Valmennukset
23.6.2019, valmentanut Dimma
Jälleen valmentamaan Heidseck Sporthorsesiin! Tällä kertaa Mauran ratsuna kuitenkin Mortzell, tutummin vain Mortti. Hevonen oli kuulemma erittäin ruunamainen, mutta ratsailla siitä löytyy sopivaa potkua ja erittäin loistavaa suorittamista. Kentälle saapuessani ratsukko oli jo lämmittelemässä ja ihastuin oriin heti. Se oli kauniin rautias, elegantti hevonen ja heti kun lähestyin ratsukkoa, ori katsoi minua lempeillä silmillään. Tiesin, että meistä tulisi varmasti kavereita.
Alkuverryttelyt sujuivat hyvin ja Mortti tuntui kuuntelevan Mauraa lähes orjallisesti. Totta kai aina on se oma halu, mutta Mortti piti halunsa kurissa ja kuunteli jokaista ohjetta, minkä Maura sille antoi. Valmennuksen ajatuksena oli käydä myös passage - piaffe -siirtymisiä, kuten Fuchsinkin kanssa. Mortti oli kuulemma juuri sellainen, periaatteessa ärsyttävä ori, että se koki kaiken olevan liian helppoa. Siispä pistin ratsukon todella tekemään töitä ja hiomaan todella pieniä asioita suorittamisessaan. Nyt mentiin millimetriperiaatteella. Ja ratsukko suoritti! En voinut uskoa silmiäni. Mitä tahansa heiltä pyysinkään, se suoritettiin kunnialla. Vaikka Maura teki pari pientä virhettä, Mortti osasi itse korjata asian. Ei sitä voinut kuin äimistellä ja sanoinkin Mauralle, että hei, ehdotuksia otetaan vastaan. Mitä ihmettä Mortti ei osaa? Maurakin nauroi vain satulassa, että ori kyllä suorittaa hänenkin puolestaan, että ehkä parempi keskittyä ratsastajaan. Ei siinä, ettenkö olisi keskittynyt, vitsihän tuo oli.
Valmennus sujui aivan superhyvin ja tämän ratsukon tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä. Mortti kyllä valloitti minut täysin!
Päiväkirja
02.11.2021, kirjoittanut omistaja
Mortin kanssa treenaaminen on aina ollut helppoa ja kivaa. Sieltä saa kaiken, mitä vain uskaltaa ja haluaa pyytää ja tuntuu, että vuosien varrella ollaan jo hiouduttu niin hyväksi pariksi, että ymmärretään toisiamme lähes ajatuksesta. Voitte siis kuvitella riemuni, kun pääsin vihdoin opettelamaan Mortin kanssa uusia asioita - uutta lyhyttä GP-ohjelmaa, joka tuli ratsastettavaksi tälle kaudelle. Vaikka Mortin kisauralla onkin jo kaikki tavoitteet täytetty, pidän sitä silti parhaassa mahdollisessa kunnossa, ja orin mielen virkistykseksi varmasti tulen sitä käyttämään silloin tällöin kisoissa niin kauan, kun se siitä vain suinkaan nauttii.
Täytyy myöntää, ettei uuden ohjelman opettelu sujunut kuin tanssi. Ohjelman ollessa tietyllä tapaa yhdistelmä sekä "tavan" Grand Prix - ohjelman, että Grand Prix Specialin linjoja täytyy kokoajan olla skarppina siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ensimmäinen kokonainen radanratsastus kotona meni suoraan sanottuna pelkäksi ajeluksi, kun yritin pitää pääni kasassa ja muistaa, minne pitikin mennä seuraavaksi. Mortti on kyllä aivan loistava uuden ohjelman harjoitteluhevonen, sillä se ei arvaile eikä ennakoi mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan se odottaa avut viimeiseen asti. Ori ei myöskään suutu pienistä stipluista mitä itse välillä onnistun tekemään, joten ratsuvalinta uuden ohjelman opettelua varten meni kyllä täysin nappiin.
Mortti saa kyllä toimia vielä muutaman kerran treenihevosena, ennen kuin alan ratsastaa ohjelmaa muilla tallin hevosilla. Ja varmasti otan sen kyllä myös ensimmäisiin kisoihn mukaan, joissa ohjelman ratsastan.
08.07.2019, kirjoittanut Milma
Minua oli vaivannut pahanlaatuinen puoliverikuume jo jonkin aikaa, ja lääkitystä siihen hommatessani oli lompakko päässyt köyhtymään aika tavalla. En kuitenkaan ollut vielä päässyt kyllästymään isoihin ja kiiltäviin puoliverisiin (pörröisten ja kuraisten suomenhevosten rinnalla), joten en meinannut pysyä pöksyissäni, kun minulle tarjoutui Saksan-matkallani tilaisuus ratsastaa yhtä kovin komeaa puokkioria, osapalkkana valmennuksistani varmaankin.
En tiedä yhtään ymmärsikö hannover-ori mitä sille sössötin harjatessani sitä, varsinkaan kun puhuin suomea. Näytteen saksantaidoistani annoin kuitenkin nostaessani satulaa selkään samalla sanoen ”ein, zwei, papagei”. En vielä selkään noustessanikaan tohtinut uskoa, että ihan oikeasti sain kiivetä noin hienon orin selkään ja pelkäsin, että joku tulee minut sieltä kiskomaan alas ja sanomaan, että se oli pelkkä väärinkäsitys. Mutta kukaan ei tullut, ja sain kokea yhden hienoimmista kokemuksistani Mortin kanssa. Ori oli heti alkuverryttelystä alkaen todella ihana ja helppo ratsastaa, eikä minulla ollut kerrassaan mitään ongelmia sen kanssa. Alkuverryttelyjeni avo- ja sulkutaivutukset sujuivat kerrassaan helposti ja askellajien kokoaminen tapahtui kuin itsestään. Varsinaisen työskentelyn aloitinkin kootussa ravissa tarkoituksenani testailla kuinka piaffe ja passage sujuu. En ollut vieläkään oikein tottunut näin vaativiin kouluratsastusliikkeisiin ratsastettuani pitkään pelkillä suomenhevosilla, mutta kerta kerralta uskaltauduin pyytämään orilta enemmän, ja joka kerta Mortti tuntui suorittavan paremmin ja paremmin. Vaikka askeleet olivat korkeita, ne olivat rauhallisia ja joustavia, joten minun oli helppo istua niissä. Ori pysyi hyvin koottuna liikkeen ajan ja tuntui polkevan oikein hyvin ja tarmokkaasti. Muutaman toiston jälkeen ravasimme orin kanssa hetken rennommin ja pyysin pitkillä sivuilla lisättyä ravia. Mortti pääsi hieman venyttämään askeltaan ja kaulaansa ennen kuin jatkoimme taas työn tekoa. Tällä kertaa otin mukaan myös muutaman askeleen piaffea. Siirtymiset passagesta piaffeen eivät sujuneet aivan niin hyvin kuin olisin mielikuvissani ajatellut, mutta siitä saan syyttää vain itseäni ja epäselviä apujani. Aluksi energia meinasi hieman sammua, mutta kevyellä pohkeella sain asian korjattua ja Mortti jatkoi tahdikkaasti polkemistaan myös piaffessa. Myös siirtymät sujuivat jo paremmin ja pidensin pikkuhiljaa piaffen askelmäärää. Aloitin ihan parista kolmesta ja siirryin aina vain lähemmäs vaadittua määrää eli noin 15 askelta. 15 askeleen piaffen jälkeen hidastin jo käyntiin ja annoin Mortille hieman pitkää ohjaa.
Pienten välikäyntien jälkeen oli taas aika jatkaa harjoituksia. Tällä kertaa siirryin lyhyen raviverryttelyn jälkeen laukkaan, jossa ensin laukkasimme Mortin kanssa rennosti uralla. Aloin vähitellen kokoamaan laukkaa, mutta en pyytänyt aluksi hirmuisen kovaa kokoamisastetta. Aluksi pyysin orilta muutamia laukanvaihtoja keskihalkaisijalla. Laukat vaihtuivat oikein helposti ja pienillä avuilla, joten vaikeutin tehtävää. Nyt pyysin jo vaihtoja
joka askeleella, mutta eihän siinäkään tuntunut olevan mitään vaikeuksia. Ainakaan hevoselle, itse sain keskittyä siihen, etten alkanut liioittelemaan apuja, sillä ori tuntui jo lukevan täysin ajatukseni. Viisi peräkkäistä vaihtoa sujuivat helposti orin puolelta, mutta oman harjoitukseni kannalta toistin samaa uudestaan. Kun itse opin istumaan paremmin vaihtojen aikana ja antamaan kevyet, mutta tarkat avut, vaihdoista tuli vielä parempia. Mortti oli toiminut niin hienosti koko ajan, että päätin lopettaa varsinaisen työnteon onnistumiseen ja hieman humputella lopuksi. Siispä laukkailin orin kanssa pitkin kenttää aivan onneni kukkuloilla. Olin antanut orille hieman ohjaa, joten se laukkasi pidemmässä muodossa rentoutuen ja selkää venyttäen ja minä vain nautin kyydistä. Mortti oli todellinen ilo ratsastaa ja minua hirmuisesti harmittikin, että aikani orin kanssa alkoi olla jo loppusuoralla. Otin kuitenkin kaiken ilon irti ja kävelin ehkä turhankin pitkät loppukäynnit.
10.06.2018, kirjoittanut omistaja
Olin nakittanut Mortin tämän päivän liikutuksen Rileylle. Ori on ollut nyt hieman kevyemmässä treenissä, sillä se on oikeastaan saavuttanut kisakentillä jo kaiken, mitä siltä olin odottanutkin. Enää puuttui vain lajilaatuarvostelut, jonne ori seuraavaksi saisikin suunnata. Saavuin kentälle, kun Riley oli jo hetken verrytellyt. Ori näytti rennolta ja tyytyväiseltä, ja niin näytti Rileykin - tytöllä ei selkeästikään ollut mitään ajatusta siitä, mihin se joutuisi.
"Pentu, tänne sen hevosen kanssa!", huudahdin Rileylle. Tämä katsoi minua hetken hämmentyneenä, kunnes huokaisi syvään. "Liina, sivarit.. You got to be kidding me!" Hymyilin vain leveästi, Rileyn roolissa minuakaan ei tosin naurattaisi. "Jep, tänään treenataan vähän sun istuntaa pitkästä aikaa. Ohjat pois, jalustimet ristiin. Jokaisesta valituksesta tulee sitten lisäkierroksia!"
Otin Mortin ympyrälle, Riley näytti jo tässä vaiheessa tuskaiselle. "Molemmat istuinluut tasaisesti, hengität vaan syvään ja istut niinkuin koko Saksan maajoukkuekööri olisi sua katsomassa Dujardin vierailevana tähtenä! Huomaa kyllä, että oot viimeaikoina mennyt paljon nuoria, kun istut tuolleen.... erikoisesti." Annoin Mortin alkuun mennä hieman pienemmällä liikkeellä, ja sitä mukaa kun Riley pääsi liikkeeseen mukaan, pyysin aina vaan isompaa. "Teen nyt vähän temponvaihteluita, yritä vaan olla stunttina siellä kyydissä!" Tein muutaman nopean siirtymisen tavan työskentelyravista lisättyyn raviin, jonka jälkeen passageen. "Kädet niskan taakse, älä purista reisillä! Sun kilometreillä ja tällä maailman tasasimmalla hevosella sun tasapainon pitäisi riittää kyllä ilman tuollaista puristustakin!"
Treenin jälkeen Riley oli yhtäaikaa iloinen ja vihainen. "Miten tää mun kunto ja istunta on oikeasti päässyt tähän kuntoon?! Pliis, kerran viikkoon liinatunti?"
29.05.2018, kirjoittanut omistaja
Paljon on ehtinyt tapahtua siitä, kun edellisen kerran on kuulumisia kerrottu. Arki on rullannut normaalisti ilman sen kummempia kommelluksia Mortin kanssa - mitä sitä muuta olisikaan voinut odottaa. Ori hoiti kisauransa oikein mallikkaasti saavuttaen nopeasti sijoituksia GP-tasolta. Sen kouluttaminen oli todella helppoa ja tietyllä tapaa jopa hieman tylsää - se oppi kaikki asiat todella nopeasti ja sille on teknisesti asiat todella helppoja. Ja hei - Rileykin on välillä jopa pyytänyt saada ratsastaa Mortilla!
Käytin Mortin myös kantakirjaustilaisuudessa, jossa se pokkasi itselleen kakkospalkinnon (KTK-II). Lisäksi Mortti on päässyt astumaan jo pari tammaa. Seuraavana Mortin kanssa suunnitelmissa olisi käytä laatuarvosteluissa, jonka jälkeen se saa astua vielä jokusen tamman, jos joku sitä haluaa käyttää. Voi olla, että itselleni siitä vielä yhden varsan haluan - on se vaan niin loistava ja helppo tapaus, jonka kanssa kaikki on aina kivaa.
20.12.2017, kirjoittanut omistaja
Mortti pääsi omien kasvattieni seurana matkustamaan kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuuteen, sillä se oli juuri sopivan ikäinen 4-vuotiaiden luokkaan. Kyseessä oli ensimmäinen "ulkopuolinen tilaisuus" jonne ori meidän omistuksessa ollessa vietiin. En oikein osannut jännittää yhtään sitä, miten ori käyttäytyisi tai sanoisiko se jotain siitä, että se joutuu vieraaseen paikkaan. Mortti oli osoittanut jo niin monta kertaa olevansa fiksu, joten tietenkin oletin, ettei se sanoisi mitään myöskään laatuarvostelutilaisuudessa.
En joutunut pettymään tälläkään kertaa. Ori käyttäytyi kuin olisi koko ikänsä hoitanut edustustehtäviä. Vaikka muut nuoret sinkoilivat silloin tällöin miten halusivat, malttoi Mortti silti seisoa paikoillaan kuin tatti. Välillä mietin, että onko ori oikeasti niin nuori, kuin ostotilanteessa väitettiin. Välillä se vaikuttaa enemmän 14-vuotiaalta, kuin 4-vuotiaalta. Mortti sai laatuarvostelussa itselleen rakenteesta 10 pistettä, mutta huonojen sukupisteiden vuoksi se jäi II-palkinnolle. Mortti on kyllä luonteeltaankin täyden kympin arvoinen ja se luonne on kyllä tässä tilanteessa mulle tärkein asia.
04.11.2017, kirjoittanut omistaja
Riley joutui nielemään ylpeytensä ja myöntämään, että tällä kertaa olin ihan oikeasti ostanut kaikkien kehujeni arvoisen järkevän nuoren orin. Ostohetkellä kolmevuotias ori saapui Heidseckiin kuin olisi aina asunut tallissamme. Se käveli kuorma-autosta alas rauhallisesti ja rennosti, vilkaisi vähän ympärilleen ja käveli perässäni karsinaan, jossa rupesi heti syömään. Jouduin tosissaan vakuuttelemaan kaikkia, että kyllä - ori on oikeasti kolmevuotias nuori, eikä suinkaan 15-vuotias kaiken nähnyt kisakonkari, joka on tottunut palloilemaan ympäri maailmaa.
Mortti on nyt asunut meillä reilun viikon, ja ollaan otettu sitä vähitellen töihin. Aloiteltiin ihan vain juoksuttamalla sitä, jotta se palautuisi matkasta ja saisi muutosta aiheutunutta jännitystä hieman purettua - tosin ei sitä tainnut hirveästi mikään jännittää. Kerran olen myös jo ratsastanut orin, ja se oli todella hyvä treenikerta. Ei tehty mitään ihmeempiä, testailin vain vähän orin nappuloita ja ohjaimia ja totesin, että tästä tulee helkkarin hyvä vanhempana. Nyt on vain pakko malttaa mielensä eikä lähteä vaatimaan vahingossakaan orilta yhtään liikaa, se on kuitenkin vasta kolme ja kasvaa edelleen.
Ilmoitin Mortin kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvosteluun. Se kerkeää juuri täyttää 4-vuotta ennen tilaisuutta, joten innolla odotan, miten se pärjää muiden saman ikäisten keskuudessa. Sen sukuhan on hiukan tuntematon, joten siitä ei pisteitä sada, mutta toivottavasti ori hurmaa tuomarit hyvällä luonteellaan - ja täytyy myöntää, onhan se ihan komeakin.
25.10.2017, kirjoittanut omistaja
"Nyt löytyi kuulkaas kaverit sellainen ori että oksat pois!", hihkaisin innoissani puhelimeen. Olin lähtenyt etsimään uutta verta talliimme - tällä kertaa ihan Saksan rajojen sisältä, koska mitä järkeä lähteä merta edemmäksi kalaan ja esimerkiksi Suomeen hakemaan saksalaista kantakirjaa edustavia hevosia? Eihän mua tietenkään vakavasti otettu ja pystyin melkein näkemään, miten Riley pyöritteli puhelimen toisessa päässä silmiään. Viime aikaiset ostokset olivat herättäneet enemmän kauhistusta kuin ihastusta tallityöntekijöideni keskuudessa, eikä kukaan oikein ollut innoissaan ajatuksestani lähteä yksin etsimään lisää hevosia. Yritin perustella päätöstäni lähteä yksin monella tavalla, mutta mikään ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä ja sopiva selitys. Lopulta hieman salaa työntekjöiltäni - jopa Rileyltä - karkasin kuorma-autoni kanssa ja lähdin etsimään hevosia.
Mortzell valloitti sydämeni heti. Se esiteltiin minulle 3-vuotiaana. Ori oli fiksuin näkemäni nuorukainen pitkään aikaan. Hallissa oli samaan aikaan muutama tamma, mutta nuori herra puksutteli menemään lähestulkoon kuin vanha tekijä. Kyllähän siitä näki, että raaka se oli ja olinkin iloinen, että sen kanssa ei oltu pidetty kiirettä ja sen hyvää luonnetta ei oltu "käytetty hyväksi" sisäänratsastusvaiheessa. Olin valmis tekemään mitä vain, että saisin sen mukaani, ja tiukan (siis... sanoin mitä aion orista maksaa ja se hinta sopi myyjälle, mutta ei kerrota tätä pikkuseikkaa kellekään) kauppakeskustelun jälkeen sain kuin sainkin orin mukaani.
"Joo, tää on näyttävä ja hyväluonteinen, ei yhtään kaheli. Ihan oikeasti! Tosin rautias, mutta huikea löytö silti!" Riley ei siltikään ollut vakuuttunut. Se on oppinut niin skeptiseksi kanssani, ettei innostu ennen kuin oikeasti itse näkee hevosen. En malta odottaa, että pääsen tuomaan orin kotiin ja näyttämään, että se on oikeasti kaikkien kehujeni arvoinen.
