 |
Virallinen nimi |
Eldfákur frá Oudekerk nimen merkitys: fire horse |
Rotu, sukupuoli | Islanninhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 138 cm, mustankirjava aa Ee nSW1 | Syntynyt, ikä | 01.11.2023 Alankomaat, 3-vuotias | Kasvattaja | Stal Oudekerk | Omistaja | Smaragður (VRL-12454) | Rekisterinumero | VH26-030-0089 | Kuva © Tilli / Tämä on virtuaalihevonen |
Merimiesten tarinoissa Eldfákuriksi kutsutaan tummanpuhuvaa hevosta, joka seisoo saaren korkeimmalla jyrkänteellä vartioimassa. Sen väitetään pystyvän upottamaan terävällä katseellaan laivat, joiden ei haluta rantautuvan Smaragðurin saarelle. Varmimmin sen voi nähdä juuri ennen myrskyä, kun aallot alkavat kasvaa ja sumu laskeutuu kallioiden peitoksi.
Eldfákur kantaa mukanaan tuhatvuotista viisautta. Epätoivoisimmat eksyneet matkaajat kertovat tumman orin ohjanneen heidät takaisin oikealle polulle. Viisas Eldfákur viihtyy jyrkänteillä vahtimassa saarta ja sitä ympäröivää merta. Yläilmoista se on varmasti nähnyt saaren jokaisen oikopolun ja umpikujan ja painanut niiden sijainnin tarkasti mieleensä.
Joskus onnekas matkaaja pääsee niin lähelle Eldfákuria, että saa koskettaa sen pehmeää karvapeitettä. Vaikka ori viettää päivänsä yksin kallioilla, se ei ole lainkaan arka, vaan kohtaa saarelle eksyneen kulkijan tyynen rauhallisena. Eldfákur viipyy matkaajan luona niin kauan kuin tämä sitä tarvitsee ja palaa sitten takaisin kalliolleen vartioimaan. Rohkeimmat matkaajat kiipeävät Eldfákurin perässä aina vuoren huipulle saakka. Siellä saaren karuja maisemia voi ihastella vieretysten sen vartijana toimivan hevosen kanssa.
|
i. Blakkur frá Ártali isl, 136 cm, rn |
ii. Prins frá Stévberg YLA3 |
iii. Jáfur frá Stévberg |
| iie. Rella frá Stévberg | ||
| ie. Lenja frá Spelandi | iei. Hervir frá Kormákur | |
| iee. Lokkadís frá Stjórndála | ||
|
e. Eilíf frá Ljóma isl, 140 cm, rtkrj |
ei. Ísungur frá Snjóskógur | eii. Ifjungur frá Snjóskógur |
| eie. Ambátt frá Snjóskógur | ||
| ee. Embla frá Hrútafjörður | eei. Lýsir frá Hvammu | |
| eee. Jalda frá Hrútafjörður |
Ei jälkeläisiä
Ensimmäinen luku
Eldfákur seisoi kalliollaan ja tuijotti merelle. Viikkokausiin ei ollut näkynyt yhtikäs mitään, ja se sopi Eldfákurille paremmin kuin hyvin. Saari oli tainnut ajelehtia merivirtojen mukana yhä pohjoisemmaksi, sillä navakka tuuli tuntui huomattavasti edellispäivää kylmemmältä. Eldfákur siirtyi lepuuttamaan vasenta takajalkaansa. Sitä ei pieni pohjoistuuli hetkauttanut. Kaikista eniten se nautti juuri tästä, kun sai seistä saaren korkeimmassa kohdassa ja tuntea ympärillä nousevan myrskyn. Täällä se seisoi aina, kun luontoäiti antoi rajuilman muodostua saaren ylle. Salamoita yläilmoista katsellessaan saattoi tuntea olonsa Zeukseksi.
Eldfákur oli viisas ja se tiesi rajuilman tarkoittavan lähestyvää laivaa. Se tiiraili autiolle ulapalle, mutta mitään ei näkynyt. Tuuli puhalsi otsaharjan jouhet suoraan näkökentän eteen ja Eldfákur joutui ravistelemaan voimakkaasti päätään voittaaksen tuivertavan tuulen oikut. Jouhiverhon väistyessä näköpiiristä Eldfákur huomasi kaukaisuudessa lähestyvät purjelaivan. Se siirsi painon tasaisesti molemmille takajaloilleen ja tähysti saapuvia matkaajia. Laiva oli tulossa etelästä. Sen kannella matkaajat viittilöivät edessä siintävää saarta kohti, ja katseista välittyi epätoivo. Maata oli etsitty pitkään. Matkaajien onneksi tuulen suunta kääntyi aavistuksen, niin, että sen mukana ajelehtiva sumuvaippa paljasti piilottelemansa suojaisan poukaman matkaajille. Eldfákur hengitti syvään. Matkaajien saapuminen tiesi seikkailua.
