Demure

Menneitä ja tulevia
Vuosi 2025 päättyi juuri ja onkin hyvä hetki kerrata vuoden tapahtumia. Niitä tosin ei Knoxin kanssa nyt hirveästi ole, mutta edes jotain. Knox kävi toukokuussa kantakirjattavana ja palkinto jäi vain kolmosen tasolle. Mutta sekin on parempi kuin ilman palkintoa. Kävimme myös ratsuhevosten laatuarvostelussa, jonka tulos ei myöskään ole niin silmiä hivelevä. Palkinnoksi irtosi Quintessential, jota luultavasti yritämme vielä korottaa. Palkintojen ohessa Knox sai ensimmäiset kolme jälkeläistä, joista yksi jäi kotiin tulevaksi kisahevoseksi.
Vuodelle 2026 olemme suunnitelleet ensin kouluratsujen laatuarvostelussa käyntiä. Se toteutunee heti alkuvuoden aikana. Sen myötä Knox pääsee hannoverien laatuarvostelu jonoomme, joten aikataulullisesti se saatetaan ilmoittaa sinne kesän tai syksyn mittaa. Viimeisimpänä tavoitteena on yleislaatuarvosteluun meneminen, joskaan en uskalla luvata sen tapahtuvan ainakaan ennen syksyä. Keväämmällä teemme orikatalogin, jonne myös Knox pääsee mukaan. Toivottavasti orille olisi astutustarjouksiakin siis tiedossa vielä.

Toi on pakko saada
En niinkään etsinyt uusia hevosia, mutta nettiä selatessa eteen tupsahti myynti-ilmoitus, joka kiinnitti huomioni. Myynnissä oli vähän vanhempia, jo kisanneita hevosia, jotka etsivät loppuelämän kotia. Heräsi ajatus niin sanotusti jalostushevosten ostamisesta, joiden kanssa voisi kevyemmin harrastella. Etenkin kun talleissamme ei juuri kilpaikää ylittäneitä pahemmin ollut. Lopulta menin tarjoamaan jopa kolmesta hevosesta, joista yksi pisti erityisesti silmiini. Toi mun on ihan pakko saada, ajattelin. Ruunikko komea lempeäkatseinen ori, joka esiintyi videolla todella upeasti ja rauhallisesti. En nähnyt vain hyvää jalostushevosta, vaan myös aivan uskomattoman tilaisuuden saada yksi elämäni hevosista.
Tarjoukseni hyväksyttiin ja reilu viikon päästä lähdin hakemaan hevosia kotiin. Ruunikko komea ori oli nimeltään Knox ja se oli livenä yhtä upea kun kuvissa ja videoilla. Knox käveli tottuneesti rekkaan kyytiin epäilemättä yhtään vierasta ihmistä tai rekan vieraita hajuja. Kun koko kolmikko oli lastattu ja paperit kunnossa lähdimme kotimatkalle. En malttanut odottaa kotiin pääsyä.
Tallin pihassa purkasimme kyytiläiset. Knox talutettiin viimeisenä ulos ja se käveli tyynen rauhallisena uuteen pihaan. Korvat pystyssä ylväästi se katseli ympäristöään, hirnahti tervehdykseksi kymmenille uteliaille pystykorvaisille katselijoilleen ja lähti seuraamaan narun perässä kohti tallia. Veimme hevoset ensin sisälle, jossa purimme niiltä kuljetuksen aikana olleet suojat ja loimet, jonka jälkeen veimme kolmikon tarhaukseen. Knox ja kaksi muuta oria olivat tottuneet elämään yhdessä, joten päästimme heidät yhdessä tarhaan. Knox haisteli joka nurkan tarkasti läpi, kävi aidalla välillä tiirailemassa kauempana olevia hevosia ja hirnahti jälleen kovaan ääneen tervehdyksensä. Sen koommin emme ole kuulleet Knoxin hirnuvan. Se ei ole pitänyt itsestään meteliä tuota tervehdyksiä enempää, hyvä kun osaa välillä edes höristä. Mutta yhtä upea ja rauhallinen se on edelleen vielä vuosienkin jälkeen ja yksi mukavimmista rennoista ratsuista, jonka kanssa on helppo nollata itseään aina välillä.