En enää pysynyt edes laskuissa, monesko Heidseckiin muuttanut Lobreden kasvatti Traumbild on. Uutta verta oli saatava, ja Lobredesta sitä löytyi, joten miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Hieman omalaatuisen luonteen omaava isäori oli yhdistetty tasaisempaan tammaan, joten varsasta voitiin odottaa mitä vaan. Onneksi tällä kertaa tähdet olivat kohdallaan - isosta mustasta orista kuoriutui hieman kovapäinen mutta silti loistoluonteinen suoritushevonen, jossa on sekä laatua, että näyttävyyttä vaikka muille jakaa.

Luonnekuvaus

Traumbild - haave, mielikuva, visio. Rampe on juuri se mielikuva, mitä pienenä tyttönä unelmieni kouluhevosesta kuvittelin. Iso, musta, näyttävä. Laajat liikkeet, mieletön voima takapäässä. Silti kuitenkin kevyt, ja liikkuu kuin ilmassa. Täytyy tosin myöntää, että unelmieni kouluhevonen ei tarjonnut tarhasta taluttaessa pystyyn hyppäämistä, eikä myöskään osannut pukitella - toisin kuin Rampe.

Rampe tarvitsee itsevarman käsittelijän, joka ei hätkähdä orin kovapäisyydestä. Sellaisen joka säännöllisen väliajoin jaksaa näyttää orille kaapin paikan - muutenkin, kun vain taluttamalla orin käytävällä olevan varustekaapin ohitse. Sen kanssa täytyy olla johdonmukainen ja hyvinkin määrätietoinen joka hetki, eikä sille saa antaa hetkeäkään aikaa tai mahdollisuutta päättää itse seuraavasta mahdollisesta liikkeestä. Turha mesoaminen ei sen kanssa toimi, vaan orin kanssa yhteispeli toimii pienillä arjen liikkeillä. Ei anna sen nojailla päin, vaatii sen seisomaan paikalla niin kauan kunnes toisin pyydetään, askeleen ihmistä päin ottaessa vaatii sitä väistämään takaisin taakse. Muuten peli on ehdottomasti menetetty.

Hoitotoimenpiteitä Rampe arvostaa. Se tykkää harjauksesta ja kaikenlaisesta rapsutuksesta, ja seisoo jopa paikoillaan pestessä. Epäsäännöllisen säännöllisesti se tosin luulee valkoisen vaahdon syövän hevosia, mutta pienellä murahduksella se tajuaa vaaran olevan mitätön. Kengitys sujuu ongelmitta, mutta klippaamiseen yleisen rauhan säilyvyyden vuoksi on hyvä ottaa avuksi pieni tuikkaus rauhoittavaa, jolla pystytään välttämään turha draama. Varustaminen treeniin on varsasta asti ollut ongelmatonta, ja välillä jopa varsa-aikaan tuntui, että ori on syntynyt satula selässä ja kuolaimet suussa sen ollessa alusta asti hyvinkin varma kaikesta.

Ulkoisesti ratsuna Rampe näyttää juuri siltä unelmieni kouluhevoselta. Sen liikemekaaniikka on kaunis ja sille on kaikki teknisesti todella helppoa. Lisäksi suuresta koostaan huolimatta ori on kevyt ratsastettava. Se omaa ravissa mahtavat jouset, ja sen liikkuminen on kevyttä. Laukassa on voimaa, eikä kokoaminen ole ikinä ollut sille minkäänlainen haaste. Orin lisäykset eivät myöskään jää keneltäkään huomaamatta.

Se mitä unelmissani musta ori ei harrasta, on pukittelu ja kaikki muut kädenväännöt, mitä Rampen kanssa saa säännöllisen epäsäännöllisesti harrastaa. Rampe on välillä hieman vaikeasti motivoitava työntekoon, eikä sen kanssa aina ole helppoa. Se ei siedä yhtään liian kovia apuja, ja protestoi esimerkiksi liiallista kannuksen käyttöä tai muutenvain epäselviä apuja pukittamalla. Kun orin saa kuitenkin puolelleen, on sen kanssa työskentely oikein kivaa.

Rampe on hyvin itsevarma ratsu, eikä se pelkää yhtään mitään. Varsasta asti se on mennyt rohkeasti juuri sinne minne on pyydetty, eikä ole ikinä kyseenalaistanut ratsastajan reittivalintoja. Tuli vastaan sitten traktoreita, kilpapyöräilijöitä tai vaikka hanhiparvi, on Rampe aivan varma sen kuuluvan täysin asiaan.

Loputtoman itsevarmuutensa vuoksi Rampe on mitä mainioin kisahevonen. Sen voi viedä paikkaan kuin paikkaan, eikä se pelkää eikä tuijottele mitään. Se on kisapaikoilla kuin kotonaan, ja myös matkustaa hyvin syöden ja juoden matkan varrella mukisematta. Rampelle onkin siunautunut geenilotossa mitä loistavin kilpahevoselle sopivahermorakenne, eikä vielä ole löytynyt asiaa, joka sen saisi pois tolaltaan.