Hattifatten Vegas

Hattivatti on hauska muumiheppa, joka piristää aina päivää kun sen luona käy. Ori on maastakäsin hiukan ruunamainen ja rauhallinen tapaus, jonka kanssa on todella ihana tehdä maastakäsin töitä. Nameille perso Hattivatti on aina lahjottavissa nameilla, varsinkin porkkanoilla. Ne on herran ehdoton suosikkeja, joilla saa tilanteessa kuin tilanteessa orin puolelleen. Hoitaminen on terapeuttista, kun Hattivatille voi kertoa kaikki huolensa ja ärsytyksen aiheet samalla kun harjailee. Varustuksen kanssa ei ole mitään ongelmia, yleensä vain katselee ja tökkii leikkisästi satulaa laittaessa. Se hiukan toki hankaloittaa, mutta kun reippaasti työntää orin pään pois niin se kyllä lopettaa.

Ratsuna Hattivattia ei uskoisi samaksi otukseksi. Lempeästä ruunamaisesta orista kuoriutuu herkkä ja hiukan rämäpäinen ratsu. Se reagoi pieniinkin apuihin. Jotkut koululiikkeetkiin se tekee innoissaan, joten voi vain kuvitella millä innolla se menee esteitä. Varsinkin laukkatyöskentely saa orin innostumaan, jolloin pienestäkin avusta ollaan jo säntäämässä laukkaan. Esteitä hyppää hyvällä tekniikalla ja reippaasti, ajasta ei koskaan ole kisoissa jäänyt kiinni. Välillä se vauhti kostautuu, kun puomit tulee ryminällä alas. Maastossa taas on rauhallinen ja tallustelee rennosti eteenpäin. Ei hirveästi säiky mitään maastoillessa, mutta jos säikähtää niin sitten ei oria pidättele mikään.

Kisahevosena ori on oikein näppärä. Lastaukset ja odottelut sujuvat aina hyvin. Hattivatti jaksaa odottaa rauhassa vaikka heinäverkon kanssa, joka pitää hyvin orin tyytyväisenä. Tammat ei liiemmin kiinnosta, vaan keskittyminen pysyy hyvin omissa asioissa. Verryttelyssä Hattivatti ei stressaa muita, vaikka joku tulisi ihan likeltä. Kun päästään itse suoritukseen, todellinen Hattivatti tulee esille. Ori esittelee hienoja hyppyjä ja imee kunnolla esteille. Ei tarvitse montaa kertaa miettiä, tykkääkö hevonen hommastaan. Kieltoja tulee erittäin harvoin, koska huonoistakin paikoista yritetään aina päästä yli.

Kuvat © Fee Fotografie

19.02.2015 - Estevalmennus valmentajana mibula

Innokas ori huvittavalla nimellä saapui omistajansa kanssa maneesiin, jossa puhisin vielä esteradan rakentamisen kanssa. Reippaiden alkukäyntien jälkeen annoin ratsukolle luvan koota ohjat käteen ja aloittaa verryttelyn tulevaa esterataa varten. Koska Hattivatti oli melkoinen energiapakkaus, tehtiin verryttelyssä paljon pysähtymisiä ja siirtymisiä. Ori ei olisi alkuun oikein jaksanut kuunnella apuja, mutta myöntyi melko nopeasti ratsastajansa tahtoon. Laukka nousi todella reippaasti, mutta Hattivatin tahti pysyi oikein hyvänä puolipidätteiden kanssa.

Verkkaeste oli ylitetty aivan järjettömällä innolla ja energialla ja kertasinkin Neritan kanssa vielä esteradan, ennen kuin annoin ratsukolle luvan lähteä ensimmäiselle esteelle. Vauhtia oli todella paljon, mutta ensimmäisestä esteestä selvittiin kuitenkin kepeästi. Toisen esteen puomit lähtivät ryminällä orin mukaan, joka sai ratastajankin keskittymään loppurataan aivan kympillä. Viimeisen esteen jälkeen hekotin ratsukkoa vielä hyppäämään toisen esteen uudelleen jonka jälkeen annoin luvan siirtyä raviin ja tehdä loppuverkat ihan omaan tahtiin.

25.10.2015 - Estevalmennus, valmentajana Juulia

Nerita ja rautias ori ravailivat rennosti maneesia ympäri. He väistelivät maneesiin rakennettuja esteitä ja välillä Nerita käänsi voltin ison okserin ympäri. "Hyvä, eiköhän se kohta riitä, ratsasta se vielä laukassa avuille ja rennoksi", sanoin. Nerita nosti melko huomaamattomilla pohjeavuilla laukan ja myötäsi sisäohjasta. Ori nosti reippaan harjoituslaukan ja Nerita jäi hetkeksi päätyyn ympyrälle työstämään hevosta rennoksi. "Pidä ohjat tuntumalla, rentouta kädet", ohjeistin ratsastajaa. "Myötää aavistus sisäohjasta, mutta älä heitä sitä pois.". Nerita ratsasti oikein hyvin. Pyysin häntä tekemään ympyrän- ja samalla suunnanvaihdon. Toisessa päädyssä ympyrällä oli pieni, n. 70 cm pysty, jonka ohjeistin hyppäämään jokaisella kierroksella. Hattivatti otti esteestä vähän lisää kierroksia ja heitti muutaman pukinkin matkalla. Jokaiseen hyppyyn lähestyminen osui ainakin melkein kohdilleen, joten Nerita sai ottaa ratsunsa käyntiin ja aloin suunnittelemaan seuraavaa hypättävää tehtävää.

Nyt tehtävänä oli hypätä 100 cm okseri, jolla oli metrin verran leveyttäkin. Siitä jatkettiin suhteutetulla kaarevalla 120 cm pystylle. Kaikista paras askelmäärä suhteutetulle olisi viisi askelta, jollaisena pyysin välin ratsastamaan. Nerita sai tehdä kovasti töitä pidättääkseen Hattivattia, ettei se menisi liian kovaa. Askelmäärä oli kuitenkin juuri ja juuri viisi, pystylle Hattivatti ponnisti melko läheltä. Uudella yrittämällä pyysin ottamaan väliin kuusi askelta. "Pidä se koko ajan hyvin tuntumalla, kokoa ja lyhennä laukkaa vähän. Ajattele nyt enemmän ylös kuin eteen", neuvoin. "Pidä laukka kaarteessa!" huusin kentän laidalta Neritalle. Hän puristi kevyesti pohkeillaan ja Hattivatti terävöitti laukkaansa. Nerita piti orin koko ajan hyvin koottuna ja vaikka Hattivatti vähän väittikin vastaan, selvisivät he kuudella askeleella oikein hyvin. "Noni, tuu nyt neljällä askeleella. Saat pyytää sitä ihan reilusti eteen heti okserin jälkeen", sanoin. Nerita piti tällä kertaa hyvän laukan kaarteessa ja lähestyi okseria. Ori hyppäsi isolla hypyllä sisään ja pitkällä laukallaan väli oli jäädä ahtaaksi jopa neljällä askeleella. "Ihan hyvä", naureskelin. "Ainakin se kuuntelee nyt sun apuja!"

Valmennuksen päätteeksi hypytin ratsukolla vielä reilut 140 cm korkeita esteitä sisältävän esteradan. Rataan kuului sarjaeste, äskeinen suhteutettu, yksittäinen okseri, jolla oli leveyttä saman verran kuin korkeutta sekä kuuden askeleen kaareva suhteutettu. Rata alkoi hyvin, sarjaesteen kahden laukan väli oli ratsukolle juuri sopiva ja Hattivatti hyppäsi hyvin. Suhteutetulle Nerita oli ilmeisesti päättänyt ratsastaa viisi laukkaa, mutta hevonen päätti toisin, laukkasi sujuvan neljä ja hyppäsi todella kaukaa. Tämän seurauksena pystyesteen ylin puomi tipahti kolisten alas kannattimiltaan. Nerita otti kuitenkin pudotuksen jälkeen hevosen takaisin kontrolliin ja loppurata sujuikin hyvin. "Tuu toi suhteutettu vielä uudestaan! Ratsasta siihen nyt se viisi laukkaa", virnistin. Nerita teki työtä käskettyä ja hyppäsi suhteutetun oriinsa kanssa - tällä kertaa onnistuneesti.