Päiväkirja

30.04.2025, kouluvarsojen laatuarvostelu, kirjoittanut omistaja
Oli aika huhtikuun kouluvarsojen laatuarvostelu - tilaisuuden. Aikanaan osallistuin kyseisiin tilaisuuksiin lähes kuukausittain, mutta nyt edellisestä tilaisuudesta oli kulunut tovi. Tällä kertaa tilaisuuten osallistui hevosia kaksin kappalein, kun Cocon kaveriksi tilaisuuteen lähti meidän oma kasvatti, kaunis 3-vuotias tamma Margorie.

Huhtikuun lopun ilma antoi parastaan, ja lämpötila oli lähempänä kahtakymmentä astetta. Vieno tuulahdus tuntui iholla silloin tällöin, ja en voinut olla tyytyväisempi päivän säähän. Inhottavin ilma nuorten hevosten kanssa on kova jäätävä tuuli, kun nuorten kanssa toiminta muuttui enemmän tai vähemmän leijojen lennättämiseksi. Coco oli ollut jo tovin tallissa syömässä, sillä olin ottanut molemmille hevosille päiväkarsinat. Sen groomi oli letittänyt ja puunannut tamman kauniiksi, ja lakerinen turparemmi oli kiillotettu. Coco vilkuili hieman hermostuneesti ympärilleen - herkkä tamma ei vielä ollut ihan sinut vieraiden paikkojen kanssa. Ja kieltämättä, olin pitkään miettinyt, että vienkö tammaa edes varsalaatuarvosteluun, mutta koska Margorie oli ilmoitettu, päätin ottaa riskin ja tuoda Coconkin.

Coco oli jännittyneen oloinen kun otin sen tallista, ja lähdin taluttamaan kohti laatuarvosteluareenaa. Nousin selkään ja tunsin, miten tammaa oikeasti jopa hieman pelotti ympärillä oleva hälinä. Pyysin groomiani taluttamaan hetken, jotta Coco saisi sopeutua tilanteeseen. Olin käynyt sen kanssa pari kertaa aiemmin treenamassa vieraissa paikoissa, mutta eihän se tilanne nyt täysin vastaava ollut, kun tällä kertaa ympärillä oli liuta enemmän tai vähemmän jännittäviä nuoria hevosia. Tamma alkoi hieman hengittää, joten näytin groomilleni peukkua ja tämä päästi minut irti. Lähdin ravailemaan samalla taputellen ja jutellen tammalle, jotta se malttaisi hengittää.

Verryttelyn jälkeen oli laatuarvostelun vuoro. Se sujui oikeastaan lähestulkoon odotusten mukaisesti - Coco oli jännittynyt, kireä ja todella huono ratsastaa. Se vastusti kättä ja ravissa oli todella kireän oloinen. Laukka ja käynti olivat tänään tamman vahvuus, ja siitä se saikin parhaat pisteet. Tamman esiintyminen riitti tänään kakkospalkinnolle - joka sekin itseasiassa odotuksia parempi.

Nyt Coco saisi vähän lomaa, jonka jälkeen jatketaan rauhassa sen kouluttamista eteenpäin. Nuorten hevosten luokat eivät nyt ole ykkösprioriteetti, vaan koulutetaan tammaa rauhassa ja katsotaan, mihin suuntaan sen psyyke kehittyy.

19.03.2025, ensimmäisiä treenejä kotona, kirjoittanut omistaja
Coco saapui reilu viikko sitten, ja sille on annettu rauhassa aikaa kotiutua ja sopeutua uuteen arkeen Heidseckissä. Tamma on osoittanut olevansa utelias, mutta hieman varautunut. Kai sitä vähemmästäkin on hieman ihmeillään, kun pienestä rauhallisesta kotitallista joutuu muuttamaan isoon talliin, missä alkaa heti aamusta alkaen tapahtumaan. Tammaa on tähän mennessä vähän taluteltu ympäri Heidseckin tiluksia, ja annettu sen rauhassa tutustua kenttään, maneesiin sekä tonttia ympäröiviin maastopolkuihin.

Tänään olisi kuitenkin aika ensimmäisten juoksutustreenien. Tykkään nuorien kanssa aloittaa juoksutusympyrästä sekä juoksutuksen että ensimmäiset selkäännousut, sillä se on tilana niin paljon pienempi kuin avarat kenttä tai maneesi, eikä nuorilla olisi mahdollisuutta poistua paikalta tai pyrähdellä liiemmin. Koska tammaa oli jo kasvattajalla juoksutettu sivuohjien ja kuolainten kanssa, laitoin sille suoraan suitset päähän ja juoksutusvyön selkään. Vaikka hevosenhoitajani ovat todella taitavia, halusin mielellään aloittaa uusien hevosten kanssa itse ja sitä mukaa sitten ohjata niitä eteenpäin. Nappasin liinan koukusta ja kiinnitin sen kuolaimiin. Coco ei sanonut siitä tai juoksutusvyöstä kummastakaan mitään, joten heitin vielä ohuen loimen selkään ja lähdettiin kävelemään. Vanhemmilla hevosillani oli tällä hetkellä hieman kevennetty kausi menossa, joten minulla itselläni oli hyvin aikaa käyttää nuoriin, joten käveltiin rauhassa yhdessä alkukäynnit ulkona. Kevätaurinko alkoi jo vähän lämmittämään ja linnut lauleskelivat, mutta vielä ei voinut sanoa, että tuntuisi kesältä.

Käveltiin juoksutusympyrälle, ja laitoin Cocon ympyrälle kävelemään. Pientä ohjausta se vaati, että pysyi isolla ympyrällä, mutta onneksi ympyrän reunat ohjasivat tammaa hyvin ja uskalsin päästää sitä pitkälle liinalle. Annoin tamman ensin mennä ilman mitään sivuohjia, jotta näkisin miten se liikkuu luonnostaan. Olinhan toki nähny sitä vapaana paljonkin, mutta ympyrällä tasapainon löytäminen on aina vähän eri juttu, kun tarhassa pitkällä suoralla. Coco oli reipas ja energinen, ja pyrähtikin melkein heti raviin siirryttyä laukkaan. Sen verran tammasta kyllä huomasi että sitä on juoksutettu, että ääniavut oli sillä hyvin hanskassa, kunhan vain tamma malttoi kuunnella.

Hetken sen pörhellettyä siirsin sen käyntiin ja kiinnitin sivuohjat. Jätin ne löysälle ja aika alas, jotta ne ohjaisivat ystävällisesti tammaa kohti matalampaa muotoa, jota tarvittaisiin ratsastuksen alkamisessa. Sivuohjien kanssa ympyrälle meno oli huomattavasti haastavampaa ja tasapainon löytäminen hieman vaikeampaa - tätä täytyisi siis treenata. Vielä muutaman kerran voisin juoksuttaa juoksutusvyöllä, jonka jälkeen laittaa selkään satulan ja aloittaa selkäännousut. Huippua!

10.01.2025, ostoprosessista, kirjoittanut omistaja
"Face so fine it should be a crime." En voinut kuin naurahtaa myynti-ilmoituksen ensimmäisen lauseen nähdessäni. Olihan tamma kaunis kuin mikä, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. En vaan voinut olla pohtimatta, miksi niin nätti tamma oli jäänyt mitään tekemättömäksi, olihan se kuitenkin jo 4-vuotias eikä edes varsonut. Kasvattaja sitä möi, saatteella liian laadukas omaan käyttöön. Terveeksikin sitä ilmoituksen mukaan luonnehdittiin, suku oli todella hieno eli vaihtoehdoksi jäi luonnevika, tai ihan vain omistajan saamattomuus. Ja tässä vaiheessa toivoin, että se olisi jälkimmäinen.

Huokaisin syvään ja soitin kasvattajalle. Pian selvisi, että tamman myynti oli yhdistelmä molempia - hieman hankalahkoa luonnetta, ja omistaja-kasvattajan pientä saamattomuutta, ja ehkä jännitystä hevosta kohtaan. Mitä pidempään hänen kanssaan juttelin, sitä varmempi olin siitä, että tamman varsoessa oli käynyt erittäin hyvä tuuri, ja varsasta oli tullutkin säpäkämpi ja huomattavasti parempi, mitä he ikinä osasivat odottaa. Laadukasta harrastehevosta he olivat itselleen yrittäneet saada, mutta sieltä olikin tullut paljon enemmän. Ja eivät sitten olleet oikein tienneet mitä tammalla tehdä, kun oli selkeästikin liian hyvä omaan käyttöön. Eikä oikein luotettavan oloista ammattilaistakaan ollut lähettyvillä.

Ainoa miinus oli tamman nimi. En voinut olla naurahtamatta kun sen kuulin - Coco Chanel. Melkein sen olisin voinut jättää nimen vuoksi ostamatta, tai edes olla menemättä katsomaan. Coco Chanel menee luokkaan nimet "en ikinä nimeäisi omaa hevostani näin." Samaan syssyyn kuuluisi Tiffany ja muut massanimet, joita kauneusihanteiden ja uusien julkimoiden pinnalle noustessa alkaa syntyä. Mutta tamman suku ja pieni video siitä laitumessa teki niin mielettömän vaikutuksen, että tammaa oli pakko mennä katsomaan.
/>
Ja onneksi menin. Se oli hieno, todella hieno. Vihreä ja kokematon, ikäistään toki jäljessä eikä selässä sen kummemmin käyty. Vähän ympyrällä juoksutettu, satula oli ollut selässä, ja karsinassakin siellä vähän könytty, mutta liikeessä eivät olleet uskaltaneet selässä olla tamman nopeiden liikkeiden vuoksi. Se ei taas itseäni haitannut, tallista löytyisi juuri sopiva sisäänratsastaja tälle säpäkälle tammalle, eikä itseäniäkään vauhti jännittänyt. Koska tamma oli juuri hetki sitten myyntiä varten tutkittu kliinisesti terveeksi ja siitä oli tuoreet röntgenkuvat, päästiin kaupat sopimaan pikimiten. Innolla odottaisin, mitä Cocon kanssa saadaisiin aikaiseksi ja millainen kilpahevonen siitä kasvaisi.