö" tai jotain tämän tyylistä.

Kuten sanottu, Gemma ei pidä itsestään meteliä kotona eikä sen enempää kilpailupaikoillakaan. Aamulla se odottaa karsinassaan hiljaa korvat hörössä, josko saisi ruokaa, vaikka muu käytävä mekastaisi ja hoputtaisi ruokien jakajaa suoriutumaan nopeammin. Gemma myös malttaa odottaa viimeisenä sisällä ulospääsyä ja vastaavasti illalla sen voi huoletta jättää viimeiseksi yksin tarhaan, eikä se ota nokkiinsa odottelusta. Hoitaessa Gemma ei tee mitään tyhmää, vaan se seisoo aina nätisti paikallaan vaikka vapaana keskellä pihamaata.

Ratsuna Gemma on hurjan varovainen. Se ei koskaan tee mitään pyytämättä ja vaikka siltä pyytääkin, ei se välttämättä silti tee. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että se tuntuu kuin varmistavan että haluatko minun todella tekevän jotain? Sitten kun vähän rohkaisee, niin Gemmasta löytyy kyllä liikettä. Vielä on vähän harjoittelemista siinä, että se uskaltaisi esittää ne lennokkaat askellajinsa kotipihan ulkopuolellakin.

Kuvat © Fee Fotografie

22.06.2023    päiväkirjamerkintä    ✎ omistaja

"Hei katoitko sä tän sukua ollenkaan ennen kuin ostit?" puolisoni kysyi selaillessaan vasta talliimme saapuneen parivuotiaan hannovertamma Gemman papereita.
"Joo, kuinka niin?"
"Täähän on sukua melkeen kaikille meidän hevosille. Mitä sä sellaisella tammalla teet?" puoliso jatkoi.
"No vaikka mitä. Voihan hevosella tehdä muutakin kun vaan varsoja. Ja voidaanhan se aina liisata johonkin jalostuskäyttöön, jos omiin suunnitelmiin ei sovi", selitin innoissani. Olin ihan varma, että minusta ja Gemmasta tulisi vielä hyvä parivaljakko kouluradoille.
"Juu ei kai siinä sitten, tee mitä lystäät. Mutta sano mun sanoneen, että joku päivä vielä kadut sen ostamista."
Puhahdin. Tuskin katuisin. Gemma oli ollut tallissa kolme päivää ja olin jo ihan rakastunut siihen. Tarkoituksena oli nyt vain tutustua ja tehdä sen kanssa vähän maastakäsittelyä ja sitten juhannuksesta alkaen viedä se naapuriin varsalaitumelle muiden parivuotiaiden tammojen kanssa.

Suuntasin toimistosta suoraan tallille hakemaan Gemmaa tarhasta. Musta tamma seisoi puoliunessa tarhansa perällä, mutta nosti päätään kun kutsuin sen nimeä. Vastaan se ei viitsinyt kävellä, mutta odotti sentään kiltisti paikoillaan kun lähdin hakemaan sitä. Parivuotiaaksi Gemma oli uskomattoman rauhallinen ja fiksu, ja uskoin että sen kouluttaminen ratsuksi tulisi olemaan ihan helppo nakki. Sidoin varsan tallin edustalle hoitopuomille ja aloin harjaamaan pölyjä pois sen selästä. Gemma antoi nätisti puhdistaa kaviot ja käyttäytyi muutenkin kuin mallioppilas. En ollut ihan varma, oliko sen käytös sittenkin vain veiraskoreutta ja kuoriutuisiko siitä kunnon monsteri kotiutumisen jälkeen. Toivottavasti ei. Harjaustuokion jälkeen talutin Gemman kentälle ja juoksutin sitä pari kierrosta liinassa käyden läpi ääniapuja. Homma sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että tamman kanssa oli luultavasti käytetty aivan eri kielisiä ohjeita sen aiemmassa kodissa. Gemma ravasi jotenkin rauhallisesti ja itseään säästellen ja siitä sai oikein houkuttelemalla houkutella esiin vähän isompaa ravia. Muutaman hienomman askeleen se väläytti siellä täällä, ennen kuin siirtyi takaisin rauhalliseen harjoitusraviin. Ajattelin, että se osasi mummoravin jo niin hyvin, että siitä tulisi hyvä tätiratsu jos ura kouluhevosena kanssani ei ottaisikaan tuulta purjeisiin.