• Etusivu
• Esittely
• Orit
• Tammat
• Kasvatus

Sagavik Dagnar

3 Star Prospect, KTK-I

Dapesta kaikki lähti. Sen kanssa tapahtui se kliseinen: "En edes etsinyt vuonohevosta, enkä varsinkaan oria, mutta kun näin Dapen en voinut olla ihastumatta siihen..." Edelleenkään ei pitänyt tehdä mitään juosten kustuja päätöksiä, mutta pian todellisuus iski päin näköä. Pankkitilin summa tosiaankin oli entistä pienempi ja minun nimeni löytyi vuonohevosorin tiedoista omistajan paikalta. Siitä se alamäki - siis ponihamstraus - sitten alkoi.

Dappe on ollut aina yhtä lungi ja rauhallinen kaveri. Se oli sitä jo astellessaan ulos trailerista Käpälämäen pihamaalle, se katseli ympärilleen ja totesi, että jaa. Punk-henkisen ulkomuodon sisällä asuu oman elämänsä Nuuskamuikkunen, aina yhtä pohdiskeleva ja filosofinen herra, joka ei vähästä hätkähdä. Nuuskamuikkusen tapaan myös Dappe on hyvin itsenäinen, se viihtyy hyvin omassa seurassaan ja tulee rapsutettavaksi silloin, kun sille itselleen sopii.

Rauhallisen orin kanssa tulee takuuvarmasti toimeen kuka tahansa, jos ei kaipaa hevoselta mitään odottamatonta tai äkkinäisiä liikkeitä. Sillä niitä Dappe ei tee. Ratsuna se on nöyrä ja kuuliainen, tekee kaiken juuri niin kuin pyydetään. Kuulostaa kieltämättä helpolta, mutta siinä se Dapen ainoa vaikeus piileekin. Siltä täytyy osata pyytää asiat oikein, jotta se tekee ne oikein. Maastoratsuna Dappe on maailman luotettavin. Ori rakastaa metsissä samoilua ja jää mielellään katselemaan maisemia ratsastajansa kanssa. Maastossa laukkaamisesta se innostuu, muttei kuitenkaan koskaan pukittele tai riistäydy käsistä.

Suku

Kilpailut

NJ-näyttelyt tallilla Penrose Shires 30.06.2018, BIS2, MVA-SERT

Päiväkirja

20.01.2019
Tammikuun kahdeskymmenes päivä pakattiin jo aamuyöstä Dappe ja Femja traileriin ja lähdettiin kohti isoo kirkkoo. Olin ilmoittanut leppoisat punkkarini kantakirjaustilaisuuteen ja sinne oli lähdettävä. Lunta tuiskutti vaakatasossa ja auton tuulilasista näki ehkä kaksi metriä eteenpäin, jos sitäkään. Auton renkaat vain sutivat ensimmäisen mäen puolivälissä - kaasupolkimen sai painaa lattiaan saakka, että ajoneuvoyhdistelmäni pääsi etanan vauhtia kipuamaan liukasta mäkeä ylös.
Perille päästiin lopulta seitsemän pitkää tuntia ja neljää pysähdystä myöhemmin. Kantakirjaustilaisuuden järjestyspaikka oli omaan rupuiseen maalaistalliini verrattuna oikea luksuspaikka. Trailerissa nuokkuvat vuonohevoseni eivät maailman menosta piitanneet, ne olivat tainneet nukkua koko matkankin. Orien kantakirjaustilaisuus oli ensin. Dappe nuokkui kehän laidalla, mutta kun tuli sen arvosteluvuoro, se ryhdistyi oikein silmissä ja näytti tuomareille parastaan. Se kannatti. Kirjoitin naamakirjaan päivityksen heti arvostelupaperit saatuani: "MEIDÄN PIKKU DAPPE PALKITTIIN YKKÖSPALKINNOLLA OMG." Kukapa olisi uskonut. Femja oli hieman rauhaton suuren yleisön edessä. Ei se mikään rakennekukkanen ollutkaan, mutta arvostelua olisi helpottanut varmasti paljon, jos se olisi seissyt hetken paikoillaan. Kuitenkin nippa nappa se palkittiin toisell palkinnolla ja taas älylaitteen näppäimistö sauhusi, kun kirjoitin seuraavaa päivitystä naamakirjaan.

20.03.2019, valmentajana Jannica
Dappe työskenteli tänään, kuten yleensäkin hyvin miellyttävällä tavalla. Saitte aloitella ympyrällä työskentelemällä ravissa istuen alas satulaan. Muistit viime tunnista hyvin taivutella ponia, mutta ulkopohje olisi saanut olla hieman enemmän tukemassa oria taipumaan vielä lisää. Kuitenkin Dapen tasolle tämä oli jo ihan riittävä muoto ja taivutus laukassa ja saitte siirtyä raviin kevennellen hetken ympäri kenttää, jonne olimme menneet nauttimaan aurinkoisesta keväisestä iltapäivästä. "Muista jalat pitkänä alhaalla, kantapäät alhaalla, eläkä purista polvella niin kovin" muistutin. Heti kun puristaminen loppui herkkä ori lähti liikkumaan rentoutuneemmin ja reippaammin, jonka Merikin huomasi. Se oli oikein tyytyväinen loppuverryttelyssä tehdessäsi ravissa voltteja ja ympyröitä, työskentelyä oli oikein ilo seurata tänään!

25.07.2022, valmentajana Aino Kurkinen (VRL-12701)
"Älä nouse satulaan, kävele alkukäynnit Dapen vierellä, verryt samalla itsekin. Ja kun nouset selkään, nosta jalustimet kaulalle, tai irrota kokonaan. Tänään treenataan ilman jalustimia." Katselin Meriä ja Dappea hymyssä suin, lähdin itsekin mukaan alkukävelyihin. Kotona minulla oli Dapen tytär, joten odotin tietenkin kahta suuremmalla innolla, millainen isäori olisi päivän valmennuksessa.
Alkukäyntien aikana ei tapahtunut mitään minun ja Merin juttelua kummoisempaa. Heti selkään nousun jälkeen sain todeta hallakon olevan juuri niin tarkka avuista kuin mitä Meri oli minulle kertonut.
"Pyydä vähän muutosta käyntiin, ihan sama millaista, ja ratsasta ihan oikeasti huolelliset kulmat. Nyt Dappe tarjoaa sinulle vähän tuollaista puolivillaista käyntiä, eivätkä pari viimeistä kulmaa olleet oikein kulmia vaan kaaria. Voit siirtyä uran sisäpuolelle, uran sekä aidan antaman tuen poistuminen tekee kokeneellekin ratsastajalle ihmeitä. Etenkin kotikentällä on helppo unohtua autopilotille."

Muutaman temponvaihteluita sisältäneen käyntikierroksen jälkeen pyysin Meriä ravailemaan hetken ja etsimään hyvän, rennon mutta reippaan ravin. Uraa mukaileva kulkureitti vaihtui pääty-ympyröiksi sekä lävistäjiksi, ja yllätykseksemme lävistäjillä ori vähän kiirehti.
"Ei mitään, ennemmin reipas ja innokas ratsu kuin vetelä ja liikkumishaluton! Ja edelleen tarkkana kulmissa ja käännöksissä, ajattele, että orin tulee taipua sisäpohkeesi ympäri. Dappe kyllä kuuntelee, se on vastannut apuihisi erinomaisesti, äskeiset temponvaihtelutkin olivat todella sujuvia. Pyöräytä hartiat taakse, leukaa ylemmäs, noin. Olet kyllä mukavan rentona ja istut hyvin liikkeen mukana, et jarruja yhtään. Muistetaan silti ryhti." Dappe kuunteli Meriä tarkalla korvalla. Ori selkeästi peilasi ratsastajaansa tehden juuri niin paljon, vähän, tarkasti tai sinne päin kuin sitä ohjeistettiin. Tasoltaan vuono ei ehkä loistanut, mutta mielestäni juuri Dapen kaltaiset tarkan rehelliset, ratsastajan virheet armotta paljastavat hevoset ovat kenties tehokkaimpia opettajia.

Muutamien tasatahdissa ratsastettujen lävistäjien jälkeen tehtävään lisättiin temponvaihteluita. Käännökset lävistäjälle sekä käännöstä seuraava suoristus olivat nyt paremmat, Merin kootessa ohjia ja tehdessä pientä kokoamista Dappe vastasi erinomaisesti. Hyvässä ryhdissä itsensä kauniisti kantava hallakko oli ilo katsella, samaten sen rennon letkeä, kuitenkin vahva ravi. Takaosa työnsi, etuosa keveni, ei tippaakaan liioittelua, kauhovaa liikerataa tai muitakaan virheitä.
"Noin, erinomainen ravi ja todella hyvä käännös tehtävältä takaisin uralle! Kiitä Dappea, ravaile hetki ja kun ori tuntuu hyvältä, nosta laukka. Rentoa, reipasta laukkaa, pidetään sitten käyntitauko. Haluatko vesipullon?"

Välikäyntien jälkeen jatkoimme käynti-ravi -siirtymisillä sekä kolmi- ja nelikaarisilla kiemuraurilla.
"Muutama toisto riittää, kunhan tehtävät tulee ratsastettua hyvin kumpaankin suuntaan. Ensimmäinen kaari oli todella kaunis, hyvä asetus, taivutus ja suoristus, sopiva harjoitusravi. Jalustimien puuttuminen ei näy sinua häiritsevän, se kertoo hyvästä keskivartalon hallinnasta sekä rennoista jaloista. Et ole yhtään puristanut polvillasi!"
Ratsukon loppukäyntien aikana hymyilin leveästi. Hieno hevonen ja hyvä ratsastaja, mainiosti yhteen pelaava ratsukko.
"Toivottavasti tiedät, kuinka hieno hevonen sinulla onkaan." Merin hymystä päätellen hän tosiaan tiesi.