Kastanjan Cannes Nights VH22-031-0303

“Mä oon ajatellut hankkia hevosen”, Max sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja katseli hämärtyvälle taivaalle. Olin vähällä vetää valkoviinit väärään kurkkuun silkasta hämmennyksestä.
“Sinä?” kysyin epäuskoisena. Olihan Max nuorempana ratsastanut ja kilpaillutkin esteratsastuksessa, mutta se oli viime vuosina antanut ymmärtää, ettei satulaan paluuta olisi tiedossa. Mies osasi yllättää.

Palkittu EV-II palkinnolla 11/2022 pistein 28

Rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma
Säkä, väri 162 cm, ruunikko
Syntymäaika 01.05.2022, 6-vuotias
Kasvattaja Kastanjeholm
Omistaja Max Varjoranta, VRL-12454
Koulutustaso re 140 cm

Kun Rihtniemen kengittäjä Max Varjoranta etsi itselleen hevosta, oli tilauksessa rehti ja reipas esteratsu, jolla olisi potentiaalia ainakin 130 senttimetrin luokkiin. Useamman vuoden ratsastustauolta palatessaan Max toivoi hevosen olevan yksinkertainen (ratsastettavuudeltaan, ei muuten!) ja amatöörinkin käsiteltävissä, jotta paluu satulaan sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Pitkän ja hartaan etsimisen jälkeen sopiva hevonen löytyi ihan Koti-Suomesta ja Alma on juuri sitä mitä hankintalistalla oli, eikä yhdestäkään toiveesta tarvinnut erityisemmin tinkiä.

Alma on hyvin suoraviivainen ratsastaa - se tekee just niinkuin pyydetään ja jos ei pyydetä, niin se ei tee. Ei se mikään tossu kuitenkaan ole, vaan löytyy siltä omatkin mielipiteet. Mutta se on sillä tavalla helppo, että se ei kyttää eikä ota nokkiinsa ratsastajan pienistä virheistä. Kyllä Alma muistuttaa ratsastajaansa, jos joku ei ole sen mieleen tai jos se haluaisi mennä kovempaa kuin ratsastaja antaa. Silloin se saattaa jopa pukittaa, mutta noin muuten se ei ole lainkaan pahatapainen. Vauhtia Almalla riittää erityisesti esteradalla ja silloin se liikkuu eteen vaikka ratsastaja ei pyytäisikään. Se hyppää kiltisti kaiken eteen tulevan huonommastakin ponnistuspaikasta. Sileällä työskennellessä se saattaa välillä jäädä vähän pohkeen taakse jos ratsastaja ei ole tarpeeksi vaatimassa liikkumaan. Alman mielestä kun sileän työskentely on lähinnä sunnuntaihöntsäilyä ja esteratsastus on sitä oikeaa urheilua, jota varten energiavarastoja säästellään.

Almalle on ihan sama, kuka sitä hoitaa, miten ja missä. Pienet lapset, kengittäjät tai eläinlääkäritkään eivät saa sitä suhtautumaan elämään yhtään normaalista poiketen. Almalle käy kaikki. Se voi seistä hoidettavana ja varustettavana käytävällä vaikka tuntikausia. Se nauttii pitkistä harjaustuokioista eikä sillä ole kiire poistua paikalta. Alma seisoo hievahtamatta paikallaan myös kylmäysletkut jalassa, eikä sitä olekaan vielä koskaan tarvinnut komentaa ja pyytää seisomaan aloillaan. Varmasti sanomattakin on selvää, että myös matkustaminen ja vieraat paikat ovat Almalle ihan okei.

Muita hevosia Alma tarkkailee mielellään etäisyyden päästä. Se viihtyy paremmin yksin omassa tarhassaan kun sillä on omaa tilaa ja rauhaa ympärillään. Muiden kanssa tarhatessa se lähinnä stressaantuu, liekö raukka vain peloissaan että jäisi ilman ruokaa, sitä emme tiedä. Oman emotional support -poninsa kanssa Alma kuitenkin viihtyy samassa tarhassa täysin ongelmitta. Alma voi huoletta jättää aamulla talliin viimeiseksi tai hakea illalla viimeisenä sisälle, sillä se ei hätkähdä hetkellistä yksinoloa ollenkaan.

Suku

i. Caliméro de Rouge Z
KTK-II, ERJ-III
ii. Meidei Panic iii. Mach Das
iie. Liethueinia
ie. Cavalerie Z iei. Cuttig
iee. Edele Z
e. Everholt Polar Nights
KTK-III, ERJ-I
ei. Pygmaleon
KTK-III
eii. Früdeon I
eie. Prinzess Delia
ee. Soleil Tropica
KTK-III, ERJ-I
eei. Salvino III
eee. Killian Dakota

Jälkeläiset

Almalla ei ole vielä jälkeläisiä, emmekä tiedä mitä ominaisuuksia se periyttää ruunikon värityksen lisäksi (genotyyppi AA Ee).

Kilpailut

Alma kilpailee omistajansa kanssa esteratsastuksessa tavoitteenaan 140 senttimetrin luokat.

18.06.2023 Åland Weekend, Medium Tour 100 cm, sijoitus 19/41 (4 vp)
18.06.2023 Åland Weekend, Amateur Tour 110 cm, sijoitus 41/54 (4 vp)
30.07.2023 Power Jump 2023, Privileged 120 cm, sijoitus 31/40 (8 vp)
24.09.2023 Åland Weekend, Amateur Tour 110 cm, sijoitus 10/26 (4 vp)
24.09.2023 Åland Weekend, Talent Tour 120 cm, sijoitus 27/40 (4 vp)
05.11.2023 Rihtniemi Spooky Games, 120 cm, sijoitus 43/45 (20vp, 60,933s)

29.02.2024 Karkauspäivän estekisat, 120 cm, sijoitus 11/42 (4vp, 68,967s)
03.03.2024 Käkiharjujen Kisaviikonloppu, 130 cm, sijoitus 17/26 (8vp)
20.04.2024 Tulip Carnival 2024, Future Bloom 120 cm, sijoitus 16/84 (4 vp)
20.04.2024 Tulip Carnival 2024, Full Blossom 130 cm, sijoitus 55/86 (8 vp)

Päiväkirja

05.11.2023 - Spooky Games 2023
Max keventeli tummanruunikolla tammallaan ympäri Spooky Gamesien verryttelyaluetta. Isoja ympyröitä, kaaria, kiemuroita. Pyysi välillä tammaansa väistämään takajalkojaan vasemmalle tai oikealle, välissä taivutteli avo- ja vastataivutuksia. Istuin katsomon puolella katselemassa ratsukon menoa. Parivaljakko oli jotenkin samaan aikaan hyvin sopusuhtainen ja toisilleen sopiva, mutta sitten kuitenkin aika koominen. Alma ei ollut kovin iso, kaiketi vain vähän päälle satakuusikymmentä senttimetriä ja Max oli kuitenkin pitkä, yli satakahdeksankymmentäsenttinen mies. Estesatulassa estejalustimilla Maxin kantapäät olivat juuri sopivassa kohtaa, eikä tottumaton silmä oikeastaan voinut arvata, että ratsastaja kaipaisi alleen kymmenen senttiä korkeamman hevosen. Mutta jotenkin pieni Alma oli Maxille juuri täydellinen, molemmat olivat sellaisia yksinkertaisia suorittajia; tehdään se mitä on tultu tekemään eikä yhtään enempää. Ja sillä asenteella Alma nytkin hölkkäili pitkin poikin, sellaisilla estehevosen askeleilla. Ei se mikään liitokavio ollut, mutta liikkui kaiken taivuttelevan verryttelyn jälkeen mukavan letkeästi ja isolla askeleella olematta kuitenkaan yhtään liian reipas. Sen laukka pyöri juuri täydellisesti ja Max saattoi väliin pidentää ja lyhentää askelta mielensä mukaan. Estettä lähestyessä tamma selvästi valpastui, se otti voimakkaampia askeleita ja kohotti päätään ylemmäs. Korvat hörössä se hyppäsi ensin pystyn ja sitten okserin yli tehden kauniita, pyöreitä hyppyjä. Pian Max siirtyi kävelemään ja odottamaan omaa lähtövuoroaan. Juuri ennen radalle lähtöä se hyppäsi verryttelyalueella vielä yhden kilpailukorkeudessa olevan okserin ylitse ja ravasi sitten kilpailuareenan portista sisään.

Pidin katsomossa sormet ja varpaat ristissä toivoen, että verryttelyssä nähty hyvä flow jatkuisi radallakin. Tällä kaudella ratsukko ei ollut tehnyt vielä yhtään virhepisteetöntä suoritusta, vaan joka radalta oli tarttunut matkaan yksi tai kaksi kiintiöpudotusta. Max ei myöntänyt koskaan mitään, mutta kyllä siitä näki että harmitti, varsinkin kun kotona treeneissä Alma hyppäsi niin nättiä ja ilmavaa hyppyä toisensa jälkeen ja sitten radalla kävi aina joku pieni moka, yleensä ratsastajan aloitteesta. Mutta sellaista se amatööriratsastajan kilpaura joskus oli - tunnistin itse saman ilmiön omissa suorituksissani.
Pilli vihelsi lähtömerkiksi ja Max nosti Almalla laukan, laukkasi reippaassa tempossa yhden ympyrän ja lähestyi sitten ensimmäistä estettä. Kolme ensimmäistä menivät tosi hyvin ja rata näytti lupaavalta. Sitten Alma epäröi hetken neloselle, se oli vähän jännittävän näköinen este kaikkine härpäkkeineen ja ponnisti puolikkaasta askeleesta rysäyttäen ylimmän puomin näyttävästi alas. Hevosella meni ihan pasmat sekaisin eikä Max saanut rytmiä kuntoon vitoselle, joten sieltäkin okserin takapuomi putosi alas. Ennen kutosestettä, kaksoissarjaa, Max päätti rauhoittaa tilanteen ratsastamalla ympyrän ja näin ollen virhepistesaldoon lisättiin vielä neljä virhettä. Loppurata sujui puhtaasti viimeistä hyppyä lukuunottamatta, jossa Alma kolautti puomin pienellä etujalkavirheellä alas. Ympyrän ratsastus oli hidastanut matkaa sen verran, että kuudentoista estevirheen päälle lisättiin vielä neljä aikavirhettä ja näin ollen ratsukko putosi kauas kärkitaistelusta.

Oli tietysti ikävää lopettaa kilpailukausi näin, mutta jostain syystä Max ei näyttänyt yhtään harmistuneelta sen takia. Siis kyllä sitä harmitti, että oli ratsastanut neloselle niin huonoon paikkaan, mutta se suhtautui tilanteeseen rennosti, sellaisella 'sellasta sattuu' -asenteella. Muutaman verryttelykentällä ravatun kierroksen jälkeen Max lähti kävelemään loppukäyntejä jonnekin raviradan lähimaastoon, eikä sitä näkynyt loppupäivänä enää missään. Kai eristäytyminen oli sen tapa käsitellä pettymyksiä, kuka näistä tietää. Mutta hei, jos jotain positiivista, niin ratsukko oli aloittanut kilpailukautensa metrin radoilla ja noussut loppukaudeksi metrikahdenkympin luokkiin. Kyllä jotain oli tehty oikeinkin, kun tasonnousu oli noin huimaa.