Demure

18.04.2025
Vuorokausi oli juuri vaihtunut kun Letun synnytyshälytin käynnistyi. Olin siirtänyt tamman jo muutama päivä aiemmin varsomiskarsinaan, koska pieniä viitteitä synnytyksen käynnistymisestä oli alkanut näkyä. Tämä oli Letun ensimmäinen varsa, joten hälytyksen myötä siirryin talliin tarkkailemaan tilannetta. Tunnit kuluivat kera usean kahvikupillisen, mutten voinnut mennä torkkumaan, koska kuitenkin juuri silloin alkaisi tapahtua ja pelkäsin sattuvan jotain. Niinpä valvoin ja työskentelin. Ehdin hyvin tehdä hallinnollisia hommia läppärillä kahvihuoneessa, johon oli sekä suora näköyhteys varsomiskarsinoihin suuren ikkunan kautta että kameroiden kautta. Kiitin onnea, että olin tajunnut sunnitella varsalan tällaiseksi niin ei tarvinnut karsinan ovella roikkua tunti tolkulla.

Noin puoli viideltä aamulla vihdoin synnytys eteni ja loppu tapahtuikin lähes silmän räpäyksessä. Lettu ei tarvinnut apua, joten seurailin synnytystä etäämmältä. Lettu putsasi vastasyntynyttä rautiasta varsaa, jolla oli suurehko päämerkki. Varsa oli jotenkin todella kaunis. Hetkisen kuluttua se seisoikin jo omilla jaloillaan huterasti huojuen. Olin aikeissa käydä katsomassa varsaa ja tutkailla sukupuolta, koska karsinan ovelta ei emän takana seisovaa varsaa pystynyt edes arvioida sukupuolen osalta. Sain kuitenkin sen verran ärhäkän vastaanoton Letulta, jonka takia en viitsinyt tunkea karsinaan häiriköimään. Sukupuolen ehtisi kyllä nähdä myöhemminkin. Palasin kahvihuoneeseen kameroiden ja läppärini pariin vielä hetkeksi, jotta näin varsan tekevän kakan ja imetyksen alkavan sujua. Lähdin lopulta hieman 7 jälkeen pois varsalasta, jättäen emän ja varsan keskenään tutustumaan toisiinsa yksityistalliinsa. Lähipäivinä heidän seurakseen liittyisi toinen kantava tamma, joka synnyttää uusimman tulokkaan sisarpuolen. Mutta vielä hetken varsala on täysin heidän yksityisenä tilana.

03.10.2024
En ollut suunnitellut mitään erityistä Letun tämän päivän ohjelmaksi ja periaatteessa se voisi pitää ihan vapaapäivääkin. Lopulta keksin kuitenkin pystyttää kentälle muutamat puomisarjat, jotta voisimme hieman jumppailla ja nauttia vielä ulkona aurinkoisesta syysilmasta. Hain pirteän neitokaisen tarhasta. Tai pirteä ehkä olemukseltaan, ilmeeltään jotain happamampaa. Sulassa sovussa kuitenkin pääsimme talliin asti, jossa kiinnitin Letun käytävälle. Harjailin enimmät liat ja irtokarvat pois. Lettu on yksi niistä, nykyään lähes harvoista, joka kasvattaa kunnolla talvikarvaa ja joutuu vielä myöhemmin kisauraa ajatellen tutustua klipperiin. Lettu mulkoili minua korvat takakenossa, mutta yllättävän rauhallisin mielin.
Kentällä nousin selkään ja aloitimme alkukäynnit. Lettu käveli tavanomaista reippaammin. Ilmeisesti syksy alkoi vaikuttaa vireystilaan, mikä tietäisi entistä enemmän säpsyilyä ja kyttäilyä. Yritin kuitenkin pitää tamman kokoajan työssä kiinni tehden jo alkukäyntien aikana kaarroksia ja käännöksiä. Verryttely sujuikin ihan mukavasti ja ennen puomiharjoituksia teimme muutamat pohkeenväistö harjoitteet. Kävelimme hetken pidemmin ohjin ennen puomeja, kun pienen tuulenpuuskan mukana kentälle lennähti aivan yllättäen kuiva puun lehti. Lehti oli varmasti aikomassa hyökätä tamma paran kimppuun, sillä sivuloikkien määrä oli moninkertainen. Selviydyttyään hyökkäyksestä Lettu puuskutti sieraimet väristen, mutta halusi lopulta mennä katsomaan lähempää hurjaa lehteä. Todettuaan lehden vaarattomaksi Lettu popsi sen suihinsa. Lehti episodin jälkeen teimme puomijumpat ja tamma liikui oikein mukavasti.
Tallille palattuamme riisuin varusteet ja harjasin karvat suoraksi. Lettu ei enää edes jaksanut näyttää happamalta, sen verran rankkaa oli joutua pelkäämään henkensä edestä.

06.10.2024
Lettu katseli tympääntyneesti karsinan perällä kun ei päässyt tarhaan totutun rytmin mukaisesti. Se ei edes viitsinyt tulla ovelle irvistelemään toisille. Vaikka tamma ei olekaan mikään sosiaalinen seuraponi, niin kyllä se silti nauttii ulkoilusta ja tietystä rytmistä. Tulee olemaan iso shokki sitten kun aloittaa kilpauransa, kaikki rutiinit menevät sekaisin. Letulla on tänään tiedossa hampaiden raspaus sekä rokotus. Eläinlääkärin pitäisi saapua parin tunnin kuluessa, jonka aikaa Lettu saa seistä karsinassa. En edes viitsi harjata tammaa nyt, koska se näyttää juuri siltä, että vetäisisi ensimmäistä kertaa takasellaan minua, jos kehtaisin edes harkita jotain muuta kuin ulos vientiä.
Lääkärin saavuttua siirsin Letun hoitopaikalle. Tamma mulkoili vuoroin minua, vuoroin lääkäriä korvat niskaan liimautuneena. Lääkäri antoi rauhoitteen, jonka Lettu otti vastaan yllättävän hyvin. Ehkä tammassa alkaa näkyä kasvun merkkejä, sillä vuosi aiemmin se yritti purra lääkäriä jo tämän lähestyessä. Tovin odoteltuamme lääkäri pääsi tutkimaan suuta ja raspasi muutamat piikit pois. Kun suun kanssa oli valmista, lääkäri tuikkasi rokotteen.
Talutin tokkuraisen tamman karsinaansa. Siellä se saa heräillä ensin rauhassa ja parin tunnin päästä olisi vihdoinkin aika päästä ulkoilemaan.