Preiselbeere

Suku

Sukuselvitys

Mistä muistetaan Preiselbeeren isä Panzerfaust? Mustankimo ori menestyi kilparadoilla kohtalaisesti, sai useita jälkeläisiä pitkin Eurooppaa ja oli muutenkin oikein näppärä hevonen. Se hyppäsi hyvin kevyen näköisesti ja oli varovainen jaloistaan, luonteeltaankin vielä kovin kiltin oloinen. Olisi paljon asioita joista Panzerfaustin voisi muistaa, mutta silti sen nimen kuullessa tulee mieleen ensimmäisenä yksi hevosmaailman viime vuosien kohahduttavimpia ja surullisimpia onnettomuuksia. Ori kilpaili vielä aktiivisesti esteratsastuksen parissa, kun eräänä päivänä sen hoitaja lähti orin kanssa maastokävelylle metsään. Tuolta reissulta Panzerfaust ei enää palannutkaan, sillä ratsukko törmäsi villisikaemoon ja sen poikasiin, jolloin tunkeilijoista suivaantunut villisikaäiti hyökkäsi Panzerfaustin kimppuun. Onnettomuudessa myös ratsastaja loukkaantui vakavasti jäätyään kaatuvan Panzerfaustin alle, mutta selvisi sairaalahoidolla, toisin kuin Panzerfaust itse, joka menehtyi metsään saamiinsa vammoihin. Onnettomuudesta uutisoitiin laajalti ja pian siitä olivat tietoisia kaikki muutkin kuin hevosmaailmaan perehtyneet henkilöt.

Panzerfaustin isä Pantherpilz oli erikoisen värinen, se oli muuten täysin kimo mutta toinen puoli sen päästä oli kimeerivärityksen seurauksena tummanruskea, lähes musta. Värityksensä lisäksi Pantherpilz käänsi päitä myös muun ulkonäkönsä takia, se oli aivan valtavan iso ja raskasrakenteisen näköinen hevonen, joka kuitenkin rikkoi kaikki ennakkoluulot hypätessään varsin vaivattoman oloisesti isoillakin esteradoilla. Pantherpilzin suku ylettyy pitkälle Itä-Saksan syvyyksiin eikä ole täyttä varmuutta siitä, mitä sen suvun syövereistä lopulta löytyykään. Jostain kumman syystä se on silti rekisteröity ja kantakirjattu hannover-kantakirjaan ja saanut useita kymmeniä jälkeläisiäkin. Luultavasti joku on joskus maksanut ison summan saadakseen Pantherpilzin kantakirjatuksi, sillä missään nimessä se ei täytä täysin hannoverinhevosten kaikkia tunnuspiirteitä, eihän se näyttänyt täysin puoliveriseltäkään. Yhtä kaikki se on ollut oivallinen lisä eurooppalaiseen puoliverijalostukseen, sillä sen jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta olleet luonteeltaan oikein helppoja ja hypänneetkin esteitä ihan hyvällä tekniikalla.

Raskasrakenteisen Pantherpilzin rinnalla Panzerfaustin emä on varmasti näyttänyt ihan ruipelolta. Musta tamma Nairobi oli pieni mutta ketterä ratsu, joka kilpaili niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Nairobin isä oli arabialainen täysiverinen, jolta Nairobi peri niin siroa rakennettaan kuin hyvää ja matkaavoittavaa laukkaakin. Näistä erityisesti jälkimmäisenä mainittu ominaisuus teki Nairobista hurjan hyvän kenttäratsun. Sen pieni musta olemus suorastaan lensi kenttäradalla eteenpäin, joskus näytti jopa siltä, että Nairobi oli niin nopea että se karisti oman varjonsakin kannoiltaan. Kilpauransa päätteeksi Nairobi ansioitui siitostammana. Hieman suurempikokoisiin oreihin yhdistettynä se kasvatti oikein korrektin puoliverisen näköisiä ja -kokoisia varsoja, jotka perivät emältään keveät liikkeet ja herkkää sekä miellyttämishaluista luonnetta

Schwertlilie on pienehköstä koostaan huolimatta ollut hyvä esteratsu aina arvokilpailuissa asti, suurimpana saavutuksenaan Euroopanmestaruuskilpailuissa edustus muutamia vuosia ennen Preiselbeeren syntymää. Schwertliliestä ei pitänyt koskaan tulla menestyvää esteratsua. Siitä oli kovasti kaavailtu suuren siittolan seuraavaa parasta periyttäjätammaa, joka olisi tulevaisuuden tähtien emä. Kukaan tuskin osasi arvata, että tammasta itsestään tulisi se tulevaisuuden tähti ja ihailun kohde. Siitä kuitenkin kovasti haluttiin varsoja ja menestystä, joten ratkaisuna keksittiin teettää tammalla varsoja alkionsiirron avulla, jotta sen kilpauraa ei tarvitsisi turhaan keskeyttää tai lopettaa ennen aikojaan. Preiselbeere on yksi näistä sijaisäidin kanssa kasvaneista lapsista, ehkäpä se on sieltä oppinut kärttyiseksi neitokaiseksi, sillä biologinen emänsä Schwertlilie on luonteeltaan mitä kultaisin tamma, joka vaikuttaa toisinaan enemmän halinallelta kuin hevoselta.

Schwertlilien isä Spartacus oli ruunikko ihan tavallisen puoliverisen näköinen hevonen. Tavallisesta tusinapuoliverisestä se kuitenkin erosi sillä tavoin, että se kilpaili ratsastajansa kanssa useita vuosia esteratsastuksen World Cup -tasolla, usein sijoittuen ja joskus se voittikin osakilpailuita. Spartacuksen ehdoton valttikortti esteradoilla oli sen kyky kääntyä pienessä tilassa, kuin pennin päällä kuten kuuluisa sanonta kuuluu. Preiselbeeren lähisukua kuvaillessa voi monta kertaa mainita jonkin sukulaisen olleen ketterä ja sitä oli myös Spartacus. Kilpauransa ohella se oli varsin suosittu siitosori. Se jätti jälkeläisilleen voimakasta hyppyä ja usein miellyttävää luonnetta, toki poikkeuksiakin mahtui mukaan ja joskus joku harrastelija erehtyi ostamaan sen jälkeläisen vain huomatakseen, ettei se luonteeltaan sopinut amatöörin käteen sitten ollenkaan.

Joka toisen puoliverisen suvusta tuntuu aina löytyvän joku täysiverinen ja Preiselbeeren suvussa tämän kiintiön täyttää sen emänemä Quaintrelle. Tamma ei suinkaan polveutunut suoraan laukkahevosista, vaan sen suku oli muutaman polven ajalta lähes täysin ratsukäytössä olleita, tämänkin harmonian rikkoi vain sen isänemä joka kilpaili urallaan laukkakilpailuissa umpisurkeasti menestyen. Quaintrelle itse oli myös puhtaasti ratsu, se kilpaili amatöörisarjoissa 120 ja 130 senttimetrin luokissa, joista jälkimmäisessä mentiin jo aivan sen kapasiteetin äärirajoilla ja se saikin usein kotiin viemisiksi neljän tai kahdeksan virhepisteen tuloksen. Jos Quaintrelle ei kilpahevosena loistanut, niin harrasteratsuna se loisti. Se ei ollut yhtään sellainen stereotyyppinen reaktiivinen ja kuumapäinen täysiverinen, vaan mitä mainioin harrasteratsu jonka kanssa pystyi puuhastelemaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Jälkeläiset

o. Goldsville Scar
o. Sesamstrasse Scar
t. Fiorentina Scar

Ulkoasu © Heidi / Pilvimarja 2022, taustakuva © tallin omaisuutta

Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen