 |
Virallinen nimi |
Feldur frá Rökkurdís nimen merkitys: turkikset |
Rotu, sukupuoli | Islanninhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 140 cm, rautias (aa ee) | Syntynyt, ikä | 26.10.2023 Suomessa, 3-vuotias | Kasvattaja | Rökkurdís | Omistaja | Smaragður (VRL-12454) | Rekisterinumero | VH26-030-0090 | Kuva © kasvattaja, kiitos <3 / Tämä on virtuaalihevonen |
Ketunpunaisen Feldurin näkemisen uskotaan tietävän hyvää metsästysonnea. Joidenkin tarinoiden mukaan Feldur saattaa hämärän tullen muuttua ketuksi ja kadota metsään. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan tarinaa todeksi, mutta toiset vannovat nähneensä punaisen ketun siellä, missä hetkeä aiemmin seisoi hevonen.
Feldur tiedetään leikkisäksi sieluksi, jonka tapaa varmimmin syksyisin, kun luonto loistaa ruskan väreissä. Punertavien varvikkojen seassa kirmaava Feldur kutsuu matkaajan mukaan leikkiin, mutta punaturkkista hevosta ei takuuvarmasti saa kiinni. Se viilettää eteenpäin tuulennopeasti, pysähtyy hetkeksi katsomaan taakseen ja katoaa sitten taas varvikon sekaan. On vaikea sanoa, osuvatko Feldurin jalat aina edes maahan. Toisinaan se näyttää miltei lentävän matalien nyppylöiden ja kivikkojen yli harja tuulessa hulmuten.
Punainen ori löytää aina nopeimman reitin kivikkojen ja kumpujen lomasta. Toisinaan tuntuu, että Feldur johdattaa matkaajaa tarkoituksella harhaan, vain nähdäkseen, tajuaako matkaaja leikin juonen. Toisaalta matkaajat osaavat myös arvostaa Feldurin terävää vaistoa. Se havaitsee metsän eläimet kaukaa ja näkee niiden jäljet sielläkin, missä ihmissilmä ei löydä mitään.
|
i. Feigur frá Ljóma ARJ-I isl, 142 cm, m |
ii. Flipi frá Kabbarhólti | iii. Andvari frá Gåa |
| iie. Gefla frá Tysq | ||
| ie. Brynja frá Eyrarbakki | iei. Eiríkur frá Hólar | |
| iee. Hilda frá Reykholt | ||
|
e. Hermína frá Rökkurdís isl, 143 cm, prt |
ei. Alfari frá Ísafjörður Ch, KTK-III |
eii. Amor frá Töfrandi |
| eie. Frábær frá Ísafjörður | ||
|
ee. Haustrós frá Óreiða Ch |
eei. Happasæll frá Flatey | |
| eee. Fislétt fra Sigurþór |
Ei jälkeläisiä
Ensimmäinen luku
Edellispäivänä suuri purjelaiva oli rantautunut saaren suojaisaan poukamaan. Feldur ei meinannut pysyä nahoissaan. Se rakasti matkaajia, ja erityisesti matkaajien jekuttamista. Sen mielestä oli hurjan hauskaa johdattaa matkaajaa harhaan. Meni yleensä kauan, ennenkuin ihmispolo tajusi Feldurin vedättävän, kulkevan pelkkää ympyrää. Saaren luonto loisti ruskan monissa väreissä, keltaisena, oranssina, punaisena. Tässä vaiheessa vuotta Feldur maastoutui hyvin puuston ja pusikkojen sekaan, se saattoi helposti hypähtää pahaa-aavistamattoman matkaajan eteen ja säikäyttää. Innostus suorastaan kihelmöi Feldurin kavionpohjissa. Se oli odottanut uusia matkaajia kauan.
Feldur seisoi lempipaikassaan, poukaman läheisyydessä sijaitsevan vesiputouksen yläjuoksulla, ja tiiraili laivaa. Se oli iso, ja kannella näkyi Feldurin laskujen mukaan tusinan verran ihmisiä. Parhaimmassa tapauksessa Feldur saisi siis toistaa parhaat jekkunsa kaksitoista kertaa seuraavien päivien aikana. Vesiputouksen kohina peitti alleen kaikki laivalta kantautuvat äänet. Feldur päätti laskeutua varovasti alas kivikkoista rinnettä ja mennä lähemmäs tutkimaan, kenet saari oli tällä kertaa päästänyt luokseen.
