Kastanjan Cannes Nights VH22-031-0303
“Mä oon ajatellut hankkia hevosen”, Max sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja katseli hämärtyvälle taivaalle. Olin vähällä vetää valkoviinit väärään kurkkuun silkasta hämmennyksestä.
“Sinä?” kysyin epäuskoisena. Olihan Max nuorempana ratsastanut ja kilpaillutkin esteratsastuksessa, mutta se oli viime vuosina antanut ymmärtää, ettei satulaan paluuta olisi tiedossa. Mies osasi yllättää.
| Rotu, sukupuoli | suomalainen puoliverinen, tamma |
| Säkä, väri | 162 cm, ruunikko |
| Syntymäaika | 01.05.2022, 7-vuotias |
| Kasvattaja | Kastanjeholm |
| Omistaja | Max Varjoranta, VRL-12454 |
| Koulutustaso | re 140 cm |
Kun Rihtniemen kengittäjä Max Varjoranta etsi itselleen hevosta, oli tilauksessa rehti ja reipas esteratsu, jolla olisi potentiaalia ainakin 130 senttimetrin luokkiin. Useamman vuoden ratsastustauolta palatessaan Max toivoi hevosen olevan yksinkertainen (ratsastettavuudeltaan, ei muuten!) ja amatöörinkin käsiteltävissä, jotta paluu satulaan sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Pitkän ja hartaan etsimisen jälkeen sopiva hevonen löytyi ihan Koti-Suomesta ja Alma on juuri sitä mitä hankintalistalla oli, eikä yhdestäkään toiveesta tarvinnut erityisemmin tinkiä.
Alma on hyvin suoraviivainen ratsastaa - se tekee just niinkuin pyydetään ja jos ei pyydetä, niin se ei tee. Ei se mikään tossu kuitenkaan ole, vaan löytyy siltä omatkin mielipiteet. Mutta se on sillä tavalla helppo, että se ei kyttää eikä ota nokkiinsa ratsastajan pienistä virheistä. Kyllä Alma muistuttaa ratsastajaansa, jos joku ei ole sen mieleen tai jos se haluaisi mennä kovempaa kuin ratsastaja antaa. Silloin se saattaa jopa pukittaa, mutta noin muuten se ei ole lainkaan pahatapainen. Vauhtia Almalla riittää erityisesti esteradalla ja silloin se liikkuu eteen vaikka ratsastaja ei pyytäisikään. Se hyppää kiltisti kaiken eteen tulevan huonommastakin ponnistuspaikasta. Sileällä työskennellessä se saattaa välillä jäädä vähän pohkeen taakse jos ratsastaja ei ole tarpeeksi vaatimassa liikkumaan. Alman mielestä kun sileän työskentely on lähinnä sunnuntaihöntsäilyä ja esteratsastus on sitä oikeaa urheilua, jota varten energiavarastoja säästellään.
Almalle on ihan sama, kuka sitä hoitaa, miten ja missä. Pienet lapset, kengittäjät tai eläinlääkäritkään eivät saa sitä suhtautumaan elämään yhtään normaalista poiketen. Almalle käy kaikki. Se voi seistä hoidettavana ja varustettavana käytävällä vaikka tuntikausia. Se nauttii pitkistä harjaustuokioista eikä sillä ole kiire poistua paikalta. Alma seisoo hievahtamatta paikallaan myös kylmäysletkut jalassa, eikä sitä olekaan vielä koskaan tarvinnut komentaa ja pyytää seisomaan aloillaan. Varmasti sanomattakin on selvää, että myös matkustaminen ja vieraat paikat ovat Almalle ihan okei.
Muita hevosia Alma tarkkailee mielellään etäisyyden päästä. Se viihtyy paremmin yksin omassa tarhassaan kun sillä on omaa tilaa ja rauhaa ympärillään. Muiden kanssa tarhatessa se lähinnä stressaantuu, liekö raukka vain peloissaan että jäisi ilman ruokaa, sitä emme tiedä. Oman emotional support -poninsa kanssa Alma kuitenkin viihtyy samassa tarhassa täysin ongelmitta. Alma voi huoletta jättää aamulla talliin viimeiseksi tai hakea illalla viimeisenä sisälle, sillä se ei hätkähdä hetkellistä yksinoloa ollenkaan.
Suku
| i. Caliméro de Rouge Z KTK-II, ERJ-III |
ii. Meidei Panic | iii. Mach Das |
| iie. Liethueinia | ||
| ie. Cavalerie Z | iei. Cuttig | |
| iee. Edele Z | ||
| e. Everholt Polar Nights KTK-III, ERJ-I |
ei. Pygmaleon KTK-III |
eii. Früdeon I |
| eie. Prinzess Delia | ||
| ee. Soleil Tropica KTK-III, ERJ-I |
eei. Salvino III | |
| eee. Killian Dakota |
Jälkeläiset
Almalla ei ole vielä jälkeläisiä, emmekä tiedä mitä ominaisuuksia se periyttää ruunikon värityksen lisäksi (genotyyppi AA Ee).
Kilpailut
Alma kilpailee omistajansa kanssa esteratsastuksessa tavoitteenaan 140 senttimetrin luokat.
18.06.2023 Åland Weekend, Medium Tour 100 cm, sijoitus 19/41 (4 vp)
18.06.2023 Åland Weekend, Amateur Tour 110 cm, sijoitus 41/54 (4 vp)
30.07.2023 Power Jump 2023, Privileged 120 cm, sijoitus 31/40 (8 vp)
24.09.2023 Åland Weekend, Amateur Tour 110 cm, sijoitus 10/26 (4 vp)
24.09.2023 Åland Weekend, Talent Tour 120 cm, sijoitus 27/40 (4 vp)
05.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, 120 cm, sijoitus 43/45 (20vp, 60,933s)
29.02.2024 Karkauspäivän estekisat, 120 cm, sijoitus 11/42 (4vp, 68,967s)
03.03.2024 Käkiharjujen Kisaviikonloppu, 130 cm, sijoitus 17/26 (8vp)
20.04.2024 Tulip Carnival 2024, Future Bloom 120 cm, sijoitus 16/84 (4 vp)
20.04.2024 Tulip Carnival 2024, Full Blossom 130 cm, sijoitus 55/86 (8 vp)
03.05.2024 ERJ Harrastemestaruus, päivä 1, 120 cm, sijoitus 58/88 (8 vp)
04.05.2024 ERJ Harrastemestaruus, päivä 2, 130 cm, sijoitus 12/60 (4 vp)
08.06.2024 Natalja's Garden avajaiset, 120 cm, sijoitus 6/27
22.06.2024 Juhannuskisat, 110 cm, sijoitus 68/69
22.06.2024 Juhannuskisat, 120 cm, sijoitus 63/77
14.07.2024 Heinäkuun estekisat, 120 cm, sijoitus 3/30 (0-0 vp, 49,135 s)
25.07.2024 Power Jump 2024, 130 cm (kuvatuotosluokka), sijoitus 16/33
26.07.2024 Power Jump 2024, Arvoluokka 130 cm, sijoitus 12/78 (4 vp, 61,461s)
08.09.2024 Solgården Slott avajaiset, 110 cm, sijoitus 2/28
08.09.2024 Solgården Slott avajaiset, 120 cm, sijoitus 25/37
14.09.2024 Vaahterapolun syyskisat, 120 cm, sijoitus 9/19 (4 vp)
14.09.2024 Vaahterapolun syyskisat, 130 cm, sijoitus 11/19 (8 vp)
27.10.2024 Rihtniemi Spooky Games, 120 cm, sijoitus 18/38 (0-4 vp, 65.975/52.459 s)
Päiväkirja
05.11.2023 - Spooky Games 2023
Max keventeli tummanruunikolla tammallaan ympäri Spooky Gamesien verryttelyaluetta. Isoja ympyröitä, kaaria, kiemuroita. Pyysi välillä tammaansa väistämään takajalkojaan vasemmalle tai oikealle, välissä taivutteli avo- ja vastataivutuksia. Istuin katsomon puolella katselemassa ratsukon menoa. Parivaljakko oli jotenkin samaan aikaan hyvin sopusuhtainen ja toisilleen sopiva, mutta sitten kuitenkin aika koominen. Alma ei ollut kovin iso, kaiketi vain vähän päälle satakuusikymmentä senttimetriä ja Max oli kuitenkin pitkä, yli satakahdeksankymmentäsenttinen mies. Estesatulassa estejalustimilla Maxin kantapäät olivat juuri sopivassa kohtaa, eikä tottumaton silmä oikeastaan voinut arvata, että ratsastaja kaipaisi alleen kymmenen senttiä korkeamman hevosen. Mutta jotenkin pieni Alma oli Maxille juuri täydellinen, molemmat olivat sellaisia yksinkertaisia suorittajia; tehdään se mitä on tultu tekemään eikä yhtään enempää. Ja sillä asenteella Alma nytkin hölkkäili pitkin poikin, sellaisilla estehevosen askeleilla. Ei se mikään liitokavio ollut, mutta liikkui kaiken taivuttelevan verryttelyn jälkeen mukavan letkeästi ja isolla askeleella olematta kuitenkaan yhtään liian reipas. Sen laukka pyöri juuri täydellisesti ja Max saattoi väliin pidentää ja lyhentää askelta mielensä mukaan. Estettä lähestyessä tamma selvästi valpastui, se otti voimakkaampia askeleita ja kohotti päätään ylemmäs. Korvat hörössä se hyppäsi ensin pystyn ja sitten okserin yli tehden kauniita, pyöreitä hyppyjä. Pian Max siirtyi kävelemään ja odottamaan omaa lähtövuoroaan. Juuri ennen radalle lähtöä se hyppäsi verryttelyalueella vielä yhden kilpailukorkeudessa olevan okserin ylitse ja ravasi sitten kilpailuareenan portista sisään.
Pidin katsomossa sormet ja varpaat ristissä toivoen, että verryttelyssä nähty hyvä flow jatkuisi radallakin. Tällä kaudella ratsukko ei ollut tehnyt vielä yhtään virhepisteetöntä suoritusta, vaan joka radalta oli tarttunut matkaan yksi tai kaksi kiintiöpudotusta. Max ei myöntänyt koskaan mitään, mutta kyllä siitä näki että harmitti, varsinkin kun kotona treeneissä Alma hyppäsi niin nättiä ja ilmavaa hyppyä toisensa jälkeen ja sitten radalla kävi aina joku pieni moka, yleensä ratsastajan aloitteesta. Mutta sellaista se amatööriratsastajan kilpaura joskus oli - tunnistin itse saman ilmiön omissa suorituksissani.
Pilli vihelsi lähtömerkiksi ja Max nosti Almalla laukan, laukkasi reippaassa tempossa yhden ympyrän ja lähestyi sitten ensimmäistä estettä. Kolme ensimmäistä menivät tosi hyvin ja rata näytti lupaavalta. Sitten Alma epäröi hetken neloselle, se oli vähän jännittävän näköinen este kaikkine härpäkkeineen ja ponnisti puolikkaasta askeleesta rysäyttäen ylimmän puomin näyttävästi alas. Hevosella meni ihan pasmat sekaisin eikä Max saanut rytmiä kuntoon vitoselle, joten sieltäkin okserin takapuomi putosi alas. Ennen kutosestettä, kaksoissarjaa, Max päätti rauhoittaa tilanteen ratsastamalla ympyrän ja näin ollen virhepistesaldoon lisättiin vielä neljä virhettä. Loppurata sujui puhtaasti viimeistä hyppyä lukuunottamatta, jossa Alma kolautti puomin pienellä etujalkavirheellä alas. Ympyrän ratsastus oli hidastanut matkaa sen verran, että kuudentoista estevirheen päälle lisättiin vielä neljä aikavirhettä ja näin ollen ratsukko putosi kauas kärkitaistelusta.
Power Jump 2024
Oli taas lähdetty kilvanajoon. Ihan Brittein saarille asti. Kisapaikka pursuili pinkkiä väriä ja glitteriä ja kaikkea muuta söpöä, mutta se ei onneksi tuntunut haittaavan ratsua yhtä paljon kuin ratsastajaa. Kutsuvierasluokan tuloksena semihyvä rata ja sijoitus nipinnapin puolivälin paremmalla puolella. Jos nyt ei muuten kehtaa olla tulokseen tyytyväinen niin ainakin kvaalauduttiin arvoluokkaan.
"Tunnistettava kisatilanne ja runsaslukuinen yleisö saavat sympaattisen lisän pegasos-kuvitelmasta!"
"Ratsastaja liitää esteiden yli kuvitellen lentävänsä pegasoksella - mainio!"
"Hauska, jopa hieman sarjakuvamainen toteutus! Ratsukon mielikuva itsestään lentämässä pegasoksen siivillä on toimiva teemalisäys. Kuvassa on harmonisuutta mutta myös liikkeen tuntua."
"Haavekuva on kertakaikkisen kaunis. Hankalan geometrisen esteen kanssa on hyvin onnistuttu!"
08.09.2024 - Solgården Slottin avajaiset (lue koko tarina täältä)
Maiju oli ehtinyt jo satuloidakin Alman, kun pääsimme radankävelystä takaisin talliin. Se pyyhki vielä baby oililla Alman turvan ja silmänympärykset ja suihkautti hevoseen kunnon pilven showsheeniä niin, että Alma oli takuulla päivän kiiltävin kilpuri. Max pudisti päätään, mutta kyllä senkin kasvoilla näkyi häivähdys ylpeyttä siitä, että oma hevonen oli kerrankin hienon ja edustavan näköisenä lähdössä radalle. Max veti kypärän päähän ja lähti taluttamaan Almaa ulos. Heti tallin oven lähettyviltä löytyi jakkara selkäännousua varten ja pian ratsukko olikin jo hyvää vauhtia matkalla verryttelykentälle. Olin heti aamusta kävelyttänyt Almaa pitkin Solgården Slottin kartanon puutarhaa ja Max piti nyt alkukävelyt melko lyhyenä. Se pyysi Alman raviin ja lähti puolipitkillä ohjilla ja aavistuksen etukenoisella istunnalla tekemään kentällä erilaisia ympyröitä ja kaarteita. Nojasin Maijun vierellä verryttelykentän aitaan ja katsoin, miten Maiju katsoi paheksuen verryttelevien esteratsastajien menoa. Sille oli joka kerta kamala kulttuurishokki, että kaikki esteratsastajat eivät istuneetkaan satulassa yhtä tikkusuorana kuin Maiju itse. Eivät kaikki kouluratsastajatkaan istuneet satulassa kuten Maiju, joka näytti ratsastaessaan epäilyttävän paljon talikon varren nielaisseelta.
Max otti vielä muutaman verryttelyhypyn ja minä asettelin sille verryttelyesteiden puomeja sopiville korkeuksille. Juuri ennen radalle lähtöä se hyppäsi viimeisen ratakorkeudella olevan okserin ja ohjasi sitten Alman kohti kilpailuareenaa. Edellinen ratsukko teki juuri hyvännäköistä suoritusta. Vilkuilin vähän väliä tulostaululle, jossa näkyi jo pitkä lista puhtaan tai yhden pudotuksen suorituksia tehneitä ratsukoita. Uusintaradoilla oli tehty useampi nopea nolla ja sijoittuakseen Maxin täytyi sekä ratsastaa virheettömästi että nopeasti. Helpommin sanottu kuin tehty.
Uskalsin hädin tuskin hengittää, kun kello kilahti lähtömerkiksi ja Max kaartoi yhden laukkaympyrän kautta ensimmäiselle esteelle. Alma ylitti tämän korkuiset esteet helpon näköisesti ja Max ratsasti hyvin rauhallisesti. Teki mieli huutaa, että vauhtia, mutta en sitten viitsinyt. Perusrata meni puhtaasti ja ratsukko jatkoi heti perään ratsastettavaan uusintaan. Nyt täytyi ottaa niitä riskejä ja lisätä vauhtia, jos meinasi pärjätä. Max ei lähtenyt mukaan siihen holtittomaan kaahaamiseen, mitä uusinnoissa joskus näki, vaan se ratsasti etukäteen harkitut lyhyet tiet aavistuksen perusrataa reippaammassa tempossa. Alma ei ollut mikään reipas hevonen noin muutenkaan, mutta tuplanollaan päättynyt lopputulos oli kuitenkin seminopea ja oikeutti toiseen sijaan.
Palkintojenjaossa Max hymyili leveästi ja taputti Almaa kaulalle, kun luokan päätuomari kävi onnittelemassa sijoituksesta ja asettamassa Alman suitsiin komean sinisen ruusukkeen. Kunniakierroksen ratsukko laukkasi läpi hyvin hallitusti ja tässä vaiheessa näytti jo siltä, että Maxin keskittyminen oli täysin siirtynyt seuraavaan luokkaan. Siitä ei sitten jäänytkään mitään kivaa kerrottavaa tai ruusuketta kotiinviemisiksi.
Spooky Games 2024
Keltaisen ja oranssin sävyissä liehuvat lehdet puissa, pilvinen sää ja kammottavat halloweenteemaiset esteet. Mitä muuta syksyn isoimmilta kilpailuilta enää kaivataan? No sitä puhdasta rataa ja sijoitusta tietenkin, ja sitä lähtivät myös Max ja Alma radalta hakemaan. Ratsukko oli jo sellaisissa liemissä keitetty ja isoissa kilpailuissa vieraillut, ettei tarvinnut pelätä Alman säikähtävän kentän laidalle kerääntynyttä yleisömerta tai toinen toistaan erikoisempia esteitä. Se nyt ei muutenkaan säikähtänyt ikinä mitään. Perusrata sujui virheittä, ainoastaan siihen arkkuesteelle Alma otti aivan kummallisen loikan yrittäen pysyä mahdollisimman kaukana tuosta kummallisesta esteviritelmästä. Katsoin ihaillen ratsukon sujuvaa menoa metrikahdenkympin radalla. Heti perusradan perään ratsastettavassa uusinnassa Max lähti ratsastamaan aikaa ja hetken aikaa näytti siltä, että puhtaalla ja nopealla radalla voisi irrota jopa voitto. Alma otti kuitenkin pienen etujalkavirheen seurauksena pudotuksen kurpitsaokserilla ja niinpä nopea nollarata vaihtui yhdessä silmänräpäyksessä neljään virhepisteeseen ja sen jälkeen rauhoittuneeseen etenemisvauhtiin, joka johti hitaaseen aikaan. Max oli radan jälkeen kuitenkin tyytyväinen, se sanoi, että rata oli kuitenkin sujuva ja fiilis radalla oli hyvä. Pudotuksia oli kuitenkin neljä vähemmän kuin edellisvuoden Spooky Geimeissä. Jos suoritusten parantuminen jatkuisi samaa tahtia, ratsukko viilettäisi ensi vuonna tällä samalla kentällä kunniakierroksella sinivalkoisen ruusukkeen kera.