Luonteeltaan Kilppari on ....
Kilppari on kaikkea muuta, kuin mitä sen lempinimi antaa ymmärtää. Se ei ole hidas eikä mietteliäs, vaan nopea ja sähäkkä. Myös herkkä ja ketterä, mitkä ovat mitä parhaimpia ominaisuuksia kenttähevoselle.
Kilppari ei lähtökohtaisesti välitä hoitotoimenpiteistä. Se antaa kyllä hoitaa ihan hyvin, muttei varsinaisesti nauti siitä – erityisesti, jos hoitotoimenpiteet ovat yhtään pitkäkestoisemmat. Se on helposti hieman levoton, jonka vuoksi ori onkin hyvä hoitaa kaksin puolin kiinnitettynä. Kengitykseen, klippaamiseen ja muihin hieman pitkäkestoisempiin toimenpiteisiin ori on hyvä rauhoittaa kevyesti, jotta jokaisella osapuolella olisi hieman mukavampaa.
Siinä missä monelle kenttäratsastajalle kouluosuus on se pakollinen paha, tuntuu se välillä olevan Kilpparillekin vain se pakollinen paha, joka pitää juosta nopeasti läpi. Kilpparilla ei ole mitkään kaikista näyttävimmät askellajit, vaan ne on helposti hieman kiireiset. Orin kanssa pitääkin kerätä pisteet teknisyydellä ja tarkalla ratsastamisella, sillä näyttävyydellä se ei muita ratsukoita voita. Rataesteillä ori on nopea ja ketterä, ja kääntyy pienelläkin tiellä hyvin varmasti. Jaloistaan se saattaa välillä olla hieman huolimaton, ja Kilpparin kanssa onkin oltava tarkkana, että se malttaa nostella jalat puomien yli eikä mene vain vauhdilla hipaisten.
Maasto-osuus on ehdottomasti Kilpparin vahvuus. Orin matkaavoittava laukka pääsee edukseen metsässä, ja kiinteät esteet saavat orin hieman tarkemmin nostamaan jalkoja, kuin rataesteet. Kilppari hyppää maastoesteet epäröimättä, ja menee myös veteen hyvin. Maasto-osuus onkin se, millä Kilppari voi ravisuttaa tulostaulukkoa, mikäli alla on huonommin menneet kouluosuus ja rataesteet.
Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja
Olin suunnitellut tänään Kilpparille laukkatreenin maastoon. Kilppari odottelikin jo talliin saapuessa käytävällä valmiiksi kuntoon laitettuna, ja koska olin jo ratsastanut muutaman hevosen alle, nappasin orin suoraan käytävältä sen kummemmin omia varusteita vaihtamatta. Nousin ovensuussa selkään ja ohjasin orin kohti maastorataa. Ilma oli mitä mainioin - pieni tuulenvire kutitti kasvojani ja kevätaurinko lämmitti pilvien raosta. Kilppari oli energinen oma itsensä jo heti alkukäynnistä alkaen. Se harppoi reippaasti korvat hörössä, ja välillä yritti siirtyä hieman luvattomasti raviin. Koska oria ei oltu yhtään kävelytetty alle ennen selkään hyppäämistä, oli pakko kuitenkin yrittää pitää se vain nahoissaan ja saada se kävelemään pidempi pätkä.
Reilujen alkukäyntien jälkeen siirsin Kilppari raviin. Ori lähti reippaasti ravaamaan pärskien ja hieman päätään nakellen. Rakastin ratsastaa Kilpparillla, sillä orin herkkyys oli erityisen miellyttävä. Vaikka siinä olikin voimaa ja vauhtia, oli se aina kevyilläa vuilla ratsastettavissa eikä ikinä antanut tunnetta, ettei antaisi kiinni. Tein pohkeenväistöä orin ravatessa, jotta saisin sen kroppaan vähän notkeutta ennen päivän tulevaa laukkatreeniä. Hetken ravattua nostin laukan, ja pyrin pitämään Kilpparin askeleen vielä suhteellisen pienenä, jotta sen kroppa ja lihäkset lämpiäisi hyvin. Pienen verkkalaukkapätkän jälkeen siirsin orin käyntiin, ja yritin saada sen kävelemään pienet välikäynnit. Olin aika varma, että Kilppari tiesi mitä on tulossa, sillä se ei millään olisi malttanut kävellä, vaan tepasteli paikallaan.
Nostin laukan, ja yritin löytää mahdollisimman hyvin ratatempoa vastaavan vauhdin. Ori venyttä askelta ja tunsin, kuinka voima sen kropassa lähti jylläämään. Halusin tänään laukata mielummin pitkää matkaa, kuin lyhyitä spurtteja, ja meidän laukkarata oli siihen tarkoitukseen juuri sopiva. Sen pohja oli mukavan tasainen, eikä korkeusvaihteluista siellä ollut kovinkaan paljon. Laukkasin ensin vasempaan suuntaan muutaman kierroksen, jonka jälkeen siitsin orin taas käyntiin. Kävelemisestä ei edelleenkään meinannut tulla mitään, ja suuntaa vaihdettua ori ampaisikin hieman luvattomasti oikeaan laukkaan. Muutaman keirroksen jälkeen aloin jo tuntea, että Kilpparilla alkoi jo jalka vähän painaa. Ori oli ollut talven hieman kevyemmällä, ja nyt pitikin saada kuntoa kasvamaaan kohti kesää ja pian alkavaa kisakautta. Maiskutin orille, jotta se jatkaisi vielä hieman, vaikka alettiinkin selvästi olla jo epämukavuusalueella.
Taputin oria kaulalle ja siirsin sen käyntiin, Tunsin, kuinka hiki oli jo noussut pintaan ja ori puuskutti aika vahvasti. Annoin sen kävellä hetken - tässä vaiheessa jalkaa alkoi jo selkeästi hieman painamaan, sillä ori jopa malttoi kävellä suht rauhassa. Kävelin laukkaradalta kentälle, sillä tiesin orin malttavan loppuverryttelyn siellä hieman paremmin. Pyysin Kilpparia vielä raviin, ja taivuttelin sitä ravissa syvässä muodossa tehden kunnollista ja huolellista loppuverryttelyä, jotta orin kroppa toipuisi raskaasta treenistä mahdollisimman hyvin. Ravattuani hyvän tovin huomasin orin groomin odotellevan jo kentän laidalla. Ravasin hänen luokseen ja hyppäsin orin selästä alas. Ojensin Kilpparin ohjat groomille, nakkasin hänet orin selkään ja annoin orille vielä viimeisen namin. Kilppari ohjattiin groomin toimesta takaisin kohti maastolenkkiä, jossa oria odottaisi pitkät ja huolelliset loppukäynnit. Hymyillen jäin itse kävelemään takaisin talliin, sillä alkoi olla lounastauon aika ennen iltapäivän seuraavia ratsastuksia.
