Demure

Selasin nettiä kun eteen tupsahti myynti-ilmoitus. Vaikka niitä nyt eteen tuleekin jatkuvasti, siihen, että avasin sen oli erityinen syy. Myynnissä oli lähes legendaarisen Ionicin kasvatteja, jollainen jokaisella on varmasti joskus eläessään ollut. Paitsi minulla. Mikään roduista ei varsinaisesti ollut sitä mitä etsin, mutta voisin ehkä hyödyntää jotain saksalaisten ratsuhevosten kasvatukseen. Päädyin tarjoamaan kahdesta ranskanpuoliverisestä, koska täytyihän Ioniclainen saada.
Toinen oli jo iäkkäämpi estepainotteinen tamma. Se oli jo lähes kilpauransa suorittanut ja saannut kolme jälkeläistä. Michelette vaikutti kuitenkin erinomaiselle jalostusmielessä. Kauhean paljon en tiennyt siitä minkälainen elämä sillä on ollut, mutta kasvattajan hellässä huomassa se on ollut, joten kyllä se täysijärkinen olisi varmasti. Kylmähkössä loppusyksyn säässä pihaamme saapui kuljetusyhtiön rekka, jonka kyydistä talutettiin ulos yllättävän pienikokoinen tamma. Michelette suhtautui tyynesti ympäristön muutokseen ja vaikutti rauhalliselta. Niin alkoi meidän yhteinen taival kohti uusia tuulia.