Päiväkirja
17.04.2023, rataharjoitukset, kirjoittanut omistaja
Jokaisena keväänä olen tykännyt järjestää kotona rataharjoitukset ennen kisakauden alkua. Pitkän hallikauden jälkeen hevoset ovat aina vähän ihmeissään takaisin ulos siirtyessä ja ulkona kouluaidat nähdessään, ja erityisesti nuoriso-osastolle se on hyvää harjoitusta ennen kuin lähdetään vieraisiin paikkoihin kisoihin. Rataharjoitukset järjestetään aina vastaamaan mahdollisimman paljon oikeaa kilpailutilannetta, eli laitetaan kukat kouluaitojen viereen ja musiikit soimaan. Lähtökohtaisesti tapahtuma on ollut vain omille hevosillemme, sillä tallista löytyy sen verran hevosia, että tuomarin päivä saadaan jo niillä täyteen. Välillä mukaan on toki tullut joku valmennettava tai naapuri hakemaan rutiinia, mutta tällä kertaa koko päivä oli varattu Heidseckin hevosille.
Koska nuorison puolella oli tänä keväänä hieman rauhallisempaa, päätin ottaa näihin ratatreeneihin mukaan myös muutaman vanhemman hevosen. Vaikka monien kilpailuvuosien jälkeen ratarutiinia ei varsinaisesti ehkä enää tarvitse etsiä, on kiva silti päästä ratsastamaan tuomarin edessä ohjelmat läpi ennen varsinaisen kisakauden alkua. Graelent oli tarkoitus valmistella laatuarvosteluihin ja ottaa vielä muutamiin kinkereihin mukaan, ja olinkin hieman suunnitellut sille uutta vapaaohjelmaa. Tai sille, ja samalla muutamalle muulle. Olin sitä tapaillut muutaman kerran treeneissä kokonaisena läpi, mutta halusin vielä tuomarin arvostelut siitä, oliko siinä tarpeeksi vaikeusastetta, ja miltä taiteellinen puoli näyttäisi.
Graelent sai olla ensimmäisen puoliskon viimeinen hevonen ennen puolivälissä olevaa taukoa. Olin esittänyt jo muutaman nuoren hevosen, joten vanhan konkarin kanssa radalle meno oli kivaa vaihtelua. Tämä vapaaohjelma olisi hieman mahtipontisemmalla musiikilla varustettu, kun mitä olen itse aiemmin käyttänyt. Olen aina ollut klassisemman musiikin ystävä, mutta nyt kaipasin jotain uutta ja virkistävää. Nostin keskittyneenä käden ylös antaakseni merkin laittaa musiikin päälle. Hieman rockvivahteiset alkusoinnut kuuluivat kaiuttimista, ja tultiin alkutervehdykseen kootussa laukassa. Välillä tuli pieniä hapuiluita sinne tänne vaikeammissa tehtäväsarjoissa, mutta kokonaisuudessaan uusi ohjelma oli oikein kiva ratsastaa. Graelent oli tapansa mukaan alusta asti hyvin mukana ja miellyttävä ratsastaa. Se on välillä kotona ratoja ratsastettaessa ollut hieman "vähemmän terässä" kuin kisapaikalla, mutta nyt kisaharjoitusten tuoma tunnelma sai orin virittäytymään parhaimpaansa. Tänään se suoritti kuitenkin kaiken terävästi ja hyvin - liekö mahtipontinen musiikki teki siihenkin positiivisen vaikutuksen?
Tuomarilta sain juuri niitä kommenteja mitä kaipasinkin. Vaikeusaste on hyvä, kunhan tiettyihin tehtäviin saadaan vaan rutiinia. Graelentille tehtävät itsessään eivät ole ongelma, vaan enemmän ehkä kaipaillaan tarkkuutta omien apujen suhteen. Innolla odotan, että päästään vielä hiomaan ohjelmaa ja tehtäviä kotona, ja toivottavasti päästään pian esittämään se myös kisoissa.
03.10.2022, syksyiset maastotreenit, kirjoittanut omistaja
Saksan syksy oli jo tovin tarjoillut parastaan. Koko alkusyksy on ollut lämmin ja kuiva, ja ruska alkoi olla kauneimmillaan. Olinkin pyrkinyt ottamaan ilon irti ulkokeleistä niin kauan kuin se vain olisi mahdollista - kohta kuitenkin alkaisi pitkä ja pimeä hallikausi, jolloin maneesin seiniä saisi tuijotella enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä hevoset oli päässeet urakalla sekä maastoilemaan, että treenaamaan kentällä - ja täytyy myöntää, että itse kukin on tuntunut nauttivan siitä.
Koska tänään oli syntymäpäiväni, päätin treenata vain ne hevoset, joiden kanssa oikeasti on aina kivaa. Graelent on yksi niistä. Ori antaa mielettömän fiiliksen selkään, ja hyvän luonteesa ja ratsastettavuutensa vuoksi sen kanssa jokainen treenikerta on loistava. Lisäksi se on yksi ihan lemppari maastohevosistani - olihan se Briteissä kasvaessaan kasvanut sään- ja tuulenkestäväksi. Graelentin kanssa on aina kivaa ja leppoisaa maastoilla, oli sää mikä tahansa.
Taivas näytti uhkaavasti siltä, että hyvin suurella todennäköisyydellä niskaan saattaisi tulla sadekuuro. Ilma ei kuitenkaan vielä tuoksunut sadetta edeltävälle (tiedättehän sen, kun ilman tuoksu muuttuu erilaiseksi juuri ennen sadekuuroa?), joten jätin rohkeasti sadetakin talliin, ja suuntasin maastolenkille alkukäynneille. Jossain kaukaa kuului jokunen linnunlaulu ja kevyt tuulenvire puhalsi heinikkoon. Oli oikein leppoisa ja kaunis syyspäivä. En tiedä kumpi meistä tuntui nauttivan rauhallisuudesta enemmän - minä, vai Graelent. Käveltiin erityisen pitkät alkukäynnit pitkin ohjin, kunnes suunnattiin kentälle. Graelentilla oli pari rennompaa päivää takana, joten siinä oli alusta asti hieman normaalia enemmän energiaa. Eihän se mitään tuhmaa ikinä tee, on vain vähän virtaisampi ja kuurompi puolipidätteille, mitä normaalisti. Nostin laukan, ja aloin taivuttelemaan oria matalassa muodossa. Tein erilaisia kaarveia linjoja, hieman avo-ja sulkutaivutuksia, sekä muutaman yksittäisen vaihdon siellä täällä.
Varsinaisena tehtävänä tänään ajattelin ratsastaa Grand Prix'n laukassa esittettävää sulku sik-sakia, samoin kuin ravissa esitettävää vastaavaa. Halusin erityisesti hioa näyttävyyttä liikkeen laajuuteen vahtien samalla, että taivutus pysyy hyvänä, eikä linjat saa kärsiä laajennetusta liikkeestä. Ensimmäiset pari kertaa meni hieman hapuillen, mutta kun molemmat löydättiin oikea fiilis ja sopiva suhde liikkeen ja taivutuksen välille, saatiin esitettyä erittäin tyylikkäät linjat.
Voiko parempaa synttäriratsastusta siis olla? Keventelin hymyssä suin kentällä, jonka jälkeen annoin orille pitkät ohjat. Lähdettiin loppukäynneille myös maastoon. Ilma alkoi nyt tuoksua hieman sadetta edeltävälle, mutta juuri nyt tuntui siltä, ettei mikään voi pilata omaa fiilistäni. Onneksi sadekuuro iski päälle vasta päästyämme pihaan, ja kerettiin juuri ja juuri kuivin nahoin talliin.
