• Etusivu
• Esittely
• Orit
• Tammat
• Kasvatus

Sagavik Femja

KTK-II

Kuva © Pauliina Kontinen

Kun Dappe osoittautui täydelliseksi vuonohevoseksi, piti hankkia toinenkin. Samalta kasvattajalta tietysti, mitäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan... Tämäkin Sagavikin kasvatti on luonteeltaan lempeä ja ystävällinen. Femja tulee toimeen kaikkien kanssa ja pienet lapsetkin voivat huoletta hoitaa sitä. Tamma nauttii hellyydestä ja se onkin vähän sellainen "pusipusi halihali" -tyyppi.

Lempeän ja rauhallisen kuoren alla kytee kuitenkin kipinöitä ja ratsastaessa Femjalta löytyykin vauhtia! Välillä sitä jo luulee istuvansa ruutitynnyrin päällä, kun pienestä pohjeavusta Femja sinkoaa eteenpäin kuin tuli hännän alla. Se ei koskaan ryöstä tai pukittele, mutta sillä on vauhtia ja se on usein kädelle hyvin vahva. Taitavammat ratsastajat saavat Femjan keskittymään työntekoon ja saavat sen käyttämään vauhtiaan oikeisiin asioihin.

Suku

Kilpailut

NJ-näyttelyt tallilla tallin nimi 00.00.2019, palkinto

Päiväkirja

20.01.2019 Isol kirkol
Tammikuun kahdeskymmenes päivä pakattiin jo aamuyöstä Dappe ja Femja traileriin ja lähdettiin kohti isoo kirkkoo. Olin ilmoittanut leppoisat punkkarini kantakirjaustilaisuuteen ja sinne oli lähdettävä. Lunta tuiskutti vaakatasossa ja auton tuulilasista näki ehkä kaksi metriä eteenpäin, jos sitäkään. Auton renkaat vain sutivat ensimmäisen mäen puolivälissä - kaasupolkimen sai painaa lattiaan saakka, että ajoneuvoyhdistelmäni pääsi etanan vauhtia kipuamaan liukasta mäkeä ylös.

Perille päästiin lopulta seitsemän pitkää tuntia ja neljää pysähdystä myöhemmin. Kantakirjaustilaisuuden järjestyspaikka oli omaan rupuiseen maalaistalliini verrattuna oikea luksuspaikka. Trailerissa nuokkuvat vuonohevoseni eivät maailman menosta piitanneet, ne olivat tainneet nukkua koko matkankin. Orien kantakirjaustilaisuus oli ensin. Dappe nuokkui kehän laidalla, mutta kun tuli sen arvosteluvuoro, se ryhdistyi oikein silmissä ja näytti tuomareille parastaan. Se kannatti. Kirjoitin naamakirjaan päivityksen heti arvostelupaperit saatuani: "MEIDÄN PIKKU DAPPE PALKITTIIN YKKÖSPALKINNOLLA OMG." Kukapa olisi uskonut. Femja oli hieman rauhaton suuren yleisön edessä. Ei se mikään rakennekukkanen ollutkaan, mutta arvostelua olisi helpottanut varmasti paljon, jos se olisi seissyt hetken paikoillaan. Kuitenkin nippa nappa se palkittiin toisell palkinnolla ja taas älylaitteen näppäimistö sauhusi, kun kirjoitin seuraavaa päivitystä naamakirjaan.

23.03.2020 kouluvalmennus, kirjoittanut Hazel
Meri Kannisto keinahteli tottuneen näköisesti ratsuna toimivan vuonohevosen selässä harjoitusravissa istuen. Vauhtia parivaljakolta löytyi sen verran, että heikompaa olisi hirvittänyt. Olin kysellyt puhelimessa jo vähän taustatietoja pystyharjaisesta Femjasta ja Meri oli sanonut heti alkuunsa, että tamma oli melko kovasuinen. Sen johdosta ryhdyimmekin heti hommiin ja pistin Merin työstämään ratsuaan ympyröillä. Tehtävä oli hyvin simppeli - tavallisia asetuksia ja taivutuksia molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa.

Heti aluksi huomasin, että Femjan ulkolapa tuntui työntyvän helposti ulospäin etekin vasemmassa kierroksessa. Se oli parempi käynnissä, mutta raviin siirtyessä tamman pääprioriteetti tuntui olevan se vauhti. “Hidastahan hetkeksi käyntiin”, pyysin hetken tuumailun jälkeen. “Muista huolehtia, että sun oma käsi pysyy rentona ja joustavana. Älä jää liikaa vetämään ja pidä nyrkit pystyssä. Nyt sä tavallaan käsket sen hevosen työntää ulkolavan ulos.” Pyysin ratsukon sitten taas raviin ja neuvoin Meriä vielä konkreettisemmin näin liikkeessä. Kun ympyrätyöskentely alkoi näyttää hyvältä ja Femja alkoi vähän pyöristyä, saivat nainen ja hevonen vähän hengähtää ja hidastaa käyntiin.

Pienen jaloittelutauon jälkeen selostin seuraavan tehtävänannon. Ideana oli tehdä laukannosto käynnistä pitkän sivun alusta. Sen jälkeen ratsastettiin kentän päätyyn pääty-ympyrä laukassa väistättäen takapäätä hieman ulospäin. Tämän jälkeen jatkettiin laukkaa pitkän sivun puoliväliin, jossa siirryttiin käyntiin mahdollisimman vähillä raviaskeleilla ja sitten vaihdettiin suuntaa puolikkaalla etuosakäännöksellä.

Femjalta ei tarvinnut pyytää laukkaa kahteen kertaan. Ponilta löytyi yhä vauhtia enemmän kuin tarpeeksi ja Meri joutui tekemään toisinaan tosissaan töitä, jotta sai pidätteet menemään läpi. Tehtävä onnistui kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikka vauhtia olisi saanut olla vähemmänkin. Siirtyminen käyntiin venyi nimittäin helposti melko pitkäksi ja sitten tulikin jo kiire alkaa tekemään etuosakäännöstä. Lukuisien toistojen jälkeen meno alkoi kuitenkin parantua huomattavasti. Femja tosin oppi ehkä jo vähän ennakoimaan tehtävän kulkua, mutta se pysyi silti näppärästi lapasessa.

"Sulla on kyllä huikea tasapaino. Istut ihan hievahtamatta Femjan selässä, vaikka se kaahaa välillä tuhatta ja sataa", naurahdin annettuani ohjeen siirtää hevosen takaisin raviin. Siirtymiset oltiin saatu hiottua oikein näppäriksi. Etuosakäännöksiä voisi treenata ehkä vähän lisää kotonakin - tavoitteena olisi, ettei hevosen takapää liikkuisi hirveästi paikaltaan käännöksen aikana. Nyt tätä kuitenkin pääsi tapahtumaan välillä. Ympyrällä loiva väistättäminen sujui varsin hyvin etenkin, kun vauhti alkoi vähän rauhoittua jo loppua kohden. "Muista pitää aina oma keskivartalo tiukkana, vaikka ohjaisit hevosta istunnalla", kommentoin vielä loppuun ja kehuin sitten ratsukkoa hyvästä työskentelystä tänään.